Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mua ÄRSYTTÄÄ äitini sukupolven asenne!
03.11.2019 |
Tää on aika pitkä avautuminen. Aloitan ”alusta”.
Olen kärsinyt lapsettomuudesta useita vuosia. Äitini on viiden lapsen äiti ja neljä meistä on asunut lastenkodissa.
Minulle sanottiin aikoinaan, että en voi saada lapsia. Äitini alkoi heti surra, että hänestä ei koskaan tule mummoa. Hän jopa syyllisti minua siitä. Nyt äidillä on 7 lapsenlasta.
Tulin äidiksi 33-vuotiaana. Olen kokenut 6 keskenmenoa ja viime keväänä yhden kohtukuoleman. Äitini ei ollut tiennyt keskenmenoista ja tästä kohtukuolemasta hän syyllisti minua: ”Sä et tiedäkään miten paljon saan kärsiä, kun menetin lapsenlapsen!” ja minun piti häntä lohduttaa.
Syksyllä sairastuin masennukseen ja terapiassa mulle sanottiin, että olen unohtanut itse surra, kun olen yrittänyt olla äitini tukena.
No, viime viikolla siskoni sai lapsen. Äitini sai seitsemännen lapsenlapsen.
Eilen olimme messuilla äidin kanssa ja hän tapasi siellä ystäviään, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Heti ensimmäisenä kuulumisten vaihto tapahtui kyselemällä lapsenlapsista. Yhdellä näistä ystävistä ei ole lapsenlapsia ja keskustelu painottuikin siihen miten hänelle hoettiin, että ”et tiedäkään mistä kaikesta jäät paitsi” jne. Tunnen tämän äidin ystävän pojan ja tiedän, että hekin ovat kokeneet lapsettomuutta ja jopa käyneet hoidoissa. Näin tuon äidin ystävän silmäkulmassa kyyneleen, jonka hän vaivihkaa pyyhkäisi. Otin äitiäni olkapäästä kiinni ja sanoin, että me jatketaan nyt matkaa.
Kun vein äidin kotiin, yritin keskustella hänen kanssaan aiheesta. Yritin saada hänet ymmärtämään sitä ystävää, joka ei ole saanut yhtään lapsenlasta. Äitini vain ilmoitti, että ei ole hänen vikansa ja että hän vain on niin onnellinen kun sai uuden lapsenlapsen.
Tänään vielä mietin tätä asiaa. Luin äitini Facebook-päivitystä (jossa kertoi lapsenlapsestaan) ja siihen tulleita kommentteja ja mua SUUTUTTI!
Otin puhelimen käteen ja soitin äidille. Sanoin hänelle, että mua ärsyttää. Ärsyttää se, että hän ei ole kyennyt meistä huolehtimaan ja se, että hän pitää omana saavutuksenaan lapsenlapsiaan. Hän vain tokaisi että ”lapset on Jumalan lahja” ja jatkoi selittämistä siskon vauvasta. Henkisesti koin hakkaavani päätä seinään.
Kiitos ja anteeksi, kun sain avautua.
Otan nyt vastaan kaikki äitini sukupolven syyttelevät kommentit tähän.
Kommentit (38)
No älä välitä. Minkäs sun äitisi itselleen voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä sun omituisen äitisi käytöksellä on kokonaisen sukupolven muitten naisten kanssa? Onpa omituista ajattelua. Oletko perinyt sen äidiltäsi?
No äitini ystävät ovat samaa sukupolvea. N. 25 kommentin perusteella yleistin.
Ap
Olen pahoillani menetyksistäsi ♡♡♡
Äitisi ei ole ihan terve. Et voi saada häntä ymmärtämään muiden ihmisten tuskaa tai omaasi. Ei ole mitään maagisia sanoja mitä voit käyttää, jos hän ei tuohon ikään ehdittyään osoita mitään empatiaa edes omaa tytärtään kohtaan. Rajoittaisin kanssakäymistä hänen kanssaan huomattavasti, enkä koskaan uskoutuisi hänelle mistään arkaluontoisesta.
Ei tuollainen koske koko sukupolvea, vaikka onhan 40-50-luvuilla.syntyneillä paljon tunnevammoja. Oma äitini ei ole lainkaan tuollainen. Kyllähän se, että suurin hänen lapsistaan on joutunut lastenkotiin, kertoo sen ettei äitisi ole mikään normitapaus.
Mulla on tismalleen samanlaiset appivanhemmat. Me, myself and I aina.
