Lue keskustelun säännöt.
Eronnut kaverini yrittää pitää kiinni entisestä elintasosta
04.11.2019 |
Kaverini on eronnut joitakin aikoja sitten ja minusta tuntuu pahalta, kun ulkopuolisena näen kuinka hullua hänen elämänsä on. Hän asuu vuokralla 2500 euroa kk/ssa maksavassa asunnossaan, ettei lasten tarvitse kaikkien muiden muutosten lisäksi vielä muuttaakin, ja sen sijaan että menisi töihin (on ollut viime vuodet lasten kanssa kotona), aikoo sijoittaa rahansa johonkin humpuukikoulutukseen, joka maksaa aivan hirveästi ja josta valmistuu suunnilleen hahmoterapeutiksi (kaverini ei suinkaan ole psykologi, eli ei ole lainkaan hänen alaansa, en tiedä miten aikoo työllistyä tuolla koulutuksella).
Olen yrittänyt hienovaraisesti vihjailla, että olisi ehkä syytä muuttaa halvempaan asuntoon tai mennä töihin, mutta kaverillani on aina jokin aivan absurdi syy, miksi ei voi niin tehdä. Tyyliin: en voi etsiä uutta asuntoa, koska kukaan ei kuitenkaan vuokraa minulle mitään, tai: en voi etsiä töitä, koska lasten hoitopäivä venyisivät niin pitkiksi.
Pelkään, että kaverini herää todellisuuteen vasta kun on liian myöhäistä ja romahtaa sitten. Miten voisin auttaa häntä?
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samanlainen tapaus minun tuttavapiirissäni. Ollut kyllä sinkkuna ja yh:Na tovin aikaa, mutta ei missään nimessä halua että elämänsä ”näyttää” siltä.
Ottaen huomioon että hän on ollut tässä vuosia työttömänä ja nyt töissä perus-toimisto-työssä, jossa ei paljon tienata.
Asuntonsa on aivan suhteettoman hintainen, kalliilla alueella jossa koko korttelissa hon on varmaan ainoa joka asuu vuokralla.
Käyttää rahaa ihan älyttömiin asioihin. Teinit lapsensa onkin jo töissä tienaamassa taskurahojaan.
Käy vain kalliissa ja muodikkaissa baareissa, viettää luottokortilla juhlapyhiä Lapissa tai jossain Hangossa, koska ”kuuluu” niin tehdä.
Suurin toive olisi löytää hyvövarainen miesystävä ja sen takia ei kuulemma voi mihinkään lähiöön muuttaa; miehet juoksee eka yön jälkeen sieltä karkuun...