Lue keskustelun säännöt.
Nykykoulu ajan rajattomuudellaan ongelmiin nekin jotka ennen pärjäsivät
02.11.2019 |
https://yle.fi/uutiset/3-10928894
– Nämä lapset ovat niitä, jotka ovat aiemmin selviytyneet ilman tarvetta lastenpsykiatriselle erikoissairaanhoidolle.
Huolestuttavaa on myös jo hoitosuhteessa ja kuntoutuksessa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.
– Tämä on johtanut siihen, että meidän odotetaan terapian ja lääkkeiden avulla paikkaavan tilannetta, vaikka lapsi on liian kuormittunut ulkoapäin tulevien vaatimusten vuoksi, Lindholm sanoo.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Kunhan kyseenalaistan kirjoitti:
Oma ekaluokkalainen aloitti tänä syksynä koulun. Kerhossa, päiväkodissa ja eskarissa hyvin pärjännyt poika muuttui kahdessa kuukaudessa lapseksi joka tarvitsee tehostettua tukea ja on konsultoitu niin erityisopea, koulukuraattoria kuin kouluterveydenhoitajaa - ennenkuin tieto edes saavutti meitä vanhempia. Nyt lapselle on tehty jo oma pedagoginen arvio ja oppimissuunnitelma.
Syyt; ei osaa lukea. Ei osaa tunnilla edetä tehtävissä itsenäisesti. Ei pysty hillitsemään tunteitaan.
Minusta tuntuu että koulu hakee syytä kotoa. Ei olla täydellinen perhe, mutta lapsesta välitetään, häneen panostetaan ja hänestä huolehditaan henkisesti ja fyysisesti. Vanhempana olen täysin avoin kaikille tukitoimille; senkus antavat ja tekevät. Mutta lapsi on erityisen tuskallinen aina koulupäivien jälkeen, eikä halua edes kertoa minulle mitä siellä koulussa on tapahtunut.
Minulla on kuitenkin herännyt myös vahva epäilys siitä että koulu itsessään on liian levoton ympäristö, lapsilta vaaditaan liikaa liian aikaisin, ja aikuisia ei ole riittävästi suhteessa lasten määrään, vaikka esim. 7-vuotiaat tarvitsevat vielä paljonkin aikuisen tukea sosiaalisissa suhteissa. Mitä kaikkea jääkään opeilta huomaamatta? Lukujärjestyksessä on rastit, eli lähtökohta jo on se että lapsi ei aamulla kouluun mennessään edes tiedä, mitä siellä tänään tehdään.
Kaikki tämä sitten kenties johtaa näihin ongelmiin minkä kanssa mekin nyt painimme.
Aikuisten tuki tuntuu puuttuvan. Lapset selviytyy itse ja selvittävät myös näiden rauhattomien kanssa syntyneet tilanteet. Opettajalta on turha kysyä miten koululla sujuu, siellä on kaikki loistavasti. Kukaan ei ennätä nähdä tai kuulla lapsia. On ne hienot arvot ja suunnitelmat. Ne lukee siellä paperilla niin niiden mukaisesti on kaiken vaan oltava. Montako vuotta opettajat opiskelikaan ja koulu pyörii avustajan varassa?
Niin tuntuu. Aikuisjohtoisuus on ajettu täysin alas, vaikka siinä on paljonkin hyviä puolia että opettaja on se joka puhuu, opettajaa kuunnellaan ja opettajalla on tärkeä rooli esim. ristiriitojen selvittämisessä. Ja etenkin ne levottomat, arat ja muuten vaan pihalla olevat (oma lapseni) lapset tarvitsisi sitä. Muuten he ovat niin sanotusti heitteillä, koska heillä ei vielä ole taitoja tai edes kykyä (esim. neuropsykologinen kehitys) selvitä tilanteista itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on tiivistetysti siitä, että lapsi tarvitsee struktuurit (rytmiä, ohjausta, sääntöjä ja rajoja, rauhaa ja läsnäoloa). Nykykoulusta puuttuu nuo struktuurit aivan täysin. Sekä tiloista että opetuksesta, että ryhmästä että kaikesta joka kouluun liittyy. Lapsi hajoaa (metaforanomaisesti), kun ympäriltä puuttuu struktuurit. Lapsen kehittymättömät aivot eivät kykene itse luomaan ja rakentamaan struktuureja vaan aikuisten pitää ne rakentaa. Mutta nykykoulu onkin päättänyt ajaa kaikki struktuurit alas, ja lapset menee siitä rikki (eivät kykene enää toimimaan, keskittymään eivätkä voimaan hyvin).
Ei nuo oireilevat lapset lääkkeitä tarvi. He tarvii struktuurit takaisin.
