Lue keskustelun säännöt.
mieli maassa
tyttö
05.11.2019 |
en haluu kertoa mun nimeä, mutta: oon 8 luokkalainen tyttö, jouduin laitokseen puolitoista vuotta sitten ja syy ei johtunut itsestäni vaan kotioloista. siitä asti mulla on ollu tosi paha olla. meinaan siis että tosi paha olla. oon yrittäny tappaa itteni ja jouduin siitä sairaalaan ja suoraan osastolle. siitä asti oon vaan esittäny olevan täysin ok, vaikken mä oikeesti ole. mun äitin kanssa mulla on aika hankalat välit, ollaan kyllä väleissä mutta ei maailman parhaissa (?) se muutti mies ystävänsä kanssa pois mun kotipaikka kunnalta. mä oon käynyt lomilla mun siskojen luona, mikä tuntuu todella synkältä sillä mulla ei ole enää omaa kotia muutakuin laitos. tää laitos on ihan hyvä paikka joo, mutta tunnen täällä oloni koko ajan ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, mulla ei ole täällä mitään eikä ketään. kaikki kotipaikkakunnalla. mä alotin täällä uuden koulun, mikä sujui aluksi hyvin, mutta aloin kärsiä ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä joka rajoitti mun elämää sekä koulu että muuta elämää todella paljon. oon todella ujo ja hiljainen ja tiedän että on täysin mun omaa vikaa että tunnen oloni ulkopuoliseksi, koska en osaa puhua ja tutustua ihmiseen sillä ahdistun todella helposti. mutta silti musta tuntuu ettei kukaan musta välitä ja kaikki tuomitsee mua, kukaan ei käy kattomassa mua, kukaan ei kysy miten mulla menee, kukaan ei soittele.olen tosi erilainen kun muut, meikkaan, oma tyyli yms. päihteet on valitettavasti kovassa käytössä koska alotin ne jo tosi varhain. viiltelem myös sillon tällöin. tää saattaa vaikuttaa huomion hakuiselta mutta huomiota en halua. en vaan tiedä enää mitä haluan, on vaan pieniä asioita jotka saa mut hymyilemään jos ees mikään. ja kyllä mä käym terapia hoidoissa ja mulla on vahva lääkitys ja todettu masennus ennenkun joku tulee sanomaan. en enää tiedä, haluanko lopettaa tämä kaikki tuska? vai koittaa olla väkisin muiden arvoinen, sellainen josta joku sattuisi pitämään? en ole ajatellut taaskaan mitään muuta kuin miten voisin tappaa itseni. itken joka päivä eikä kukaan edes huomaa. omasta hiljaisuudestani en edes pysty puhumaan tästä kenellekkään. jos jaksoit lukea, kiitos. mä otan teidän neuvoja vastaan.
Kommentit (21)
Hei sinä rakas ihminen. Usko mua kun sanon että sun elämä muuttuu paremmaksi. Joudut elämään vaikeita teinivuosia joina ollaan vielä eksyksissä itsen kanssa, samalla kun sun perhetilanne on tosi vaikea. Se on hirveän epäreilua ja toivoisin että sun elämä ei olisi niin vaikeaa ilman sun omaa syytä. Olen pahoillani sun puolesta ja toivon että löydät ihmisiä, sekä luotettavia aikuisia että ystäviä, jotka ymmärtää sua ja kuulee sut. Ansaitset sen! Kuulostaa siltä että olet tosi yksinäinen ja joudut kantamaan suurta pahaa oloa ilman oikein kenenkään tukea. Onko sulla harrastuksia tai omia kiinnostuksenkohteita joiden kautta voisit löytää samanhenkisiä kavereita netistä tms? MLL:llä on myös lasten ja nuorten puhelin jos kaipaat vaan luotettavaa kuuntelijaa. ❤ kannattaa välttää päihteitä koska niistä se ahdistus ja paha olo vain kasvaa ja voit tehdä jotain harkitsematonta silloin. Sopisko sulle kirjoittaminen tai piirtäminen tavaksi purkaa pahaa oloa? Mietin myös että ootko kuullut protuleireistä? Ehdotan että meet ensi kesänä sellaiselle jos vain mahdollista. 🙂 mä olin erilainen ja ahdistunut nuori, menin riparin sijaan protulle ja se oli mulle ihan mahtava juttu, sain ystäviä jotka tunnen edelleen yli 15v myöhemmin.
Muista että olet arvokas ja sun elämä on tärkeä. Sä selviät, sä pärjäät, elämä muuttuu paremmaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko käynyt koskaan Sekasin 24/7-chatissa?
https://nuortenlinkki.fi/mista-apua/nettipalvelut
On monta paikkaa minne voit olla nimettömästi yhteydessä. Nuo paikat on sua varten, laita viestiä vaikka kaikkiin!
Joku päivä täytyy voida ymmärtää, että ei tarvitse miellyttää muita kuin itseään. Voi hyppiä korkealle ilmaan ja purkaa vihaansa sitä kohtaan, että ei ole tullut huolehdituksi ja on täytynyt selvitä itse. Voi alkaa toipua. Voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synkkyyden keskelläkin kannattaa muistaa, että periaatteessa parempi tulevaisuus on silti mahdollinen - niskassa on ehkä iso kivi joka pimentää auringonkin, mutta se on *silti* erillinen objekti, joka voidaan periaatteessa vierittää syrjään jossain vaiheessa.
