Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kaipaavat aikaa vastasyntyneen kanssa?
Haikeus
05.11.2019 |
Lapseni on vasta 6 kk vanha eli melko pieni vieläkin. Ja siksi tunnenkin syyllisyyttä joka kerta, kun haikailen sitä aikaa kun hän oli vastasyntynyt (alle kuukauden vanha).
Päivittäin tunnen surua/ haikeutta, koska vauvani ei ole enää ihan pieni. En ymmärrä yhtään, että miksi? Minunhan kuuluisi olla onnellinen tästä terveestä ja hyvinkasvavasta lapsesta, joka oppii joka päivä uusia taitoja, mutta ei.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Milloin tämä helpottaa?
Kommentit (3)
Tuttu tunne, tuo tulee jatkumaan, lapsi on aina "oma pieni vauva" ja joka vuosi hämmästyy miten nopeasti aika menee ja jää kaipaamaan niitä menneitä vaiheita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se helpota. Tuo on äitiyttä; lapsella on aina joku vaihe, joka ei koskaan enää palaa. Joka päivä hän on vähän isompi, oppii jonkin uuden taidon, jättää jotakin taakseen, kunnes joku päivä hän lähtee omaan elämäänsä. Niin niiden kuuluu tehdä. Eivät ne kuitenkaan katoa. Omani on 18, asuu jo omillaan, ja viimeksi aamulla muistelin sitä vauvan valloittavaa hampaatonta hymyä.
Eiköhän se ihan normaalia ole! Mulla tuota oli paljon toisen lapsen kohdalla, koska tiesin, että enempää lapsia ei tule. Helpotti varmasti suunnilleen siinä kohdalla, kun lapsi oli 3. Tai silloin tajusin, ettei oo enää sellaista oloa, että voi kun olis vauva.