Nykykoulu ajan rajattomuudellaan ongelmiin nekin jotka ennen pärjäsivät

Lapsesta asti avokonttoriin

Väkivalta ja lasten perusoikeuksien rikkominen ei ole kouluissakaan enää mikään vaihtoehto toisin kuin vielä joskus 50-luvulla.

Sitä paitsi ne eivät edes auta mitään vaan synnyttävät traumojen ohella vain katkeruutta ja vihaa oppilaiden ja opettajien välille. Se mikä oikeasti auttaa on oppilaiden tunnetaitojen vahvistaminen ja luottamuksellisen oppilas-opettaja-suhteen luominen positiivisen kasvatuksen menetelmien avulla.

Mielenkiintoista tosiaan, että lapset heti opetetaan vellomaan avokonttorissa laumana ryhmätyötä tehden. Mihinköhän oloihin heitä ollaankaan valmentamassa? Jollain on tässä joku isompi agenda ilmeisesti.

Niin nykymaailmassa vain suuri ja varakas on kaunista. EUn myötä kaikki pieni on nysväämistä, josta tehdään -ei kannnattavaa erilaisten ISO-laatu-yms -projektien myötä. Ilman sertifikaatteja yms. et pääse tekemään kauppaa ja niihin nysvääntyy niin paljon aikaa, ettei pienyrittäjät pärjää.

Maailma eriarvoistuu huimaa vauhtia, näin 50-kymppisenä muistaa hyvin, miten pienessa kunnassa rahat riittivät tiestöön, kouluihin (jopa omiin keittäjiin, jotka tekivät ruoan aidosta lähiruoasta! Tärkeä seikka lasten hyvinvoinnille) Oli oma kunnanlääkäri, Posti, Pankki ja pienet kaupat. Tiestö ajettavassa kunnossa ja kaikilla töitä, ketkä vain halusivat tehdä. Yksi kylähullu ja pari juoppoa oli joka kylässä, 

Koululuokat olivat melko suuria, noin 30 oppilasta, koulut eivät olleet homeessa. Ei ollut koneellista ilmastointia, vaan järjestysvuorossa olleet oppilaat avasivat välitunnilla ikkunat. Jotkut oppilaat pärjäsivät paremmin, jotkut huonommin, toisia kiusattiin, toisia ei. Jotkut olivat vilkkaita, toiset rauhallisia. Kuraattoria tai psykologia ei alakouluissa ainakaan ollut.

Olen sitä mieltä, että kouluista tehdään nykyään tahallaan sellaisia hullujen huoneita, että ns. parempiaines, niin opettajissa, kuin oppilaissa, menee yksityiskouluihin tulevaisuudessa. Sellaiseksi EU Euroopan "itsenäisiä valtioita" vie. Kahden kerroksen väkeä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Nykyään rahaa riittää poliitikoilla ja päättäjillä heidän kokoustamisiinsa ja projekteihinsa siellä sun täällä, ja johtajien ja päättäjien palkat nousevat nopeammin kuin koskaan ennen sivistysvaltioissa ja korruptio, röykeys ja ahneus kasvat. Ns luonteen hyveet ovat muuttuneet.

Kansalaiset nousevat barrikadeille eri maissa, kuten tällä viikolla on uutisoitu, mutta onko siitä hyötyä? EUssa, ainakin jos mennään liittovaltioon, kansalaisten vaikuttaminen vähenee. Siitä hyvä esimerkki on komissaarin valinta, johon ei kansalaiset pääse vaikuttamaan mitenkään.

Tsemppiä kaikille koululaisten vanhemmille, älkää vaan asettako pienille ylimääräisiä paineita pärjäämisestä, kun löytää oman alansa, siinä pärjää ja nauttii elämästä, oli koulumenestys mikä tahansa.