Kyllähän sen nyt omasta lapsuudesta muistaa, ettei siellä koulussa mitään vapaaehtoisesti tehty, vaan opettajan piti olla aina vähän pakottamassa ja käskemässä. Nykyään siis lapsille annetaan vapaat kädet myös opiskella miten itse haluavat, eipä tiedä kyllä hyvää moinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tiivistetysti siitä, että lapsi tarvitsee struktuurit (rytmiä, ohjausta, sääntöjä ja rajoja, rauhaa ja läsnäoloa). Nykykoulusta puuttuu nuo struktuurit aivan täysin. Sekä tiloista että opetuksesta, että ryhmästä että kaikesta joka kouluun liittyy. Lapsi hajoaa (metaforanomaisesti), kun ympäriltä puuttuu struktuurit. Lapsen kehittymättömät aivot eivät kykene itse luomaan ja rakentamaan struktuureja vaan aikuisten pitää ne rakentaa. Mutta nykykoulu onkin päättänyt ajaa kaikki struktuurit alas, ja lapset menee siitä rikki (eivät kykene enää toimimaan, keskittymään eivätkä voimaan hyvin).
Ei nuo oireilevat lapset lääkkeitä tarvi. He tarvii struktuurit takaisin.
Valitettavasti tämä on levinnyt jo päiväkoteihinkin. Päätät itse tarvitsetko tänään kurahousuja, päätät itse osallistutko päivän toimintaan vai et.
Kätevää kun kunta säästää, opettajia tarvitaan 1-2/100 kun kaikki itseohjautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olet ottanut tämän itseohjautuvuuden käytöön kolmivuotiaalle, saa päättää pissaako housuun ja peseekö hampaat ja syökö karkkia vai ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olet ottanut tämän itseohjautuvuuden käytöön kolmivuotiaalle, saa päättää pissaako housuun ja peseekö hampaat ja syökö karkkia vai ruokaa.
Olen tässä viikon jo odotellut miten tuo 3kk ikäinen itseohjautuisi, mutta makaa vaan paikallaan ja parkuu. Missä vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis monet lapset eivät kestä koulunkäyntiä? Jaa. Kai tässä keskustelussa on jo joku möläyttänyt että "ei se työelämä ole yhtään helpompaa kuin koulunkäynti. Jos ei kestä koulunkäyntiä niin ei kestä työelämääkään!"
Tuollaisia möläyttelijöitä riittää. Jos tuolla logiikalla mennään niin ratkaisu on tämä: jos lapsi ei kestä koulunkäyntiä niin voidaan todeta ettei hän tule kestämään työelämääkään, siispä hänet voidaan välittömästi päästää sairaseläkkeelle. Ne ihmiset tehkööt töitä jotka kestävät koulunkäyntiä.
Mutta eihän monet lapset nykyään kestä päiväkotiakaan. Eläkkeelle 4 vuotiaana! =D
Mutta ei niitä eläkkeelle päästetä. Ne joutuu käymään kouluja 18 vuotiaiksi asti ja sitten ne joutuu viettämään aikansa "kuntouttavissa toimenpiteissä" 65 vuotiaiksi. Ei enää edes uskota että ne kuntoutuis joskus työkykyisiksi, mutta niitä ei saa päästää eläkkeelle, koska väitetään että nuo toimenpiteet on niille hyväksi, parantaa niiden hyvinvointia. Ihmiset täytyy pakottaa kuntouttaviin toimenpiteisiin hyvinvointiaan lisäämään. Kun ne on työttömiä ne pysyy kuntouttavissa toimenpiteissä. Jos ne pääsis eläkkeelle ne joutuis palveluiden ulkopuolelle, voi kauheaa.
Hei nyt mä keksin! Jos lapsen kohdalla annetaan periksi kun huomataan ettei se kestä koulua niin voitaisko järjestää hänelle koulun sijaan "kuntouttava toimenpide"? Pärjäävät lapset käy 18v asti koulua. Huonovointiset lapset käy 18v asti "kuntouttavassa toimenpiteessä"?
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olet ottanut tämän itseohjautuvuuden käytöön kolmivuotiaalle, saa päättää pissaako housuun ja peseekö hampaat ja syökö karkkia vai ruokaa.
Mä laitoin mun kolmivuotiaan asumaan yksin omaan yksiöön. Oppikoon itse hoitamaan omat asiansa, käymään kaupassa, valmistamaan ruokansa, jne. Pitää oppia itsenäiseksi! Pian mä alan vaatia siltä vuokraa niin se oppii että rahaakin täytyy ansaita että on varaa asioihin. Jos se ei vuokraa maksa niin minä annan sille häädön. Joutukoon kodittomaksi, oppikoon sitten kantapään kautta rahan ansaitsemisen tärkeyden, hakekoon sitten töitä. Jos ei hyvällä opi niin sitten oppii pahalla, mutta oppiipahan kuitenkin.
RAKASTAN lastani ja tahdon hänelle vain hyvää. Siksi minä häntä tälläi opetan, jotta hän voisi saada hyvän elämän. Tätä se rakastaminen ja lapsen kasvattaminen ja opettaminen on!
