Kurosella on osuva rakkauden määritelmä:

Täyttä totta aloituksen sanat. Rakastaminen on jo korkeampia opintoja, joihin rakastuminen vasta johtaa. Tahtominen on tärkeä osa, se on merkityksellistä ja joskus työtä ja vääntöä itsensä kanssa. Minä opin liian myöhään.

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Kuka Kuronen, missä?

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Jatkan vielä, että olen suoraan sanottuna katkeran kateellinen niille, jotka ovat saaneet iloa siitä, että ovat vastaus toisen tarpeisiin. Eli kokevat merkitsevänsä toisille jotain! Se ei ole omaa ansiotanne, se tulee lapsuudesta. Samoin kuin jos ei voi kokea merkitsevänsä kellekään mitään, jolloin parisuhde typistyy eräänlaiseksi oy:ksi, tulee lapsuudesta myös.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kuka Kuronen, missä?

Yllä pikkulogo, menaisten haastattelussa.

Meidän häissä vieraat saivat jättää vieraskirjaan tervehdyksiä, ajatuksia tai mitä nyt mieleen tulee. Eräs vanhempi rouva kirjoitti vain yksinkertaisesti näin: "Voimia." Sillä eihän se avioliitto tai parisuhde ylipäänsä ole aina ruusuilla tanssimista, välillä on niitä alamäkiä. Silloin tarvitaan voimia, että pysyy siinä lupauksessaan "tahdon", eikä luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Luin, mutta en keskustellut siitä, vaan tuosta kohdasta, mistä keskustelin. Eihän se vain toisen (omien tarpeiden täyttymisen) asian varassa seiso. Rakkaus siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

_rakastuminen_ on sitä, että toinen on vastaus omiin tarpeisiin. Ei rakkaus ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän häissä vieraat saivat jättää vieraskirjaan tervehdyksiä, ajatuksia tai mitä nyt mieleen tulee. Eräs vanhempi rouva kirjoitti vain yksinkertaisesti näin: "Voimia." Sillä eihän se avioliitto tai parisuhde ylipäänsä ole aina ruusuilla tanssimista, välillä on niitä alamäkiä. Silloin tarvitaan voimia, että pysyy siinä lupauksessaan "tahdon", eikä luovuta.

Se että uskoo olevansa vastaus toisen tarpeisiin antaisi kyllä riittävät voimat itselleni rakkaussuhteelle. Mutta enpä osaa uskoa niin. Se toinen osio asiasta on kyllä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

_rakastuminen_ on sitä, että toinen on vastaus omiin tarpeisiin. Ei rakkaus ole sitä.

Voi rakkauskin olla sitä. Jos toinen on vastaus omiin tarpeisiin niin on se tosiaan jo puolet kakusta. Mä kyllä voin löytää tuollaisia miehiä (en ole niin kauhean kranttu), mutta sitä en usko kenenkään kohdalla, että olisin vastaus heidän tarpeisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Luin, mutta en keskustellut siitä, vaan tuosta kohdasta, mistä keskustelin. Eihän se vain toisen (omien tarpeiden täyttymisen) asian varassa seiso. Rakkaus siis.

Oletko yksinkertainen? Tuossa sanotaan, että se toinen täyttää sinun tarpeesi ja sinä hänen. Luoja mikä idiootti. Mikä nepsy ongelma sinulta löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Kyse ei ole mistään hyväksikäytöstä tai työstä vaan tarkoittaa sitä, että se ihminen joka olet, kaikkineen päivineen on se puuttuva palanen toisen ihmisen elämässä. Just sellaisena kun olet, tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Luin, mutta en keskustellut siitä, vaan tuosta kohdasta, mistä keskustelin. Eihän se vain toisen (omien tarpeiden täyttymisen) asian varassa seiso. Rakkaus siis.

Oletko yksinkertainen? Tuossa sanotaan, että se toinen täyttää sinun tarpeesi ja sinä hänen. Luoja mikä idiootti. Mikä nepsy ongelma sinulta löytyy?

Mikä ihmeen hermostuja itse olet? Jos et ymmärrä lukemaasi, älä siitä kirjoittajalle raivoa, vaan mene itse opettelemaan luetun ymmärtämistä. En ala toistaa tekstiäni, ota se rauhallisesti uudestaan ja palaa asiaan, jos vielä jäi jotain epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Kyse ei ole mistään hyväksikäytöstä tai työstä vaan tarkoittaa sitä, että se ihminen joka olet, kaikkineen päivineen on se puuttuva palanen toisen ihmisen elämässä. Just sellaisena kun olet, tekemättä mitään.

