Lapsi kylässä - ruokailuasiaa
Mites linjaatte, onko parasta ohjailla kyläilevän lapsen ruokailua rajoittamalla tarjontaa vai onko hyvien tapojen mukaista pitää tarjottavat runsaina?
Olen itse kasvanut runsaan tarjoilun kodissa ja koen luontevana sen, että vieraille laitetaan tarjolle syötävää aina vähän reilulla kädellä. Niinpä lapsen kavereillekin yleensä laitellaan jotakin ja yleensä tarjottavista jää syömättä osa.
Nyt olen sellaisen tilanteen edessä, ettei tunnu oikealta tarjota reiluja määriä, koska yhdellä lapsen kavereista taitaa olla ongelmia tunnistaa kylläisyyttä. Hän myös kulauttaa juoman kuin juoman kerralla ja tavallaan mankuu lisää (vettä toki tarjolla rajattomasti).
Ruokaa meillä toki on, mutta jotenkin on tullut olo, että esillä oleva ruoka on kuin olisi juopolla aukaistu viinipullo edessä. Että se ruoka on kuin kiusauksena ja polo lankeaa siihen.
Olen nyt välimallina tehnyt niin, että on kasvisdippiä, hedelmäsalaattia ja marjarahkoja tarjolla. Eilen erehdyin laittamaan pähkinöitä ja huomasin että olivat täyttäneet kupposen omatoimisesti - iso Lidlin cashewpussi meni n. 3 minuutissa.
Miten tekisin... tai miten toivoisitte tehtävän, jos omalla lapsella olisi vastaava tilanne?
Kommentit (10)
Pitäisin varmaan ruoka-ajat. Sit jos on jotain leffailtaa tai muuta, niin tekisin kaikille saman kokoisen herkkupussin ja pienen pullon limua. Niillä on pärjättävä, eikä enempää tarvita. En siis tekisi numeroa, siirtyisin vain tasapuolisempaan jakoon, jossa kaikki saa sitten yhtä paljon, on se sitten rahkaa tai sipsejä.
Toivoisin kohttuullisuutta. Tarjottavasi toki kuulostavat terveellisiltä, mutta tarjoaisin vain ns riittävän määrän ravitsevaa ruokaa. Toki tässä on se kolikon toinen puoli, eli jos joku eläisi omassa kotonaan nälässä niin mielelläni täyttäisin vatsan kunnolla. Mutta kun aina on ne ahmatti-luonteet...
Voileivät, kasvikset, rahka jne kuulostaa hyviltä, vaikea niistä ihan tolkuttomasti ylensyödä. Toki voi kattaa niinkin, että jokaiselle lautaselle annosteltuna pari leipää ja kasviksia, mutta se taas ei tunnu hyvältä pieniruokaisempia kohtaan.
Meillä ei pääsääntöisesti tarjota syötävää, paitsi synttäreillä tai yökyläilyissä.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kohttuullisuutta. Tarjottavasi toki kuulostavat terveellisiltä, mutta tarjoaisin vain ns riittävän määrän ravitsevaa ruokaa. Toki tässä on se kolikon toinen puoli, eli jos joku eläisi omassa kotonaan nälässä niin mielelläni täyttäisin vatsan kunnolla. Mutta kun aina on ne ahmatti-luonteet...
Kaikin puolin hyvässä mallissa on ruoansaanti lapsen omassa kodissa, ei siis ole sellaista huolta. Tuollainen tapaus oli joskus naapuri, silloin kutsuin meille syömään ja aina mukaan kotiinkin eväspussi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin varmaan ruoka-ajat. Sit jos on jotain leffailtaa tai muuta, niin tekisin kaikille saman kokoisen herkkupussin ja pienen pullon limua. Niillä on pärjättävä, eikä enempää tarvita. En siis tekisi numeroa, siirtyisin vain tasapuolisempaan jakoon, jossa kaikki saa sitten yhtä paljon, on se sitten rahkaa tai sipsejä.
Ruoka-aika on kyllä hyvä ja tuntuu että se menee ihan OK - silloin tämä lapsi syö reilun annoksen mutta ei tolkuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vieraille ja itsellekin ainakin meidän perheessä kaikille niin paljon kun vain halutaan syödä. Ruoka eikä juoma ei ole koskaan kesken loppunut.
Mutta apn ongelma on että yksi lapsista ei ehkä osaa pysytellä normaalin rajoissa ja tekee itselleen haittaa ahmimalla niin kauheasti, ja ap miettii ratkaisua. Ei ole kyse siitää etteivätkö vieraat saisi syödä.
Ap - ehkä todella siis jotain mitä on yksittäispakattu niin että jokainen saa tarpeeksi ja kun ahmijalapsi on omansa ahminut niin siihen loppuu. Jotkut ihmiset todella eivät tunne kylläisyyttä.
Ei mitään yltäkylläistä itäsuomalaista tarjoilua lapsille!
Tuollaisen lapsen kohdalla ehdottomasti valmis annos, ja lisää ei saa (paitsi vettä, perunaa yms.).
Taidan tehdä jatkossa niin, että teen vaikka sämpylät per lurjus ja sen saa puolittaa jos ei halua kokonaan. Otan sen ylimääräisen puolikkaan jemmaan ja maksimi ois sitten se yksi kokonainen sämpylä. Vapaassa tarjonnassa sitten vaikka omppolohkoja/porkkanaa, mutta ei niitäkään älyttömästi.
Tuo osui ja upposi tuo maininta itäsuomalaisesta runsaudesta - se on verissä ties monennessako polvessa.
Vieraille ja itsellekin ainakin meidän perheessä kaikille niin paljon kun vain halutaan syödä. Ruoka eikä juoma ei ole koskaan kesken loppunut.