Olisi kiva tietää paljonko yksi kouluvuosi maksoi ennen ja paljonko nykyään. Miksi valtion rahat eivät enää riitä kunnollisiin kuntalaisten perustarpeisiin. kun veroja kuitenkin maksetaan enemmän kuin ennen. Kuka tuhlaa ja minne meidän veroeurot? Suurkoulut eivät ainakaan ole kaikille lapsille paras kasvuympäristö.

Mahtaako Suomesta löytyä kuntaa, jossa asiat olisivat vielä joten kuten noin? Voisimme muuttaa. johonkin pienempään paikkaan, idylliseen kuntaan, kun olemme yrittäjiä, jotka voivat tehdä työnsä kotoa käsin mistä päin Suomea vaan. Olen lisäksi kiinnostunut kasvattamaan itse ruokaamme, joten tämäkin harrastus pääsisi kunnolla vauhtiin ja koiramme saisi kunnon pihan, missä touhuta. 

En sano, että ennen kaikki oli paremmin, mutta..

1. Normaaliutta ja lasten yksilöllisiä eroja, sekä eriaikaista kypsymistä ei enää tunnisteta. Villkaus on sairautta, ujous on sairatta. Lääkkeet lätkäistään parhaillaan ennen kouluikää. Eikä ole edes sallittua kritisoida tätä kun koulu ja vanhemmat määrittävät lapsen tyytyväisyyden ja lääkehyödyn tason. Samalla vaietaan kuoliaaksi ne tapaukset, jotka päätyvät lasten psykiatrisille ilman toivoa enää "normaaliudesta" ikään kuin "täysin turvallisilla" lääkkeillä ei olisi haittoja. Kemiallinen pahoinpitely on lasta hyödyttävä tukitoimenpide ja monista täysin eriasia kuin ennen samassa tarkoituksessa ja saman asian ajava fyysinen pahoinpitely.

2. Opettajat ovat väsyneitä. On rankkaa tehdä muun duunin lisäski puolelle luokkaa kolmiportaisen tuen suunnitelmaa. Lapsi alkaa olemaan koulun näkökulmasta "erityinen" mikäli tämä edes tarvitsee opetusta, eikä ole itseohjautuva itsenäinen oppilas.

3. Ennen seiska oli "ok", nyt se tarkoittaa tukitoimenpiteitä.

"ennen piestiin lapsia ja oppimisvaikeuksista kärsivät jäivät yksin ongelminensa".

Nyt vaihtoehtoja on liikaa ja samaan aikaan taas normit ovat varhaisen tunnistamisen ja koulutuksen arvostuksen myötä kaventuneet. Peruskoulupohjalta ei paljoa enää mennä suoraan työelämään ja toisaalta edes harva ammatillinenkoulutuskaan tekee valmiita työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

En sano, että ennen kaikki oli paremmin, mutta..

1. Normaaliutta ja lasten yksilöllisiä eroja, sekä eriaikaista kypsymistä ei enää tunnisteta. Villkaus on sairautta, ujous on sairatta. Lääkkeet lätkäistään parhaillaan ennen kouluikää. Eikä ole edes sallittua kritisoida tätä kun koulu ja vanhemmat määrittävät lapsen tyytyväisyyden ja lääkehyödyn tason. Samalla vaietaan kuoliaaksi ne tapaukset, jotka päätyvät lasten psykiatrisille ilman toivoa enää "normaaliudesta" ikään kuin "täysin turvallisilla" lääkkeillä ei olisi haittoja. Kemiallinen pahoinpitely on lasta hyödyttävä tukitoimenpide ja monista täysin eriasia kuin ennen samassa tarkoituksessa ja saman asian ajava fyysinen pahoinpitely.

2. Opettajat ovat väsyneitä. On rankkaa tehdä muun duunin lisäski puolelle luokkaa kolmiportaisen tuen suunnitelmaa. Lapsi alkaa olemaan koulun näkökulmasta "erityinen" mikäli tämä edes tarvitsee opetusta, eikä ole itseohjautuva itsenäinen oppilas.

