Lue keskustelun säännöt.
Kauhea syyllisyys suhteen päättämisestä
Lissu84
09.11.2019 |
Jätin miesystävän äskettäin 7kk seurustelun jälkeen ja tunnen valtaisaa syyllisyyttä. Mies oli oikein ihana kaikin puolin ja kohteli minua todella hyvin. Kiinnyinkin häneen hänen lämpimän ja välittävän luonteensa vuoksi. Koen vain, että olemme jollain tavoin erilaisia ja ehkä se sytyttävä kipinä puuttui. On kuitenkin aivan kaamean paha mieli suhteen päättymisestä miehen vuoksi, kun hän tuli kovin surulliseksi. Itsekin itkin koko erokeskustelun läpi ja olin aidosti todella surullinen. Paha olo ei meinaa helpottaa. En olisi halunnut koskaan loukata miestä. Mies ei syyllistä minua. Tuntuu myös siltä kun olisin menettänyt hyvän ystävän. Olisiko jollain sanoa jotain lohdutuksen sanaa?
Kommentit (15)
Niin. Onko se, että toinen on kohdellut sinua hyvin, joku bonus? Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvyys? Jos suhde on alusta lähtien kämppissuhde etkä sellaista halua, niin vaihtoehdot on vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että sait päätettyä suhteen, jolla ei mielestäsi ole tulevaisuutta. Niin kovin moni jämähtää, ei uskalla.
Ero on aina ikävä... (jos suhde ylipäänsä jotain merkitsi) mutta nyt ei ollut kyse edes liiton rikkomisesta, ja perheen hajoamisesta.
Minä päätin ensimmäisen parisuhteeni sen kestettyä 6 kk, vaikka meillä meni hyvin!! Se oli todella kurjaa... Ihana poikaystävä, ha vaihtoehtona yksinäisyys. Mutta minä en tahtonut naimisiin hänen kanssaan, enkä siis tuhlata aikaamme. Ero oli väistämätön.
Rohkea ratkaisu. Väärin olisi ollu jäädä suhteeseen, josta kipinä puuttuu. Liian moni ihminen elää sellasessa suhteessa. Tai muuten vain suhteessa, jossa on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Halveksun tuollaisia.
Rakastaminen on valinta.
Miksi yläpeukutat omaa kommenttiasi? On aika noloa.
Erityisesti naiselle on huonoa jämähtää pari- kolmekymppisenä. On toki mukavaa, kun opiskelun tms. aikana on lämmin kainalo johon palata, mutta moni ei tunnu ymmärtävän, että "toistaiseksi varattuna" oleminen saattaa viedä mahdollisuuksia sopivampaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut samassa tilanteessa, jätettynä osapuolena. Totta kai tuli paha olo mutta en tuntenut mitään negatiivista miestä kohtaan, vaan olin pahoillani hänen puolestaan kun hänen oli vaikea sanoa asia suoraan.
Et voinut tehdä muutakaan joten älä murehdi. Äläkä ehdota kaveruutta. Se tuntuu lohdutuspalkinnolta eikä tule toimimaan.
Olipa hyvä ketju! Painiskelen juuri saman asian parissa. Olen kiintynyt mieheen, seurustelua takana vajaa 2v, mutta tuntuu että meillä ei ole jotain yhdistävää. Liian vähän syvällistä keskustelua (ollaan vähän eri genreistä), toinen tahtoisi puhua kuusta ja toinen auringosta. Mies on kypsä ja lämmin, mutta jotain mättää. Koen että olemme läheisiä kavereita. Nyt emme asu edes enää samassa kaupungissa, joten on vain ajan kysymys milloin suhde päättyy.
Ne kannustavat sanat aloitusviestiin:
ROHKEUS on yksi perushyveistä, ja se on jotakin sellaista, mihin kaikki eivät pysty. Erittäin moni löhöää pitkään suhteissa mukavuussyistä/ velttouttaan. Sinä teit päätöksen ja se oikea. Teit myös VIISAASTI, koska sisimmässäsi tiesit, että teillä ei ole tulevaisuutta. Viisauskin toinen perushyve... Tuntuu että nykyisin uskotellaan protestanttisen ilmapiirin hengessä "kyllä se siitä iloksi muuttuu kärsimyksen kautta" "töitä se vaatii".. Ei suhteen tarvitse olla työleiri. Eihän? En sitten ole uskonnollinen, mutta aatehistoria, joka arkiajattelussamme vallitsee perustuu myös näihin kirkon etiikoihin... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit varmasti ihan oikean ratkaisun, turhaan syyllistät itseäsi. Mies pääsee kyllä yli. Jos ei pääse, ei sekään ole sinun vikasi.
Ei kannata jäädä suhteeseen kumppanin kanssa, jota ei rakasta.
Se on väärin sitä toista kohtaan.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt itse joskus samalla tavalla. Mies oli oikein ihana, fiksu, huippu tyyppi kaikin puolin, mutta jotain vaan puuttui... Oltiin me 3 vuotta yhdessä ja oltiin silloin parikymppisiä. Sen jälkeen oli pari surkeaa suhdetta kusipäiden kanssa, mutta nyt olen löytänyt miehen, jossa kolahtaa kaikki eikä ole sellaista "jotain puuttuu" -fiilistä :)
Minä jätin välittävän miehen aikoin kun ei muka kolahtanut. Myöh tiesin että olisi ollut oikea. Kaksi kuspäää suhdetta välissä ja tapasin uudellen tämän miehen. Sain takaisin hänet ja en voisi olla onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan, et itsekään tahtoisi että kanssasi ollaan säälistä tai ilman tunteita.
Tuommoinen suhde päättyy eroon kumminkin, parempi että heti eikä sitten kun on lapset ja lainat.
Jälkeenpäin toivoo että olisi eronnut nuorena aiemmin, ei kokenut syyllisyyttä - siten että se pilaa elämän usealta vuodelta, että sinun ei ehkä kannata kokea syyllisyyttä enää, se olisi muutenkin päätynyt eroon. Ajattelu, tiedostaminen ja loppuun käsittely on eri asia kuin että pitäisi elää syyllisyydessä. Nuorempana ei osaa valita kumppania täydellisesti kukaan, niin ettei eroa tulisi. Ehkä mies selviää lopulta erosta ja löytää jonkun toisen, vaikka nuo ovat vaikeita asioita. Suhteiden ristiriitatilanteet voivat myös stressata ihmisiä eroissa, jälkikäteen huomaa mitä siellä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamala tilannne, mutta voi jatkua ystävyytenä, jos ero tapahtunu keskustellen. syyllisyys voi kestää jonkin aikaa mutta voi ajatella et hyvä et ero nyt eikä 10 vuoden ja lasten hankkimisen jälkeen. sydämmen asiat ei käy järkeen
Halveksun tuollaisia.
Rakastaminen on valinta.