Jätetyksi tulemisen jälkeen - miten pääsen muistoista jotka tulevat koko ajan mieleen?
Ajatukseni täyttää suurimman osan ajasta se että muistelen yhteisiä hetkiämme ja ahdistus ei tunnu helpottavan ollenkaan. Mietin olisiko mun pitänyt käyttäytyä toisin, olisiko sillä voinut estää tämän hirveyden jota koen nyt. Kaipaan toista niin paljon etten tunne kestäväni sitä. En pysty uskomaan että juttumme on nyt ohi. Miten minä tästä selviän?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Se helvetillinen ajan kuluminen on paras lääke. Olen kokenut eron, jossa kuukausikaupalla tuntui joka sekunti liki fyysistä kipua ja kaipausta, mutta nykyään pystyn muistelemaan menneitä yhteisiä hetkiä hymähdellen hauskoille muistoille. Et olisi voinut estää asiaa mitenkään, sitä on turha miettiä; jos olisit pystynyt sen estämään, et olisi käyttäytynyt kuin oma itsesi, ja juurikin omaa itseäsi rakastavan puolison varmaankin haluat loppujen lopuksi.
Kiitos! Viestistäsi tuli hyvä mieli. Juuri tällaista tukea nyt kaipaankin.
Tiedän, aika auttaa. Tuntuu vain, ettei tästä selviä niin helpolla kuin muista. Tai no, on minulla ollut tämän lisäksi yksi toinenkin suhde, ja sen loppumisen jälkeen toipuminen kesti noin viisi vuotta. Toivottavasti tästä toipuminen ei tule kestämään yhtä kauan. Todella vaikeaa kuvitella että lähtisin treffeille nyt jonkun kanssa, en vaan pystyisi eikä oikeastaan kiinnostustakaan moiseen ole.
AP
Ap, suositus leffailtaasi on ehdottomasti Eternal Sunshine of the Spotless Mind, suomenkielinen nimi taitaa olla Tahraton mieli.
Kertoo juuri tästä - menetetyn rakkauden muistot ja mitä niille pitäisi tehdä. Yksi puhuttelevimpia elokuvia ikinä.
Mä kuuntelin musaa ja dokasin 3 viikkoo putkeen, tili tyhjäksi, tosin silloin oli lomaa töistä. Tuon jälkeen ei ero tuntunut enää missään. Mut oli kans kavereita ketä kutsuu kylään, ja lähdin ulos ja harrastuksiin päivisin. Ei kannata jäädä surkuttelemaan neljän seinän sisälle.
Tuo "mitä olisi pitänyt tehdä toisin" on nimeltään kaupankäyntiä (bargaining) ja yksi surun vaihe kuuluisan suruteorian mukaan.
Ei se millään taikakikalla lähde, jos oli aitoja tunteita ja ennen kaikkea jos oli satsannut paljon itse. Aika.
Jep, aika auttaa. Ja läheisten seura, joille voit purkaa asiaa ja joilta saat empaattista tukea. Koeta myös keksiä tekemistä ja asioita, jotka vievät ajatuksesi muualle. Jos kaikki tuntuu umpikujalta, mene juttelemaan jollekin ammattiauttajalle. Omaa avioeroa puin terapiassa, ja se auttoi paljon, tosin terapiaan en mennyt eron takia vaan kävin siellä jo valmiiksi muista syistä. Terapeuttini mukaan erosta toipumiseen menee keskimäärin vuosi, kun kaikki juhlapyhät sun muut on koettu eron jälkeen. Seuraavalla kerralla ne eivät tunnu enää niin musertavilta ilman toista. Tsemppiä!
Mietin paljon samaa, ap. Viisi kuukauttakin on ilmeisesti vielä aika lyhyt aika, ehkä tässä menee vielä toiset viisi kuukautta toipuessa...
M30
Uusi ukko kehiin. Mieti niitä huonoja asioita joita vanhassa oli.
Olin itse luotettava ja sitoutunut. Sain paskaa niskaani joka kerta. Nyt kaksi ukkoa aina kierrossa. Yksikään ei enää tee mulle pahaa.
Ei kai muistoista kannata yrittää päästä eroon, ilman muistoja ei voi oppia ja olis varmaan muutenkin aika tylsää.
Muistot ja tunteet pitää käsitellä päässään siten että niiden kanssa tulee itse toimeen.
Aika, sitä miten kauan se kestää sitä ei voi etukäteen sanoa.
Sitten, kun tulee uusia muistoja, jotka korvaavat vanhat.
Pari ekaa vuotta oli pahat, koska kaikki muistutti 20-vuotisesta avioliitosta. Nyt erosta on kahdeksan vuotta, ja enää ei muistuta. Vuosi vuodelta helpotti.
Lähde pois kotoa, tee asioita mitkä pakottavat sinut ajattelemaan jotain muuta.
Ajan mittaan tilanne helpottaa. Suru vie aina aikansa.
Se helvetillinen ajan kuluminen on paras lääke. Olen kokenut eron, jossa kuukausikaupalla tuntui joka sekunti liki fyysistä kipua ja kaipausta, mutta nykyään pystyn muistelemaan menneitä yhteisiä hetkiä hymähdellen hauskoille muistoille. Et olisi voinut estää asiaa mitenkään, sitä on turha miettiä; jos olisit pystynyt sen estämään, et olisi käyttäytynyt kuin oma itsesi, ja juurikin omaa itseäsi rakastavan puolison varmaankin haluat loppujen lopuksi.