3. Ennen seiska oli "ok", nyt se tarkoittaa tukitoimenpiteitä.

"ennen piestiin lapsia ja oppimisvaikeuksista kärsivät jäivät yksin ongelminensa".

Nyt vaihtoehtoja on liikaa ja samaan aikaan taas normit ovat varhaisen tunnistamisen ja koulutuksen arvostuksen myötä kaventuneet. Peruskoulupohjalta ei paljoa enää mennä suoraan työelämään ja toisaalta edes harva ammatillinenkoulutuskaan tekee valmiita työntekijöitä.

Tuo on myös yksi tyypillinen nykyajan ilmiö, että kaikki nimetään joksikin "pahoinpitelyksi" tai "väkivallaksi".

fkdgkdöf kirjoitti:

Niin nykymaailmassa vain suuri ja varakas on kaunista. EUn myötä kaikki pieni on nysväämistä, josta tehdään -ei kannnattavaa erilaisten ISO-laatu-yms -projektien myötä. Ilman sertifikaatteja yms. et pääse tekemään kauppaa ja niihin nysvääntyy niin paljon aikaa, ettei pienyrittäjät pärjää.

Maailma eriarvoistuu huimaa vauhtia, näin 50-kymppisenä muistaa hyvin, miten pienessa kunnassa rahat riittivät tiestöön, kouluihin (jopa omiin keittäjiin, jotka tekivät ruoan aidosta lähiruoasta! Tärkeä seikka lasten hyvinvoinnille) Oli oma kunnanlääkäri, Posti, Pankki ja pienet kaupat. Tiestö ajettavassa kunnossa ja kaikilla töitä, ketkä vain halusivat tehdä. Yksi kylähullu ja pari juoppoa oli joka kylässä, 

Koululuokat olivat melko suuria, noin 30 oppilasta, koulut eivät olleet homeessa. Ei ollut koneellista ilmastointia, vaan järjestysvuorossa olleet oppilaat avasivat välitunnilla ikkunat. Jotkut oppilaat pärjäsivät paremmin, jotkut huonommin, toisia kiusattiin, toisia ei. Jotkut olivat vilkkaita, toiset rauhallisia. Kuraattoria tai psykologia ei alakouluissa ainakaan ollut.

Olen sitä mieltä, että kouluista tehdään nykyään tahallaan sellaisia hullujen huoneita, että ns. parempiaines, niin opettajissa, kuin oppilaissa, menee yksityiskouluihin tulevaisuudessa. Sellaiseksi EU Euroopan "itsenäisiä valtioita" vie. Kahden kerroksen väkeä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Nykyään rahaa riittää poliitikoilla ja päättäjillä heidän kokoustamisiinsa ja projekteihinsa siellä sun täällä, ja johtajien ja päättäjien palkat nousevat nopeammin kuin koskaan ennen sivistysvaltioissa ja korruptio, röykeys ja ahneus kasvat. Ns luonteen hyveet ovat muuttuneet.

Kansalaiset nousevat barrikadeille eri maissa, kuten tällä viikolla on uutisoitu, mutta onko siitä hyötyä? EUssa, ainakin jos mennään liittovaltioon, kansalaisten vaikuttaminen vähenee. Siitä hyvä esimerkki on komissaarin valinta, johon ei kansalaiset pääse vaikuttamaan mitenkään.

Tsemppiä kaikille koululaisten vanhemmille, älkää vaan asettako pienille ylimääräisiä paineita pärjäämisestä, kun löytää oman alansa, siinä pärjää ja nauttii elämästä, oli koulumenestys mikä tahansa.

Joo, olin ala-asteella 90-luvun alussa eli lama-aikaan, ja meillä oli koulussa (joka päivä paikalla) keittäjä, koulukuraattori, talkkari ja terveydenhoitaja.

