Mikä merkitys lapsuudenperheellä on teille jotka olette henkisesti terveestä, rakastavasta kodista?

.

...

Perheeni oli välittävä ja ehjä, turvallinen.

Turvasatama kun koulussa kiusattiin, murosiässä nuorison maailma oli vieras ja pelottava, aikuistumisen ensiaskelia ottaessa oli aina koti, johon tukeutua ja johon olisi ollut hätätilassa mahdollista palata.

Arvostan vanhempiani suuresti ja olen em. asiat heille kertonut.

Minulla oli. Olen ns. pärjännyt elämässä mutta kaksi sisarustani eivät niinkään, aikuisiällä tuli riippuvuuksia ja isoja ongelmia. Ei hyvä lähtökohta aina takaa hyvää elämää, eikä huono epäonnistumista. Mistä sitten aina riippuukaan, ei ole yksinkertaista.

Erittäin suuri merkitys. Vanhempani ja sisarukseni ovat mulle tukiverkosto, yhteisö johon kuulun. Myös sisarusteni lapset puolisoineen ja heidän lapsensa ovat mulle tärkeitä. Luonnollisesti omat lapseni puolisoineen myös. Suvun seurassa saa olla oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään. Voi olla rennosti ja jutella mistä vaan. Autetaan toisiamme puolin ja toisin sekä pidetään paljon yhteyttä. Mulla ei ole itselläni lapsenlapsia, mutta hoidan mielelläni siskoni lapsenlapsia Silloinkin, kun lasten vanhemmilla ei olisi edes mitään erityistä tarvetta lastenhoidolle. Ne minionit nyt vaan ovat niin ihania ja mulle rakkaita, että vietän mielelläni aikaani heidän kanssaan.