Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa tuntuu olevan vain yksi näyttelijäsetti, jota käytetään kaikissa elokuvissa? (se tietyn aikajakson Putous-porukka)
31.10.2019 |
Tuntuu että jokaisessa elokuvassa on Aku Hirviniemi, Jussi Vatanen, Krista Kosonen, Timo Lavikainen jne.
Ei oikein tunnu olevan muuta settiä kuin tämä tietyn ajan Putous sarjan joukko.
Jälleen kerran tulee Keihäsmatkoista kertova sarja tv:hen ja YLLÄTYS YLLÄTYS mm. Hirviniemi on siinä.
Ei vain pystytä tekemään mitään ilman tätä samaa Putous possea. Suomessa on todella homogeeninen näyttelijävalikoima. Aivan kuin näillä olisi joku monopoli pystyssä.
Kommentit (47)
En tiedä vastausta, mutta olen miettinyt samaa. En enää katso kotimaisia elokuvia, ja Tuntemattoman uusimman version olen jättänyt katsomatta ihan periaatteesta, sillä en vain voi sietää aina samoja naamoja. Viimeksi kun olen käynyt elokuvissa katsomassa kotimaista, se oli Tulen morsian. Sitä ennen 21 tapaa pilata avioliitto, joka oli ihan viihdyttävä vaikka ei oma valintani ollutkaan.
En usko sitä väitettä, etteikö Suomesta löytyisi lahjakkaita näyttelijöitä ja karismaattisia ihmisiä elokuviin kuluneiden naamojen lisäksi tai jopa tilalle. Ehkä tässä pienessä maassa sitten pyörii myös hyvin pienet piirit? Tiedä häntä, ei kiinnosta, en katso. Ja samaa varmasti mietitään Yhdysvalloissa, jossa kuitenkin on ne samat Hollywood-naamat myös. Mutta parempi tarinankerronta, parempi äänitekniikka, paremmat ohjaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyyhän niiden näyttelijöidenkin itsensä elättää! Mahdoton ajatus, että jokainen "saisi" tehdä vain yhden keikan.
Mutta ovatko he oikeasti niin hyviä? Kiinnostaako suomalaisia oikeasti Hirviniemi ja Kosonen niin paljon? Onko katsojaluvut sitä luokkaa, että kannattaa aina pyörittää sitä samaa joukkoa?
Mutku ne on niin hyviä! Tulispas sama porukka takas putoukseen niin rupeisin katsomaan uudestaan.
Timo Lavikainen ainakin kertoi että niitä näyttelijän töitä ai vain irronnut ja rupesi varastohommiin. Toi haastattelu oli Tanssii tähtien kanssa -ohjelman yhteydessä joskus syksyllä, en muista missä lehdessä, mut jossain oli.
Ihan luonnollista. Pienen maan pieni hyvävelijärjestelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisena aikana on ne omat naamansa, jotka tuntuu olevan joka leffassa.
Suomessa on ihan sama kuka mitäkin näyttelee. Ei tule mieleen yhtäkään suomalaista näyttelijää, jonka työtä olisi ilo seurata. Tai ehkä kotimaiset tuotannot vaan on niin umpitylsiä, että loistavatkin näyttelijät menisivät niissä hukkaan. Kun roolit ovat paperinohuita eikä edes näyttelijät ole päässeet yli suomalaiskansallisesta ilmeettömyydestä, kotimaista draamaa ei tule ikinä katsottua. En tiedä tehdäänkö sellaista edes.
Ihme kyllä komedia alkaa nykyisin sujua jo suomalaisiltakin, esim. Siskonpeti, Sunnuntailounas, mitä näitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyyhän niiden näyttelijöidenkin itsensä elättää! Mahdoton ajatus, että jokainen "saisi" tehdä vain yhden keikan.
Mutta ovatko he oikeasti niin hyviä? Kiinnostaako suomalaisia oikeasti Hirviniemi ja Kosonen niin paljon? Onko katsojaluvut sitä luokkaa, että kannattaa aina pyörittää sitä samaa joukkoa?
Tuota, kyllä kiinnostaa ja kyllä kannattaa. Kyllä nämä asiat on huomioitu.
Katselin just Sorjosta Netflixilta uudelleen ja oikein erikseen kiinnitin huomiota, miten hyva roolijako siina on.
Ville Virtanen, Anu Sinisalo (on kylla vahan jokaisessa skandidekkarissa, mutta on hyva), Matleena Kuusniemi, Kristiina Halttu, Laura Malmivaara, Mikko Leppilampi.
Tykkaan myos Tommi Korpelasta, se oli Karpissa hyva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ihan sama kuka mitäkin näyttelee. Ei tule mieleen yhtäkään suomalaista näyttelijää, jonka työtä olisi ilo seurata. Tai ehkä kotimaiset tuotannot vaan on niin umpitylsiä, että loistavatkin näyttelijät menisivät niissä hukkaan. Kun roolit ovat paperinohuita eikä edes näyttelijät ole päässeet yli suomalaiskansallisesta ilmeettömyydestä, kotimaista draamaa ei tule ikinä katsottua. En tiedä tehdäänkö sellaista edes.
Ihme kyllä komedia alkaa nykyisin sujua jo suomalaisiltakin, esim. Siskonpeti, Sunnuntailounas, mitä näitä on.
Komedian suhteen ISMO on englanniksi varsin hyvä, on erittäin kehuttu jenkeissä kuten youtube kommenteista näkee: https://www.youtube.com/watch?v=JdZWlxMY6d4
Erittäin hyvä pätkä Ismolta tuo video.
Suomessa nyt on vaan niin pienet piirit, siis siinäkin mielessä ettei täällä noita näyttelijöitäkään niin paljon ole. Sitten näillä tietyillä naamoilla on(tai ainakin uskotaan olevan) sen verran kansansuosiota, että heitä kierrätetään projektista toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttelijöitä on vähän ja on "helpompi" markkinoida leffaa/sarjaa/tmv jos siinä on tunnettuja näyttelijöitä. Putous on kulta-aikoinaan saanut miljoonia katsojia, joten nimet on helposti tutut kaikille.
Hollywoodituottajien salajuoni. Pitävät Suomalaisen elokuvatarjonnan suppeana, jotta kansa katsoisi rapakon takaista tuotantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alalla on hyvin pienet piirit Suomessa. "Hyvät tyypi" saa töitä helposti. Toki on sitten osa todella hyviä näyttelijöitä myöskin, esim. Krista Kosonen ja Hannu-Pekka Björkman.
Suomessa on paljon näyttelijöitä jotka ei meinaa saada hommia ja tuo vakionimien konkkaronkka on sitä vastoin ihan joka leffassa. Samat nimet on myös juontajina ja tosiTV:ssä.
Suomalaisessa elokuvassa pelataan nykyään niin varman päälle, tehdään tunnettujen taiteilijoiden elämänkertoja, komedioita, lastenelokuvia, jatko-osia, uusintaversioita ulkomaisista elokuvista jne. Tähän samaan syssyyn menee kai sekin, että samat "suosikkinäyttelijät" nähdään jokaisessa elokuvassa.
Onhan noissa tv jutuissakin samat juontajat, ohjelma vaan eri.
Olishan se mukavaa nähdä suurissakin elokuvissa päärooleissa joitain täysin tuntemattomia kasvoja, sellaisia, jotka olis juuri suurinpiirtein valmistuneet teatterikoulusta.
Joitakin vuosia sitten Martti Suosalo vei kaikki miesroolit. Eli tässä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.
Täytyyhän niiden näyttelijöidenkin itsensä elättää! Mahdoton ajatus, että jokainen "saisi" tehdä vain yhden keikan.