Koulutetaan avokonttoriväkeä

Mitä te valitatte. Uudella opetussuunnitelmalla oli kaksi päätavoitetta ja se näyttäisi täyttävän ne oikein hyvin:

1. valmistetaan lapset monikulttuuriseen kaaokseen

2. luodaan markkinaa kalliille yksityiskouluille, joissa kokoomuslapset voivat opiskella perinteisin menetelmin

Oma ekaluokkalainen aloitti tänä syksynä koulun. Kerhossa, päiväkodissa ja eskarissa hyvin pärjännyt poika muuttui kahdessa kuukaudessa lapseksi joka tarvitsee tehostettua tukea ja on konsultoitu niin erityisopea, koulukuraattoria kuin kouluterveydenhoitajaa - ennenkuin tieto edes saavutti meitä vanhempia. Nyt lapselle on tehty jo oma pedagoginen arvio ja oppimissuunnitelma.

Syyt; ei osaa lukea. Ei osaa tunnilla edetä tehtävissä itsenäisesti. Ei pysty hillitsemään tunteitaan.

Minusta tuntuu että koulu hakee syytä kotoa. Ei olla täydellinen perhe, mutta lapsesta välitetään, häneen panostetaan ja hänestä huolehditaan henkisesti ja fyysisesti. Vanhempana olen täysin avoin kaikille tukitoimille; senkus antavat ja tekevät. Mutta lapsi on erityisen tuskallinen aina koulupäivien jälkeen, eikä halua edes kertoa minulle mitä siellä koulussa on tapahtunut.

Minulla on kuitenkin herännyt myös vahva epäilys siitä että koulu itsessään on liian levoton ympäristö, lapsilta vaaditaan liikaa liian aikaisin, ja aikuisia ei ole riittävästi suhteessa lasten määrään, vaikka esim. 7-vuotiaat tarvitsevat vielä paljonkin aikuisen tukea sosiaalisissa suhteissa. Mitä kaikkea jääkään opeilta huomaamatta? Lukujärjestyksessä on rastit, eli lähtökohta jo on se että lapsi ei aamulla kouluun mennessään edes tiedä, mitä siellä tänään tehdään.

Kaikki tämä sitten kenties johtaa näihin ongelmiin minkä kanssa mekin nyt painimme.

Kunhan kyseenalaistan kirjoitti:

Oma ekaluokkalainen aloitti tänä syksynä koulun. Kerhossa, päiväkodissa ja eskarissa hyvin pärjännyt poika muuttui kahdessa kuukaudessa lapseksi joka tarvitsee tehostettua tukea ja on konsultoitu niin erityisopea, koulukuraattoria kuin kouluterveydenhoitajaa - ennenkuin tieto edes saavutti meitä vanhempia. Nyt lapselle on tehty jo oma pedagoginen arvio ja oppimissuunnitelma.

Syyt; ei osaa lukea. Ei osaa tunnilla edetä tehtävissä itsenäisesti. Ei pysty hillitsemään tunteitaan.

Minusta tuntuu että koulu hakee syytä kotoa. Ei olla täydellinen perhe, mutta lapsesta välitetään, häneen panostetaan ja hänestä huolehditaan henkisesti ja fyysisesti. Vanhempana olen täysin avoin kaikille tukitoimille; senkus antavat ja tekevät. Mutta lapsi on erityisen tuskallinen aina koulupäivien jälkeen, eikä halua edes kertoa minulle mitä siellä koulussa on tapahtunut.

Minulla on kuitenkin herännyt myös vahva epäilys siitä että koulu itsessään on liian levoton ympäristö, lapsilta vaaditaan liikaa liian aikaisin, ja aikuisia ei ole riittävästi suhteessa lasten määrään, vaikka esim. 7-vuotiaat tarvitsevat vielä paljonkin aikuisen tukea sosiaalisissa suhteissa. Mitä kaikkea jääkään opeilta huomaamatta? Lukujärjestyksessä on rastit, eli lähtökohta jo on se että lapsi ei aamulla kouluun mennessään edes tiedä, mitä siellä tänään tehdään.

Kaikki tämä sitten kenties johtaa näihin ongelmiin minkä kanssa mekin nyt painimme.

