Miten elää itsekkäiden ihmisten kanssa?
Tiedättekö henkilöt, jotka kutsuvat sinut kylään aina oman syntymäpäivänsä aikoihin, jolloin on pakko ostaa heille jotain lahjaksi? Tai pahimmassa tapauksessa tulevat aina kylään oman merkkipäivän aikoihin, jolloin odottavat jotain muistamista. Vastavuoroisesti, kun itselläsi on syntymäpäivä, nämä ihmiset lähettävät korkeintaan tekstiviestin - jos sitäkään. Miten tällaisten ihmisten kanssa tulisi toimia?
Kommentit (7)
Pitää toimia aivan samalla tavalla, kuin nämä itsekkäät ihmiset. Sitä saa mitä tilaa...
Aika vaikeaa olla tapaamatta näitä ihmisiä, kun ovat lähisukulaisia.
Yksinkertaista: älä anna heille lahjoja, jos tiedät, etteivät ne palaudu etkä itse saa iloa yksipuolisten lahjojen antamista. Tai vielä parempi vaihtoehto: vaihda parempiin piireihin. Älä keksi tekosyitä sille, miksi sinä olet tilanteissa uhri tai jotenkin velvollinen uhrautumaan ja miellyttämään muita. Sinulla ei ole sellaista velvollisuutta. Arvosta itseäsi niin alat vetämään enemmän puoleesi ihmisiä jotka arvostavat sinua myös. Kysy myös itseltäsi, ovatko lahjat ja materialistiset muistamiset todella niin tärkeitä? Välittämistä voi osoittaa muutenkin. Joku ei osaa tuoda lahjoja (tai ei ole varaa niihin, ei halua niitä itsekään jne.) mutta osoittaa rakkautta muuten. Kuuntelee, tulee kylään, on läsnä. Pelkät lahjat ovat huono mittari ystävyyden aitouden määrittelyyn.
Helpommin sanottu kuin tehty, että lakkaa pitämästä yhteyttä tai lakkaa muistamasta kokonaan. Eivätkä nämä ihmiset sen paremmin ole henkisesti läsnä tai tukena, silloin kuin sitä tarvittaisiin. Itse sanoin, että en tänä jouluna aio ostaa joululahjoja aikuisille. Syyksi sanoin tavarapaljouden ja ilmastosyyt. Todellisuudessa olen viimeiset yli kymmenen vuotta yksipuolisesti ostanut lahjat ihmisille, joilta ei tule mitään vastavuoroisesti takaisin.
Tällaiset itsekkäät ihmiset eivät itse ymmärrä olevansa tyhmiä ja itsekkäitä. Monesti loukkaantuvat, jos heitä ei muisteta merkkipäivinä. Siinä voi käydä niin, että eivät enää kutsu kylään tms.
Ai hitsi, minäkin oon kuhtunut usein synttäreitteni aikaan ystäviä / sukulaisia kahville. En oo kyllä odottanut et toisivat mitään tai jos eivät ole tuoneet, en ole suuttunut tai ollut pettynyt.
Minusta se on aina hyvä tekosyy tavata ihmisiä, kun ihan perusarjessa kaikilla on kiireensä ja nähdään harvoin.
Ja en ole kyllä koskaan ajatellut, että kylään kutsuminen on itsekästä. Mutta kaipa siitäkin sitten loukkaannutaan nykyisin. Ja vielä jotkut ihmettelee, että en halua tutustua juurikaan uusiin ihmisiin...
En ole tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa.