Lue keskustelun säännöt.
Pitkä parisuhde ja tuntuu kuin olisimme kämppiksiä
29.10.2019 |
Ollaan jo lähes kolmekymppisiä ja oltu teinistä asti yhdessä. Vietämme suurimman osan ajasta yhdessä ja sellaista se on ollut aina. Kuitenkin nykyään ollaan kuin kämppiksiä - läheisyyttä ei ole, ollaan kuin kavereita, tai no hyviä ystäviä. Välillämme on luottamus, mutta tuntuu että se tunnepuoli puuttuu. Helpoin tie olisi tietysti se, että säästäisimme omistusasuntoon ja hankkisimme lapset jnejne. Haluaisin oikeasti tuntea intohimoa toista kohtaan ja pussailla sekä muuta romantiikkaa :( toisaalta, miksi valitan kun monet ei edes löydä kumppania tai seikkailee huonosta suhteestaan toiseen - hyvää kumppania ei vaan löydy.
Mitä tässä nyt sitten tekisi? Kaikki on "paperilla" hyvin vaikka oikeasti jotain puuttuu :/
Kommentit (36)
Se nyt viimeinen virhe olisi, että rakkaudettomaan kämppisuhteeseen vielä tekisi lapsen, kuvitellen että se muuttaa asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisko siitä puhua sille toiselle osapuolelle tai ehkä, ihan vain ehkä, tehdä sille asialle jotain ja ruveta harrastamaan romantiikkaa ja sen sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Se nyt viimeinen virhe olisi, että rakkaudettomaan kämppisuhteeseen vielä tekisi lapsen, kuvitellen että se muuttaa asiat.
Totta, lapsihan ihmettelisi varmaan miks vanhemmat ei pussaa tai halaa. :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko siitä puhua sille toiselle osapuolelle tai ehkä, ihan vain ehkä, tehdä sille asialle jotain ja ruveta harrastamaan romantiikkaa ja sen sellaista?
Alko naurattaa toi mun "sen sellaista". Oon yrittänyt puhua, mut hänen mielestään meillä on kaikki hyvin. On sanonut tosin, et meiän pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä.
-ap
Ei se suhde itsekseen vaan taida kukoistaa, jos arjessa mennään siitä missä aita on matalin. Siinä missä hampaat pitäisi pestä 2 kertaa päivässä ja renkaat vaihtaa tietyllä aikataululla jne, voisi parisuhteessakin miettiä vähön vastaavaa. Mikä alussa oli kivaa? Mikä tuntuu hyvältä.
Meidän 6kk tapailun (ja vielä etäsuhde) kulmakiviä on se läheisyys, kun toistaiseksi ehditään nähdä vain ehkä joka toinen viikonloppu. Halataan, pussataan, kävellään käsi kädessä. Käydään treffeillä, museoissa, syömässä, teatterissa. Kehutaan puolin ja toisin. Näytät kivalta, tunnutpa hyvältä, on ikävä. istutaan lähekkäin sohvalla. Me-aikaa. Puhutaan päivittäin puhelimessa.
Omat isovanhempani kiittävät toisiaan kuluneesta päivästä nukkumaan mennessä <3
ideoikaa, tehkää yhdessä, miltä se toinen tuntuu, pölyttäkää kangistuneet kaavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt viimeinen virhe olisi, että rakkaudettomaan kämppisuhteeseen vielä tekisi lapsen, kuvitellen että se muuttaa asiat.
Totta, lapsihan ihmettelisi varmaan miks vanhemmat ei pussaa tai halaa. :(
-ap
No ei ihmettelisi, älä ole hölmö.
Kannattaa muistaa taas, että sinä olet puolet parisuhteesta ja SINÄ voit ihan itse tehdä parisuhteessasi erilaisia juttuja, kuten vaikka halata miestäsi. Tai vaikka antaa hänelle pusun! Voit järjestää teille mukavan illan, olla ihana ja mukava, jutella ja kysellä mieheltä kuulumisia, kuunnella häntä ilman että sinulla on kännykkä kädessä ja kaikkea tällaista normaalia. Voit jo tänään pyytää häntä lähtemään kanssasi kävelylle ja kotiin tullessa laittaa teille vaikka kaakaomukilliset ja lämpimät voileivät jos et muita keksi. Menette saunaan, juttelette, mietitte viikonlopulle jotain mukavaa yhteistä tekemistä ym.
Huomaa, että sinä olet nyt avainasemassa järjestelyissä, koska sinä olet asiasta huolissasi. Toki jos vieras muna houkuttaa, niin juttelu ei ehkä auta enää, mutta siitä on miestä aivan turha syyttää. Kännykkä siis hevon kuusen nyt ja toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko siitä puhua sille toiselle osapuolelle tai ehkä, ihan vain ehkä, tehdä sille asialle jotain ja ruveta harrastamaan romantiikkaa ja sen sellaista?
Alko naurattaa toi mun "sen sellaista". Oon yrittänyt puhua, mut hänen mielestään meillä on kaikki hyvin. On sanonut tosin, et meiän pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä.
-ap
No tehkää. Sinä voit tehdä aloitteen. Sinulla on tässä koko päivä aikaa miettiä mitä illalla teette yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuaikoina seurustelua ei välttämättä olla joka päivä yhdessä, välillä toista on hirveä ikävä ja sitten kun ollaan yhdessä niin tehdään yleensä jotain kivaa. Toisen lähellä tuntuu taivaallisen hyvältä olla. Harrastatteko mitään tai oletteko koskaan erillään? Liikaa yhdessä oleminenkin voi alkaa tuntua, että lopulta se toinen vieressä on kuin ilmaa. Kun ei tule koskaan tilaisuutta ikävöidä.
15 vuotta yhdessä ja luetaan vähän toistemme ajatuksia. Mitään läheisyyttä ei juuri ole ja mieskin kuorsaa pahasti niin oli pakko alkaa nukkua eri huoneissa. Yritän kyllä halia ja pusia mutta miestä ei oikein moinen hellyys kiinnosta. Mitään ei tehdä yhdessä. Kuitenkin joku vahva pohja on kun on koettu kaikenlaista yhdessä. Mies sanoo ettei halua erota mutta välillä tuntuu että onko tässä järjen häivää? Ikävöin, arvostan ja rakastan kuitenkin miestäni vaikka on välillä kuin kylmä kalikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä tässä nyt sitten tekisi? Kaikki on "paperilla" hyvin vaikka oikeasti jotain puuttuu :/"
Mitä olet tehnyt? Kerro mitä teit eilen sen jälkeen kun tulit töistä? Mitä miehesi teki? Entä toissapäivänä? Kerro rehellisesti.
Ravistelkaa rutiineja ja yrittäkää löytää toisenne uudelleen. Ei kannata noin pitkää suhdetta heittää hukkaan antamatta toiselle todella mahdollisuutta. Varsinkaan, kun takuita ei ole, että löytäisit paremman kumppanin vielä hedelmällisessä iässä ollessasi. Tai ollenkaan. Kannattaa myös vakavasti miettiä sitä, kumpuaako tyytymättömyys todella siitä suhteesta, vai onko itsellä jokin kasvun paikka ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15 vuotta yhdessä ja luetaan vähän toistemme ajatuksia. Mitään läheisyyttä ei juuri ole ja mieskin kuorsaa pahasti niin oli pakko alkaa nukkua eri huoneissa. Yritän kyllä halia ja pusia mutta miestä ei oikein moinen hellyys kiinnosta. Mitään ei tehdä yhdessä. Kuitenkin joku vahva pohja on kun on koettu kaikenlaista yhdessä. Mies sanoo ettei halua erota mutta välillä tuntuu että onko tässä järjen häivää? Ikävöin, arvostan ja rakastan kuitenkin miestäni vaikka on välillä kuin kylmä kalikka.
Eli sinä olet hyvä ja mies on paha.
No tässä pitää tietysti vetää raja siinä että miten paljon on realistista odottaa intohimoa ja romantiikkaa pitkän suhteen arkipäivässä. On ihan selvää että elämänne ei voi olla samanlaista kuin heti tapaamisen jälkeen. Ei missään pitkässä suhteessa ole enää sitä samaa valtavaa roihua kuin tuoreessa suhteessa.
Mutta toisaalta kyllä suhteessa pitäisi sitä jotain kipinää olla. Mieti että mikä on se romantiikan "taso" joka voisi ihan oikeasti toteutua teidän arjessanne. Ja ala sitten itse toteuttaa sitä, älä odota että toinen tekee sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15 vuotta yhdessä ja luetaan vähän toistemme ajatuksia. Mitään läheisyyttä ei juuri ole ja mieskin kuorsaa pahasti niin oli pakko alkaa nukkua eri huoneissa. Yritän kyllä halia ja pusia mutta miestä ei oikein moinen hellyys kiinnosta. Mitään ei tehdä yhdessä. Kuitenkin joku vahva pohja on kun on koettu kaikenlaista yhdessä. Mies sanoo ettei halua erota mutta välillä tuntuu että onko tässä järjen häivää? Ikävöin, arvostan ja rakastan kuitenkin miestäni vaikka on välillä kuin kylmä kalikka.
Okei, ikäkriisi puskee ap:lle ja tekisi mieli mennä kokeilemaan minkälaisia muut miehet ovat. Aikaa ei ole hukattavaksi, koska ap:n biologinen kello huutaa täysillä. Hän sanoo, että arvostaa miestään, mutta minä en ainakaan saa tekstistä sitä vaikutelmaa, vaan luen siitä, että ap:n menokenkää vipattaa ja hän haluaisi pitää miehensä, mutta samalla myös kokeilla viehätysvoimaansa vieraissa. Jos hän on ollut teinistä asti miehen kanssa, niin se on selvä, että lähellä oleva elämä tylsistyttää.
Peli taitaa olla pelattu nyt, toivottavasti mies löytää ihanan uuden rakastavan naisen itselleen!
Tehän olette kasvaneet erilleen. Se on aika normaalia jos suhde on alkanut kun olitte teinejä. Nyt on sitten sellainen aikuistumisen paikka kummallakin. Sinun on sanottava suoraan kumppanillesi että tarvitset suudelmia, seksiä ja tunnetta siitä että olet erityinen. Ja sinun itse myös kyettävä tuottamaan noita kumppanillesi. Sitten kokeilette, osaatteko sytyttää kipinän uudelleen ja löytää läheisyyden. Siihen löytyy ohjeita maailma pullollaan. Jos läheisyyden uudelleenopettelu tuntuu väkinäiseltä, vaikealta tai ahdistavalta, on ero ainoa vaihtoehto.
Meillä aikalailla sama tilanne. 11 v ollaan oltu yhdessä. Miehen kanssa ollaan kyllä juteltukin tästä ja mietitty pariterapiaa. Kai siihen pitäis vaan hakeutua ja kokeilla eikä vatvoa, kun keskenämme ei kerran eteenpäin päästä.
N27
Luojan kiitos en itse jäänyt teinisuhteeseeni vaan sekoilin pettämiset, seksiseikkailut, rumasti jätetyksi tulemiset ja muut jo reilusti ennen kolmeakymmentä. Ehdin parahultaisesti 28-vuotiaana tavata miehen jonka kanssa minulla on ihana lapsi ja nyt vuosien jälkeen väljähtänyt seksielämä, josta onneksi osaamme vitsailla.
Noin käy kaikissa pitkissä suhteissa
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos en itse jäänyt teinisuhteeseeni vaan sekoilin pettämiset, seksiseikkailut, rumasti jätetyksi tulemiset ja muut jo reilusti ennen kolmeakymmentä. Ehdin parahultaisesti 28-vuotiaana tavata miehen jonka kanssa minulla on ihana lapsi ja nyt vuosien jälkeen väljähtänyt seksielämä, josta onneksi osaamme vitsailla.
Oliko sulla tässä jokin muukin pointti, kuin esitellä vajavaista empatiakykyäsi?
Ero. Miksi jäädä suhteeseen, jossa ei ole tunteita?