Surullista kuulla. Minusta kuulostaa siltä että tarvitsisit paljon lämpöä ja turvaa. Tämä on niin väärin ettei meillä kaikilla ole hyvät lähtökohdat elämälle. Olet kuitenkin arvokas ja hyvä. Toivon sinulle parempaa oloa. Ja niinkuin joku tuolla aiemmin sanoi, elämä menee eteenpäin ja parempaan suuntaan ajan kanssa. Lämmin ajatus ja halaus sinulle. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko siellä osastolla ketään, jolle pystyisit puhumaan pahasta olostasi? Hoitaja, psykologi, terapeutti? Jos et pysty puhumaan, kirjoita ja näytä tekstit. Elät tosi hankalaa vaihetta elämässäsi, tuo ikä on hankala ilman mitään ylimääräistä haastettakin. Mutta elämä muuttuu vähän helpommaksi pikkuhiljaa, iän myötä. Koeta kuitenkin jättää ne päihteet, ne vievät oloasi tosi huonoon kuntoon.
Tekstisi satuttaa ja surettaa minua kovasti. Oma samanikäinen tyttäreni on tällä hetkellä myös osastolla, vakavan masennuksen ja mm viiltelyn takia. Masennuslääkitys on nyt alkanut hieman tehota. Hän ei jaksa meidän vanhempien seuraa ja ainakin esittää, ettei halua meidän vierailuja.
Koeta oikeasti puhua asioistasi, jos vaan millään pystyt. Sillä lailla ne "arkipäiväistyvät" ja voi esim vähitellen muuttaa omaa kokemustasi ja ajatuksiasi. Huomaat että muillakin on samanlaisia asioita. Kuulet, miten joku on selvinnyt eteenpäin. Tuo Sekaisin-chatti voisi olla hyvä.
Se että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita, ei ole millään lailla sinun syysi. Olet tärkeä ja arvokas ihminen, eikä se tosiasia riipu yhtään siitä, miten muut ovat sinua sattuneet kohtelemaan. Yritä vähitellen suhtautua itseesi lempeämmin. Olet nuori, ja nuorilla ihmisillä on ihmeellisen hyvä kyky toipua vaikeistakin asioista. Elämäsi muuttuu kyllä paremmaksi. Yritä kurottaa hyvää kohti.
Olet hyvä kirjoittamaan, herkkä ja ihana tyttö. Toivon sinulle, äitinä - kuten toivon omalle tyttärelleni - voimia, uskoa tulevaan paranemiseen ja hyviä ihmisiä lähellesi. Ehkä ne eivät ole perheestäni, vaan joitain muita. Olet jo hoidossa, kyllä sinusta välitetään. Olet turvassa. Koeta ottaa apua vastaan.
Ajattelen sinua. ♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kulta pieni, sinua rakastetaan ja olet kaunis, upea nuori ihminen. Elämäsi on vaikeaa ja se ei ole sinun syytäsi. Yritä sinnitellä. Itse olen 34, nykyään olen onnellinen ja elämä hyvää mutta oli todella vaikea lapsuus ja teini-ikä samanlaisten ongelmien takia.
Jos vanhempasi ovat jättäneet sinut heitteille tuolla tavalla, se ei johdu sinusta, heillä todennäköisesti on ollut jotain mielenterveysongelmia ennenkuin olet syntynytkään.
Sinä olet rakkauden arvoinen, älä hylkää itseäsi. Kun olin 18, ja ambulanssissa jossa vieras ihminen piti minua kädestä kiinni päätin alkaa rakastamaan itseäni ja lopettaa itseni vihaamisen. Se oli todella vaikeaa, mutta lopulta onnistuin siinä tavoitteessa. Sinusta tulee vielä joskus onnellinen. Usko siihen.
Mulla oireili mässäilynä ja myöhemmin päinvastoin hulluna urheiluna ahdistus. En tiedä miten selvisin, aika ajoin vieläkin ahdistaa hulluna vaikka lääkitys on. Tuli sitä viilleltyäkin. Ja mietittyä miten päivänsä päättäisi. Kyllä oli synkkiä aikoja.
Voimia ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että olet ujo ja hiljainen ei ole mikään vika, vaan on ihan okei olla sellainen kuin on. Sanoit että on pieniä asioita jotka saavat sinut hymyilemään, onko keinoja millä saat niitä elämääsi lisää? Yritä muistaa ne silloinkin kun tuntuu tosi kurjalta.
Aika usein elämässä niillä joista myöhemmin tulee jotain hienoa, niillä on nuorena kaikkein kurjinta, koska ne eivät sovi joukkoon eivätkä osaa mennä massan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivaallinen Isäsi rakastaa sinua. Hän on Isä joka ei koskaan jätä eikä hylkää. Rukoile voimia. Minä rukoilen sinun puolestasi.
Hei jos et pysty puhumaan, niin mitä jos vaikka käyttäisit tuon aloituksen tekstisi jollekin hoitajalle tai terapeutillesi, kuka vaan tuntuu sopivimmalta. Hän varmasti haluaa auttaa, mutta se on vaikeaa, jos et kerro yhtään, miten voit vaan teeskentelet voivasi ihan hyvin. Kyllähän ammattilainen toki näkee sen taakse, mutta itseäsi auttaisi kun toisit näitä asioita esiin.
Samat, paitsi että olen sua hieman vanhempi. Ehkä se tästä tai sitten ei, mutta ollaan sentään toistaiseksi elossa.
Ulkopuolisuuden tunne voi juurtua niin syvään, että se vaivaa koko elämän, mutta senkin kanssa oppii elämään.
Pääasia on, että hyväksyt itsesi ja pyrit kehittämään sitä hyvää, mitä sinussa on.
Asiat muuttuvat paremmiksi iän myötä, lupaan sen, mikäli opettelet välittämään itsestäsi. Siksi olisi tärkeää lopettaa päihteet ja lopettaa itsesi vahingoittaminen. Keskity vahvuuksiisi, niitä varmasti on ja ota vastaan apu joka tarjotaan.