Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mua ÄRSYTTÄÄ äitini sukupolven asenne!
03.11.2019 |
Tää on aika pitkä avautuminen. Aloitan ”alusta”.
Olen kärsinyt lapsettomuudesta useita vuosia. Äitini on viiden lapsen äiti ja neljä meistä on asunut lastenkodissa.
Minulle sanottiin aikoinaan, että en voi saada lapsia. Äitini alkoi heti surra, että hänestä ei koskaan tule mummoa. Hän jopa syyllisti minua siitä. Nyt äidillä on 7 lapsenlasta.
Tulin äidiksi 33-vuotiaana. Olen kokenut 6 keskenmenoa ja viime keväänä yhden kohtukuoleman. Äitini ei ollut tiennyt keskenmenoista ja tästä kohtukuolemasta hän syyllisti minua: ”Sä et tiedäkään miten paljon saan kärsiä, kun menetin lapsenlapsen!” ja minun piti häntä lohduttaa.
Syksyllä sairastuin masennukseen ja terapiassa mulle sanottiin, että olen unohtanut itse surra, kun olen yrittänyt olla äitini tukena.
No, viime viikolla siskoni sai lapsen. Äitini sai seitsemännen lapsenlapsen.
Eilen olimme messuilla äidin kanssa ja hän tapasi siellä ystäviään, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Heti ensimmäisenä kuulumisten vaihto tapahtui kyselemällä lapsenlapsista. Yhdellä näistä ystävistä ei ole lapsenlapsia ja keskustelu painottuikin siihen miten hänelle hoettiin, että ”et tiedäkään mistä kaikesta jäät paitsi” jne. Tunnen tämän äidin ystävän pojan ja tiedän, että hekin ovat kokeneet lapsettomuutta ja jopa käyneet hoidoissa. Näin tuon äidin ystävän silmäkulmassa kyyneleen, jonka hän vaivihkaa pyyhkäisi. Otin äitiäni olkapäästä kiinni ja sanoin, että me jatketaan nyt matkaa.
Kun vein äidin kotiin, yritin keskustella hänen kanssaan aiheesta. Yritin saada hänet ymmärtämään sitä ystävää, joka ei ole saanut yhtään lapsenlasta. Äitini vain ilmoitti, että ei ole hänen vikansa ja että hän vain on niin onnellinen kun sai uuden lapsenlapsen.
Tänään vielä mietin tätä asiaa. Luin äitini Facebook-päivitystä (jossa kertoi lapsenlapsestaan) ja siihen tulleita kommentteja ja mua SUUTUTTI!
Otin puhelimen käteen ja soitin äidille. Sanoin hänelle, että mua ärsyttää. Ärsyttää se, että hän ei ole kyennyt meistä huolehtimaan ja se, että hän pitää omana saavutuksenaan lapsenlapsiaan. Hän vain tokaisi että ”lapset on Jumalan lahja” ja jatkoi selittämistä siskon vauvasta. Henkisesti koin hakkaavani päätä seinään.
Kiitos ja anteeksi, kun sain avautua.
Otan nyt vastaan kaikki äitini sukupolven syyttelevät kommentit tähän.
Kommentit (38)
Minulla on yksi anoa tytär ja mielelläni toki olisin mummokin, mutta tyttärelläni on poikapuoli enkä todellakaan ole vajaa ihminen, jos minulla ei olisi lapsenlasta ollenkaan. Työn ja perheen yhdistäminen ei ole helppoa, varsinkaan jos tekee uraa ulkomailla.
En olisi pakkomielteinen edes oman lapsen suhteen. Minulla on neljä nuorempaa veljeä ja todellakin tunnen "lapsiperheen ihanuuden".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis adoptoiko sun äiti sinut lastenkodista vai siis vietiinkö sut sun äidiltä? Vaikutat lestalta?
Ja onko sinulla lapsia vai ei? Sanot olevasi lapseton mutta tulleesi äidiksi 33-vuotiaana.
Opettele lukemaan. Ap kirjoitti kärsineensä lapsettomuudesta ja tuli äidiksi 33 vuotiaana.
Minusta apn teksti oli asiallista. Apn äiti on moukka, jolla ei ole käytöstapoja eikä kai muitakaan tapoja, kun lapsetkin olleet lastenkodissa.
