mieli maassa

en haluu kertoa mun nimeä, mutta: oon 8 luokkalainen tyttö, jouduin laitokseen puolitoista vuotta sitten ja syy ei johtunut itsestäni vaan kotioloista. siitä asti mulla on ollu tosi paha olla. meinaan siis että tosi paha olla. oon yrittäny tappaa itteni ja jouduin siitä sairaalaan ja suoraan osastolle. siitä asti oon vaan esittäny olevan täysin ok, vaikken mä oikeesti ole. mun äitin kanssa mulla on aika hankalat välit, ollaan kyllä väleissä mutta ei maailman parhaissa (?) se muutti mies ystävänsä kanssa pois mun kotipaikka kunnalta. mä oon käynyt lomilla mun siskojen luona, mikä tuntuu todella synkältä sillä mulla ei ole enää omaa kotia muutakuin laitos. tää laitos on ihan hyvä paikka joo, mutta tunnen täällä oloni koko ajan ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, mulla ei ole täällä mitään eikä ketään. kaikki kotipaikkakunnalla. mä alotin täällä uuden koulun, mikä sujui aluksi hyvin, mutta aloin kärsiä ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä joka rajoitti mun elämää sekä koulu että muuta elämää todella paljon. oon todella ujo ja hiljainen ja tiedän että on täysin mun omaa vikaa että tunnen oloni ulkopuoliseksi, koska en osaa puhua ja tutustua ihmiseen sillä ahdistun todella helposti. mutta silti musta tuntuu ettei kukaan musta välitä ja kaikki tuomitsee mua, kukaan ei käy kattomassa mua, kukaan ei kysy miten mulla menee, kukaan ei soittele.olen tosi erilainen kun muut, meikkaan, oma tyyli yms. päihteet on valitettavasti kovassa käytössä koska alotin ne jo tosi varhain. viiltelem myös sillon tällöin. tää saattaa vaikuttaa huomion hakuiselta mutta huomiota en halua. en vaan tiedä enää mitä haluan, on vaan pieniä asioita jotka saa mut hymyilemään jos ees mikään. ja kyllä mä käym terapia hoidoissa ja mulla on vahva lääkitys ja todettu masennus ennenkun joku tulee sanomaan. en enää tiedä, haluanko lopettaa tämä kaikki tuska? vai koittaa olla väkisin muiden arvoinen, sellainen josta joku sattuisi pitämään? en ole ajatellut taaskaan mitään muuta kuin miten voisin tappaa itseni. itken joka päivä eikä kukaan edes huomaa. omasta hiljaisuudestani en edes pysty puhumaan tästä kenellekkään. jos jaksoit lukea, kiitos. mä otan teidän neuvoja vastaan.