Te pitkässä parisuhteessa olevat.. (yhteydenpito ja muistamiset puolison suvulle)

Molemmat hoidamme omat sukulaisemme.

Lopetin tuon myös, aika alkuunsa. Miehen vanhemmat toki loukkaantuivat verisesti :D

Mies huolehtii, tai jos ei syystä tai toisesta ehdi tai pysty hoitamaan jotain, hän pyytää minua hoitamaan. Voin siis miehen pyynnöstä käydä hakemassa valmiiksi mietityn lahjan, mutta itse en huolehdi synttäripäivien ja muiden vastaavien muistamisesta.

Mä hoidan ne edelleen, vaikka ollaan erottu =) Johtuu siitä, että pidän heitä tärkeinä ja etenkin lasten elämässä haluan pitää heitä mukana. Asuvat kaukana eikä olla ikinä oltu mitään superläheisiä (joskus jopa aistin että eivät pidä minusta), mutta en anna näiden asioiden häiritä sopivan kohteliasta yhteydenpitoa ja muistamista.

Ja on siitä ollut ”hyötyäkin”, entiset appivanhemmat on nyt lasten kasvaessa ja heidän eläköityessä alkaneet yllättäen pitää yhteyttä ja nyt olivat jopa syysloman yhdessä.

Mitään ”jokaiset synttärit ja hääpäivät ja nimipäivät ja koko suvulle joulu- ja pääsiäismuistamiset” -tyylistä en harrasta, mutta lähisuvulle pientä yhteydenpitoa ja muistamista silloin tällöin.

Kivittäkää vaan kun en jätä asiaa miehen asiaksi. Itse vain koen että tämä on tärkeää koska ovat kuitenkin lasten lähisukulaisia.

Ei ole itse asiassa tullut mulle edes mieleen miettiä vaimon puolen suvun muistamisia.

Miksi ne varsinaisesti minulle kuuluisi?

En hoida. Voin kysyä onko hoidettu /muistuuttaa, mutta mies saa itse hoitaa. Ja kuten joku sanoi, pyytäessä voin minäkin hakea valmiiksi mietityn lahjan.

En minä jaksa enkä viitsi enkä edes koe, että kuuluisi mulle hoitaa hänen sukunsa muistamisia. Jos ei itse hoida niin ei liene tärkeää.

Minä olen muistuttanut miestä hänen äitinsä syntymäpäivästä, kun satun muistamaan sen. Miehen isän, sisarusten tai muiden sukulaisten syntymäpäiviä en muista. Jostain kumman syystä mies hankkii lahjan vain äidilleen. Mies yritti nakittaa minulle päivien muistamisen ja lahjojen miettimisen, mutta niistä kieltäydyin.

Ollaan oltu yhdessä 19 vuotta. En ole koskaan hoitanut mitään muistamisia miehen vanhemmille tai veljelle miehen puolesta. Paitsi jos jaksan tilata joulukortit lasten kuvillla (mies ei tee sitä koskaan), niin toki kysyn, montako hän haluaa lähettää omille sukulaisilleen. Annan ne sitten hänelle ja hän hoitaa lähettämisen jos hoitaa. Joskus olen hankkinut anopille ja apelle omat lahjat, koska olen halunnut, mutta ne ovat silloin olleet nimenomaan minulta ja mieskin on antanut lahjat omasta puolestaan. Nykyään hankimme vain yhteislahjoja koska se on järkevintä (appivanhemmilla on KAIKKEA), mutta mies hankkii ne omille sukulaisilleen ja minä vain maksan. Jos menemme nyyttärityyppiseen sukukokoontumiseen miehen puolelle, mies tekee ruoat sinne ja toki myös selvittää mitä ruokia tarvitaan. En muistuta äitienpäivästä, en syntymäpäivistä (en edes muista niitä tarkasti).

Toisinaan lähetän miehen vanhemmille kuvia lapsista tai kerron hauskoista sattumuksista, samalla kun kerron omille vanhemmilleni. Mies ei kyllä taida koskaan lähettää mitään minun vanhemmilleni.