Googlaa ap ketju "oliko teillä muilla 70-luvulla syntyneillä samanlaista". En voi itse puhelimella linkittää. Selittää paljon. Mutta sen verran sanoisin että turhaa suutut. Vahingoitat sillä vaan itseäsi, kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Kyky empatiaan joko on tai ei. Se lapsenlapseton äitisi ystävätär tietysti säälittää, kun ystävänsä ovat tuollaisia moukkia, mutta et sinä ap voi sille mitään. Ja se joka marttyyrina kommentoi ettei sitten vaan vahingossakaan mainitse lapsenlapsiaan, niin hänelle(kin) toivon sydämen sivistystä. Ei ole kyse siitä, ettei lainkaan mainitse lapsenlapsiaan, vaan siitä, ettei hiero asiaa sellaisen naamaan, jolle asia on arka.
Äitisi on idiootti, jos käyttäytyy noin. Jätä se.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on k***pää samoin kuin hänen ystävänsäkin. Ei koko sukupolvi.
Millä vuosikymmenellä äitisi on muuten syntynyt?
Voimaa ja rohkeutta sinulle terapiaan.
Äitini on syntynyt 1957. Hänen ystävänsä ovat syntyneet 1950- ja 1960-luvuilla.
Äitini on itse katkera omille (nyt jo edesmenneille) vanhemmilleen.
Äitini isä oli narsisti ja joskus mietin onko äitinikin. Mutta minusta ihan yleinen ilmapiiri, ainakin hänen ystäväpiirissään, on tämä, minkä olen havainnut.
Äidin äiti laiminlöi lapsiaan, koska ei jaksanut hoitaa kaikkia lapsia. Äidilläni on joku ajatusmaailma, että lapsia pitää olla paljon ja ihan sama kuka niitä hoitaa. Tämä on oma arvailuni, mutta musta tuntuu, että se ajattelutapa on silloin aikoinaan ollut sellainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis adoptoiko sun äiti sinut lastenkodista vai siis vietiinkö sut sun äidiltä? Vaikutat lestalta?
Ja onko sinulla lapsia vai ei? Sanot olevasi lapseton mutta tulleesi äidiksi 33-vuotiaana.
Opettele lukemaan. Ap kirjoitti kärsineensä lapsettomuudesta ja tuli äidiksi 33 vuotiaana.
Minusta apn teksti oli asiallista. Apn äiti on moukka, jolla ei ole käytöstapoja eikä kai muitakaan tapoja, kun lapsetkin olleet lastenkodissa.
No porvoon trölli tuo oli.
Vierailija kirjoitti:
Neljä teistä asunut lastenkodissa! Eipä luulisi voivan vaatia muita tekemään lapsia, kun ei itsekään ole kykenevä äidiksi, vai onko hän teidät adoptoinut sieltä? Minä ainakain pamattaisin heti tuon asian esille.
Tämähän se on se, mikä ehkä eniten ärsyttää! Äitini on myös kova neuvomaan meitä kasvatusasioissa. Tuntuu, että ainoa asia mistä puhuu, on se, mitä virheitä kukakin meistä on tehnyt lasten kanssa.
Hän ja lapseton siskoni ovat sitä mieltä, että minä ja sisarukseni olemme pilanneet lapsemme, kun emme ole antaneet piiskaa. Olen sanonut äidilleni, että minä en koskaan tule lapsiani lyömään ja se on myös laitonta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlaa ap ketju "oliko teillä muilla 70-luvulla syntyneillä samanlaista". En voi itse puhelimella linkittää. Selittää paljon. Mutta sen verran sanoisin että turhaa suutut. Vahingoitat sillä vaan itseäsi, kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Kyky empatiaan joko on tai ei. Se lapsenlapseton äitisi ystävätär tietysti säälittää, kun ystävänsä ovat tuollaisia moukkia, mutta et sinä ap voi sille mitään. Ja se joka marttyyrina kommentoi ettei sitten vaan vahingossakaan mainitse lapsenlapsiaan, niin hänelle(kin) toivon sydämen sivistystä. Ei ole kyse siitä, ettei lainkaan mainitse lapsenlapsiaan, vaan siitä, ettei hiero asiaa sellaisen naamaan, jolle asia on arka.
Kiitos tästä vinkistä! Paljon löytyi tuttuja juttuja. Näkyi moni tuossakin ketjussa ihmettelevän, mutta näkyi olevan myös kohtalotovereita.
Oon miettinyt ylipäätään meidän vanhempiemme sukupolvea. Se on se sotien jälkeinen sukupolvi. Varmasti on heilläkin omat traumansa. Tuntuu vaan olevan heillä asenne, että tietävät kaiken ja ovat kaikessa aina oikeassa.