Muut vanhemmat ei ymmärrä kasvattaa lapsestaan itsenäistä. Muut vanhemmat viettää aikaa lastensa kanssa. Heidän lapsistaan tulee mammanpoikia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avierot pikkulapsiaikana ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä alkaa lasten retuutus eri asuinpaikkojen välillä, vaihtuvat kumppanit vanhemmilla ja uysperhekuviot. Ei ihme, että ainoa paikka, jossa voisi olla rauhassa on koulu ja sekin halutaan pilata mammuttiryhmillä ja avokonttoreilla ja luokattomalla, ei kotiluokkia, opetuksella.
Vanhemmilla ei ole enää monillakaan tukea kasvatukseen isovanhemmista, jotka elävät omaa elämäänsä kuka missäkin. Vaatimustaso on joillakin vanhemmilla järkyttävän korkea, toisilla mitään tasoa ei ole olemassakaan. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, ylivoimaisesti suurin osa lapsista on normaalisti kehittyviä ja mukavia ja myös nämä minkä tahansa diagnoosin omistavat. Kun heitä kohtelee koulussa hyvin ja he huomaavat ansaitsevansa sen, alkaa käyttäytyminenkin muuttua paremmaksi. Moni kaipaa selvästi rakkautta ja huomiota, että joku puhuu arvostavasti. Sitähän me kaikki haluamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani asperger. En aio lääkityksellä turruttaa koska pienryhmätoiminta ja rutiinit selkein ohjein riittäneet. Mieluusti koulujen luokkakoot pienemmäksi tai vastavuoroisesti lisää koulunkäyntiavustajia. Ja vanha koulusysteemi takaisin luokkineen, lukujärjestyksineen ja kouluarvosanoineen
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani asperger. En aio lääkityksellä turruttaa koska pienryhmätoiminta ja rutiinit selkein ohjein riittäneet. Mieluusti koulujen luokkakoot pienemmäksi tai vastavuoroisesti lisää koulunkäyntiavustajia. Ja vanha koulusysteemi takaisin luokkineen, lukujärjestyksineen ja kouluarvosanoineen
Lapseni ei siis mikään aggressiivinen häirikkö. Ympäristön monet ärsykkeet vaikuttavat tosin keskittymiseen jolloin opista menee helposti osa ohi joten hänelle paras tapa oppia rauhallinen luokkatila ja kannustava ohjaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomea tuhotaan oikein urakalla joten eiköhän tämä ollut tässä.
Vierailija kirjoitti:
En sano, että ennen kaikki oli paremmin, mutta..
1. Normaaliutta ja lasten yksilöllisiä eroja, sekä eriaikaista kypsymistä ei enää tunnisteta. Villkaus on sairautta, ujous on sairatta.
Nykyäänkö? Olin lapsi 1980-luvun peruskoulussa, ja jos missä niin siellä ujoutta pidettiin sairautena. Ei ymmärretty eikä kunnioitettu osana persoonaa, vaan yritettiin kaikin tavoin pakottaa rohkeaksi. Se jätti jäljet, pahat.
"Lapsi alkaa olemaan koulun näkökulmasta "erityinen" mikäli tämä edes tarvitsee opetusta, eikä ole itseohjautuva itsenäinen oppilas."'
Uskomatonta, kuten myös ystäväni kertomus lapsesta joka oli lähtenyt kesken koulupäivän kotiin eikä kukaan koulussa kaivannut. Itsenäinen, itseohjautuva pikkumies.
Uskon myös, että meistä tulee tosiaan tällä menolla kahden kerroksen väkeä. Nyt opetus on mennyt alaspäin, osa syynä paikoittain myös maa han m uu tta jat. Jotka eivät meinaa sopeutua ja vaativat opettajilta erityishuomiota. Tai paremminkin erityisopettajan.
Onneksi omat lapseni ovat jo jatko-opinnoissa, kuulostaa niin järjenköyhältä touhulta, että ihmettelen jos Pisa tulokset eivät ole suorastaan romahtaneet seuraavalla kerralla.
Ja toivottavasti tämä järjetön touhu on menneen talven lumia, sitten kun mahdolliset lasten lapset aloittavat koulutiensä.
Ongelma nykyisessä koululaitoksessa on se, että lapsilta ei vaadita normaaleja asioita, kuten hiljaa istumista, kuuntelemista, oman vuoron odottamista, lukemisen opettelua ja asioiden yrittämistä.
Nyt vaatimukset ovat luokkaa "kunhan et kuvaa opettajaa videokameralla" ja "jos voisitte laittaa puhelimen hetkeksi pois". Ja se on sitten sitä että vaaditaan liikaa.
just just yksityinen puoli rules, ainakin toistaiseksi, sitä tällä julkisen puolen kaaoksella varmasti on haettukin.
Aikuisten tuki tuntuu puuttuvan. Lapset selviytyy itse ja selvittävät myös näiden rauhattomien kanssa syntyneet tilanteet. Opettajalta on turha kysyä miten koululla sujuu, siellä on kaikki loistavasti. Kukaan ei ennätä nähdä tai kuulla lapsia. On ne hienot arvot ja suunnitelmat. Ne lukee siellä paperilla niin niiden mukaisesti on kaiken vaan oltava. Montako vuotta opettajat opiskelikaan ja koulu pyörii avustajan varassa?