Niin. Eskarit vielä keväällä toimivat hyvin ohjatusti ja puuhailevat lasten leikkejä, pukevat kurahousut jne. ovat siis hyvinkin "lapsia". Miten yhtäkkiä voidaan olettaa ja vaatia ihan toisenlaista vaikka ollaan vain muutaman kuukauden vanhempia?

Ennen tehtiin kuten nytkin: erityistapaukset saivat apua tai sitten eivät. Yleensä eivät saaneet, vaan pyörivät muiden jaloissa. Kun vielä koulukeskukset keksittiin uudelleen ("yhtenäiskoulu ") niin tuntuu ettei saada mitään aikaan.

Nykykouluvillitys ajaa normilapsetkin keskittymiskyvyttömiksi

Eivät ongelmat tule ihmisen sisältä, ei pahoinvointi kumpua ihmisestä itsestään. Pahoinvointi tulee ympäristöstä, siitä miten muut kohtelevat ihmistä.

Tuossa Ylen jutussa tosiaan todetaan että "lapsi on liian kuormittunut ulkoapäin tulevien vaatimusten vuoksi".

Ja aiemmin Ylellä oli juttu äitien uupumuksesta:

https://yle.fi/uutiset/3-10742810

Siinä todettiin samaa: "Merkittävin uupumusta lisäävä tekijä oli vanhempien kokemus ulkoapäin tulevista suorituspaineista."

Eivät lääkärit hoida sairauksia. Lääkärit vain lääkitsevät potilaassa oireita joita muut ihmiset potilaalle aiheuttavat. No, kaipa niillä lääkkeillä voidaan oireita turruttaa, mutta ei voida ongelmia poistaa. Toivottavasti lääkärit itse ovat tajunneet tämän jo tuhansia vuosia sitten.

"Nykykoulu ajan rajattomuudellaan ongelmiin nekin jotka ennen pärjäsivät"

Suomen hyvä menestys Pisa- yms. testeissä on perustunut nimenomaan siihen, että kaikki on saatu pidettyä mukana (ts. keskimääräinen taso on pysynyt korkealla verrattuna muihin maihin). Nyt tästä tavoitteesta ollaan näköjään luovuttu. Hyvät pärjää aina, mutta nimenomaan nyt se oppilainen "keskiluokka" on putoamassa kyydistä.

Siis monet lapset eivät kestä koulunkäyntiä? Jaa. Kai tässä keskustelussa on jo joku möläyttänyt että "ei se työelämä ole yhtään helpompaa kuin koulunkäynti. Jos ei kestä koulunkäyntiä niin ei kestä työelämääkään!"

Tuollaisia möläyttelijöitä riittää. Jos tuolla logiikalla mennään niin ratkaisu on tämä: jos lapsi ei kestä koulunkäyntiä niin voidaan todeta ettei hän tule kestämään työelämääkään, siispä hänet voidaan välittömästi päästää sairaseläkkeelle. Ne ihmiset tehkööt töitä jotka kestävät koulunkäyntiä.

Kukaan ei halu myöntäö kuinka pihalla olemme. Digitalisaatio estää menemästä eteenpäin.

En saanut laitettua työhakemuksta koska järjestelmä ei toiminut. Sinne meni mahis vaihtaa sopivampaan.

Lapset ajetaan kännykän ja pelien orjiksi jo vaipoista päästyään. Kotina ei lueta, köydä kulttuuritapahtumissa, vaikka olisivat ilmaisiakin eikä ulkoilla yhdessä. Ruutuaikaa ei rajoiteta mitenkään, kun vanhemmat on samassa koukussa. Kotiruokaa ei tehdä, kun ei jaksa eikä osaa ja ateriat on mikroruokia, jos edes sitä. Tämä fyysinen, sosiaalinen ja henkinen deprivaatio vaikuttaa tietysti lapsiin syvällisesti ja näkyy suoraan kognitiivisten taitojen puutteena koulussa.