Niin, no voisiko olla ettei se ole vastaus yhtään kenenkään tarpeisiin? Tai voisiko olla, että on ihmisiä, joita pelottaa ettei olisi? Jos tulet jätetyksi, se tarkoitti sitä, ettet ollutkaan vastaus sen ihmisen tarpeisiin, joka oli itsellesi tärkeä ja jolle annoit kauneimpasi ja jota rakastit. Kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Et sitten lukenut ensimmäistä lausetta? Rakkauden lähtökohta on siinä , että toinen on vastaus OMIIN TARPEISIIN.

Luin, mutta en keskustellut siitä, vaan tuosta kohdasta, mistä keskustelin. Eihän se vain toisen (omien tarpeiden täyttymisen) asian varassa seiso. Rakkaus siis.

Oletko yksinkertainen? Tuossa sanotaan, että se toinen täyttää sinun tarpeesi ja sinä hänen. Luoja mikä idiootti. Mikä nepsy ongelma sinulta löytyy?

Mikä ihmeen hermostuja itse olet? Jos et ymmärrä lukemaasi, älä siitä kirjoittajalle raivoa, vaan mene itse opettelemaan luetun ymmärtämistä. En ala toistaa tekstiäni, ota se rauhallisesti uudestaan ja palaa asiaan, jos vielä jäi jotain epäselväksi.

Kuten sanottu, et ymmärtänyt aloitusta ja jäät jankkamaan pskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä joo, mutta en ainakaan itse innostu tuosta kohdasta ”olen vastaus toisen tarpeisiin”. Koska jos en saa mitään nautintoa, iloa, mielihyvää tai muutakaan siitä, että olen vastaus toisen tarpeisiin, niin mitä se minua ilahduttaa? Toisekseen osalla meistä on omat voimavarat niin lopussa, ettei todellakaan jaksa iloita olla vastaus toisen tarpeisiin, saati että nauttisi siitä muutenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö OSAISI rakastaa, etteikö tajuaisi, mitä rakkaus on (joo no varmaan just tota noin, mitä Kuronen sanoi) tai etteikö voisi joissain tilanteissa nauttia aah itsekeskeisen orgastisesti siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin, mutta tuon voi kääntää myös niin päin, nähdä toiselle tilaisuutena oman itsen hyväksikäyttöön, jos siis kuten aluksi sanoin, ei itse saa mitään nautintoa eikä mielihyvää siitä, että on vastaus toisen tarpeisiin.

Minä ymmärrän sen vain mindsettinä. Toki, jos lähtökohtaisesti oletat tärkeintä olevan vain täyttäväsi toisen tarpeet, niin narsistinen ihminen ottaa siitä kaiken irti. Mutta jos molemmat puolisot asennoituvat parisuhteeseen samalla tavalla, niin molempien tarpeet täyttyvät.

Et nyt oikein tajunnut, mitä yritin sanoa. Sehän on kyse tunteesta, jos kuvittelee ja ajattelee itsensä täyttävän toisen tarpeet. Siitähän Kuronen puhuu. Ei se tarkoita, että täyttäisi ne, mutta puhe on kokemuksesta, että USKOO niin. Sehän antaa ihan hirveästi voimia.

En itse ikinä uskaltaisi kuvitellakaan sellaista. Uskoisin kuitenkin Kurosen tapaan, että se nimenomaan on rakkauden parisuhteessa edellytys.

Eihän sitä voi tietääkään, ellei ole kommunikointia. Mutta jos puhutaan, niin kyllä se minusta enemmän on kuin pelkkää uskoa.

Asiaa helpottaa, jos puolisoilla on samanlaiset tarpeet. Sitten tulee vähän vahingossakin täytettyä tarpeet, kun ajattelee, mitä itse haluaisi, niin sen teen toiselle. Ongelmahan tulee erilaisuudesta, kun ei tajuta toisella olevan toiselaisia tarpeita.

No, itse olin 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, josta en ikinä kokenut, että voisin täyttää hänen tarpeitaan. Omani täyttyivät kyllä. Hän ei valitanut, en silsti saanut minkäänlaista kokemusta siitä, etä olisin täyttänyt hänen tarpeensa. Esim. inhosin seksiä, olikohan hänellä sellainen tarve kumppanille?