Miksi haluat olla tekemisissä äitisi kanssa? Vietitkö sinäkin lapsuutesi lastenkodissa? Välitätkö itsestäsi tarpeeksi, kun olet päättänyt kestää häntä ja ottaa tuollaista p*skaa niskaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä äitiisi. Ei ole pakko nähdä usein tai olla hänen facebookissaan (tai lukea sitä). Soittele joskus. Älä ole enää riippuvainen hänen sanomisistaan tai hyväksymisestään, päätät itse miten asiat ovat. Sinulla on muita ihmisiä joiden kanssa jutella positiivisemmin. On paljon ihmisiä joilla on hankalia vanhempia ja joudutaan pitämään etäisyyttä syystä
tuo kertoo äitisi asenteesta, ei äitisi sukupolven asenteesta. itse en ole tuollaiseen asenteeseen törmännyt vaikka tuttavapiirini koostuu suurelta osin äitisi ikäluokan ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis adoptoiko sun äiti sinut lastenkodista vai siis vietiinkö sut sun äidiltä? Vaikutat lestalta?
Hanki itsellesi normaali äiti ja hankkiudu eroon tuosta hullusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on kerännyt ympärilleen kaltaisiaan ihmisiä. Ei koko sukupolvi noin ajattele. Kuulostaa kyllä melko ikävältä. Mutta toisaalta, jos äitisi ei kyennyt aikanaan pitämään huolta lapsistaan. Ei ikä tai elämä jalosta seesteiseen ikääntymiseen ja kykyyn nähdä omia vieheitä tai oppia niistä. Jos hän ei ole käsitellyt ongelmiaan. Hänellä tuskin on kykyä myöskään nähdä, mikä tuossa nykyisessä kuviossa menee pieleen. Varsinkin jos hänen ystävänsä koostuvat kaltaisistaan.
Äitisi on k***pää samoin kuin hänen ystävänsäkin. Ei koko sukupolvi.
Millä vuosikymmenellä äitisi on muuten syntynyt?
Voimaa ja rohkeutta sinulle terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sukupolvikysymys vaan osa populaatiosta nyt vain on tuollaista äitis kaltaista ihmissaastaa.
Niin, lapsenlapsista ei sovi puhua eikä iloita. En esimerkiksi mennyt lapsenlapsen nimiäisiin, koska pelkäsin, että näen matkalla jonkun tutun enkä osaisi valehdella kyläilyn syystä. Jos erehtyisin mainitsemaan, että lapseni on lisääntynyt (mikä on tavallista ja normaalia), niin olisin syylistynyt vihapuheeseen kaikkia lapsettomia kohtaan.
Parempi että sukupolveni on hiljaa eikä muistuta sanallakaan siitä, että meissäkin oli lapsettomia. Siihen aikaan ei vain päässyt hoitoihin tuosta vain kuten nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä aloitus taas oli? Aivan sekavaa. Äitihullu asialla? Kehottaisin laajentamaan katsontakantojasi ja näkemään kokonaisuuksia. Ketään muuta ei voi muuttaa kuin itseään ja suhtautumistaan.
Oletan olevani ap:n äidin sukupolvea ja mietin omaa tuttavapiiriäni (n 100 äitiä), joista yhden lapset olivat joutuneet lastenkotiin ja ihan syystä.
Hänen tyttärensä peri kyllä äidiltään elämäntavat ja ole ap onnellinen, jos et ole äitisi kaltainen.
Syy ei ole sukupolvessa, vaan yksilössä.
Koskee kaikkia ihmisiä. Itsekkyys. Ja kaikki aina ajattelevat, että ne on ne muut, jotka on itsekkäitä, en minä. Miksei ne voi ajatella minua, vaan ainoastaan itseään. Ja sitä ajatellessasi sinä juuri ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi, etkä muita.
Jos se äitiliini rassaa niin paljon, niin älä ole yhteydessä. Kukaan ei pakota. Ole itsekäs. Ellet sitten ole sillä tavalla itsekäs, että nenä on ruskea nyt ja sen kestää, kun pankkitili on lihava sitten äidin kuoltua (kuolisi pian, se vanha haaska!).
Mun anoppi sanoi siskolleen että sun elämä on niin suppeeta kun sulla ei ole lapsenlapsia. Siskon ainoa lapsi on vammainen eli ei voisikaan saada lapsia. Todella ikävästi ja epäempaattisesti sanottu.
Neljä teistä asunut lastenkodissa! Eipä luulisi voivan vaatia muita tekemään lapsia, kun ei itsekään ole kykenevä äidiksi, vai onko hän teidät adoptoinut sieltä? Minä ainakain pamattaisin heti tuon asian esille.
pyh