Empatiakyky puuttuu. Ehkä sitä ei ole opetettu heille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis adoptoiko sun äiti sinut lastenkodista vai siis vietiinkö sut sun äidiltä? Vaikutat lestalta?
Ja onko sinulla lapsia vai ei? Sanot olevasi lapseton mutta tulleesi äidiksi 33-vuotiaana.
En ole sanonut olevani lapseton. Sanoin kärsineeni lapsettomuudesta ja että tulin äidiksi 33-vuotiaana. Kerroin myös, että olen kokenut 6 keskenmenoa ja viime keväänä kohtukuoleman. Minulla on siis yksi lapsi.
Kirjoitinko epäselvästi, vai etkö ymmärrä lukemaasi?
Ei ole minua adoptoitu. Minut on sijoitettu lastenkotiin, jossa olen asunut 6 vuotta. Samassa lastenkodissa on asunut myös veljeni ja kaksi siskoani.
Oliko nyt tarpeeksi selkeää tekstiä?
Emme ole lestadiolaisia. En kerro seurakuntaa, johon äitini kuuluu. Äitini on kristitty.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä vietät aikaasi tuollaisen ihmisen kanssa? Kyseessä luultavasti narsisti, varmasti ainakin k*sipää. Oma äitini on noita 40-luvulla syntyneitä erittäin pahasti oireilevia naisia. Itse olen syntynyt 60-luvulla, eikä omassa ikäluokassani mielestäni ole samaa. Toisaalta olen valinnut itse ystäväni, enkä valitse pissipäitä, joten ehkä meissäkin on noin urpoja?. Äitini kanssa olen tekemisissä aivan minimin, tyyliin sukujuhlat. Suosittelen.
"Oon miettinyt ylipäätään meidän vanhempiemme sukupolvea. Se on se sotien jälkeinen sukupolvi. Varmasti on heilläkin omat traumansa. Tuntuu vaan olevan heillä asenne, että tietävät kaiken ja ovat kaikessa aina oikeassa.
Empatiakyky puuttuu. Ehkä sitä ei ole opetettu heille.
Ap"
APlta taitaa puuttua ymmärrystä kun yleistää noin rankasti. Ja mikä ihmeen sotien jälkeinen sukupolvi? Kaikki sotien jälkeen syntyneet on sotien jälkeistä sukupolvea vai ...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nähtäväksi jää nyt väheneekö yhteydenpito.
Tuo messureissu oli jo etukäteen sovittu, joten siellä käytiin.
Toivon kyllä täydestä sydämestäni, että äitini miettii näitä asioita. Mutta en uskalla toivoa liikoja.
Pakko kyllä ihan lopuksi todeta, että positiivista oli huomata teidän vastauksistanne, ettei tämä olekaan koko sukupolven asenne, vaan vain joidenkin ihmisten.
Anteeksi, että yleistin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Parempi että sukupolveni on hiljaa eikä muistuta sanallakaan siitä, että meissäkin oli lapsettomia. Siihen aikaan ei vain päässyt hoitoihin tuosta vain kuten nyt.
Ei jeesus että mua sit ärsyttää tuollainen "No ei sitten sanota mitään kun ei tästä tai tuosta saa puhua!" -asenne!!! Mun äiti on just tuollainen marttyyri ja ihme kiukuttelija: kun ei saa tahtoaan läpi niin sitten tuhahdellaan suutahtaneesti että "no,ei sitte!" ja mökötetään kuukausitolkulla. Helwetin raskasta meille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on narsistinen. Voi olla toki osin hänen sukupolvensa trauman tunnevammaa. Oli mitä oli, ota etäisyyttä, tervettähän käytöstähän tuo ei missään nimessä ole.
Oma äitini 40-luvulla syntynyt, ja vastaavanlainen. Tätini 50-luvulla syntynyt aivan erilainen.
Mun äiti puolestaan olisi 100v, jos eläisi. Hänellä oli enemmänkin sellainen asenne, että lasten saaminen oli häpeällistä! Omat ongelmansa hänelläkin oli, ainakin vanhoilla päivillään. Älä vaan kuvittele äitisi "paranevan". Pahemmaksi kaikki menee hänen vanhetessaan. Teet viisaasti, kun pidät välimatkaa.
Ja onko sinulla lapsia vai ei? Sanot olevasi lapseton mutta tulleesi äidiksi 33-vuotiaana.