Olen silmätikkuna omalla paikkakunnalla

Mulla sama. Käännytään oikein katsomaan, kun menen ohi. Vinkkinä sinulle on, että älä välitä. Ja jos oikeasti ahdistaa niin muuta. Elämä on liian lyhyt.

Kyllä ahdistaa ja saan ihan ottaa rauhottavia ennen kauppaan menoa koska pelkään tämmöistä käyttäytymistä minua kohtaan antaisivat olla rauhassa vaikka en joukkoon sopisikaan

Samaa mikäkin olen kokenut. Oikeastaan juuri pienellä paikkakunnalla tämä on monesti niin, että ihmiset vahtaa jos vähänkin erilainen tai muuten uusi siellä yms. Todella ahdistavaa kyllä ja joskus ajattelee, että kuinka tyhmää tuollainen on. Itse olen aika nuori ja juuri nuoremmat ovat myös niitä, jotka vahtaavat ja joskus naureskelevat. Joskus on pakko miettiä, ettei mene huonoon aikaan kauppaan, kun ei aina pysty menemään jos näkee nuorisolauman siellä. Olen pari kertaa joitunut vaan antamaan periksi ja ajatellut, että menen sitten ihan itseni takia myöhemmin. Eihän tämäkään ole oikein, mutta ei aina jaksa.

Ei ole todellakaan oikein ja olen joutunut käymään kaupassa kauempana kun en vaan pysty sen kyttäämisen takia ihmiset ei voi ymmärtää miten ahdistavalta se tuntuu

Mulla ihan sama. Asun paikkakunnalla missä asuu n. 5000 ihmistä ja kaikki kyttäävät minua.

No antaa katsoa. Kai sä älyät, että ahdistus asiasta on sun oman pään sisäistä?

Yleensä ihmisiä ei kiinnosta muut läheskään niin paljon kuin henkilö itse kuvittelee...

Kas miten sattuikin tällainen ketju heti tulemaan, kun juuri kävin kaupassa ja kaupan pihassa pari ala-astelaista pikkunatiaista toljotti niinkuin jonkun alienin olisivat nähneet. Meni siinä ennen minuakin ihmisiä niiden ohi, mutta juuri vain minua jäivät tuijottamaan. Kyyläsin vain takaisin, enkä tosin kuullut sivukorvalla ohi mennessäni mitään naljailua, mikä vähän yllätti. Mutta sitähän se on joo, etenkin jos vaatteiden ostonkin suhteen vähän laiska ja kulkee vuodesta toiseen samoissa kuteissakin, suorastaan vahvistaa sitä silmätikkuasemaa "tossa menee taas toi".

Ihmiset on urpoja kyylääjiä

Saman olen huomannut. Vaikka pidän aurinkolaseja sisällä ja pukeudun valkoiseen lakanaan, niin silti aina katsotaan.

Semmosta se on. On sellaisiakin ihmisiä, joille on ihan kauhea isku, että kukaan ei oikeasti näe heitä. Katsovat vain läpi. Sitten on niitä,  jotka oikein tarkoituksella pukeutuvat tai laittautuvat niin, että saavat ihmiset tuijottamaan. Näissä viimemaintuissa on vielä alalaji, jotka ovat olevinaan loukkaantuneita, että tuijotetaan. Kaikista mainituista ryhmistä olen tuntenut ihmisiä.