31 vuotta nuorempi sisarus
Uskon että tähän tulee pelkkiä hehkutuksia ja minun teilaamista mutta tilanne tämä.
Isäni äärimmäisen vaikea ihminen ja meni ja otti nuoren, aasialaisen naisen. Sain kuulla että häätkin oli siellä aasiassa. Nainen sai kesäkuussa lapsen.
Itse olen 31v nainen, lapseton sinkku. Elämäni olin ainoa lapsi. Miten tämmöseen nyt suhtautuisi. Tulee sitten 18 vuoden päästä kyselemään minun peräänikö? Isäni on melkein 60v.
Outoa tästä tekee sekin että isä ei koskaan puhunut mistään vauvahaaveista, oletin että "lapset" tehtynä. Moni on isoisä tuossa iässä.
Kommentit (24)
Miksi se sun perääsi tulisi??
Vasta perukirjoituksessa tapaatte.
Mikä tässä nyt on ongelma? Jos sisarus ottaa joskus yhteyttä, niin tapaa ja tutustu. Tai sitten älä.
Mun tuttavan lapsilla on 33 vuoden ikäero. Eikä se ollut vanhemmalle pojalle mikään ongelma. Hänestä se oli vain hauska juttu.
Minä olen elänyt aikuisikäni köyhyydessä siinä missä isä porskuttanut hyvällä palkalla. Todettu työkyvyttömäksi vaikean reuman takia. Kyllähän se vähän harmittaa että perintö menee jakoon. Ja vielähän ehtii vaikka parikin muksua hankkia. Jep. AP
Sinusta ei ollut lapsenlapsen hankkijaksi, joten isäsi ratkaisi vaarikuumeensa omalla tavallaan.
Isäsi elää todennäköisesti vielä 20-30 vuotta. Niinkö kauan olit ajatellut perintöä odotella?
Nyt isä varmasti ohjaa varoja seuraavat parikymmentä vuotta uudelle lapselle ja saat käytännössä paljon vähemmän kuin puolet.
"Isäni äärimmäisen vaikea ihminen". Miten isäsi vaikeus ihmisenä liittyy tähän asiaan?
Pitäisin sinua, ap, vaikeana. Olet 31-vuotiaana kateellinen vauvalle.
Just. En ole vielä lähelläkään vaihdevuosia. Äidillänikin vielä kuukautiset ja ikää 56v. Mistä hän päätteli etten voisi saada enää lasta. -AP
(ja toki minäkin voin hankkia lapsen ikäihmisenä niinkuin hänkin..)
Vierailija kirjoitti:
Nyt isä varmasti ohjaa varoja seuraavat parikymmentä vuotta uudelle lapselle ja saat käytännössä paljon vähemmän kuin puolet.
Puolet mistä? Kuolinpesän varat arvioidaan vasta henkilön kuollessa. Siihen asti hän ehtii varsin hyvin kartuttaa omaisuuttaan, tai tuhlata sitä, aivan oman mielensä mukaan.
Tontyylisen isän perintöä on varmaan muutenkin turha odotella. Silti inhottava tilanne, ymmärrän kyllä. Mutta voi niitä uusia lapsia ilmaantua vielä perukirjoituksissakin yllärinä, että sen puoleen parempi tietää etukäteen. Jos isäsi on vaikea, niin en sinuna olisi tekemisissä. Miksi turhaan vaikeuttaa elämäänsä vaikeilla sukulaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt isä varmasti ohjaa varoja seuraavat parikymmentä vuotta uudelle lapselle ja saat käytännössä paljon vähemmän kuin puolet.
Täh? Kyllä se isä ihan ilman sitä lastakin olisi voinut käyttää rahansa mihin tahansa elämänsä aikana.
Hm.. Tainnut käydä lukemassa ”isojen miesten” foorumeita ja lopputulos on sitten tässä. Lohdutuksena voin kertoa isäni menneen noin 20v. takaperin naimisiin nuoren venäläisnaisen kanssa, jonka kanssa saivat pikkuveljeni.
Vierailija kirjoitti:
"Isäni äärimmäisen vaikea ihminen". Miten isäsi vaikeus ihmisenä liittyy tähän asiaan?
Pitäisin sinua, ap, vaikeana. Olet 31-vuotiaana kateellinen vauvalle.
Ei se kateus ikää katso. Minun veljeni, joka on hiukan vaille 20 vuotta minua vanhempi, osoitti katkeruutensa, kateutensa ja mustasukkaisuutensa silloin, kun isä oli vakavasti sairas (ja kuolikin sitten parin kuukauden päästä), kun olimme myymässä lapsuudenkotiamme siinä viitisentoista vuotta sitten. Oli todella hämmentävää todeta, että vielä melkein kuusikymppisenä veli voi sisartaan kadehtia tämän kuopusasemasta, vaikka täysin syytön minä siihen asiaan olen ollut, en pyytänyt päästä syntymään silloin kuin sen tein. Nyt emme ole enää missään tekemisissä toistemme kanssa, ja hyvä niin.
Vauva.fi ei näköjään suostu edes julkaisemaan yksityiskohtia siitä miten karmea ihminen isäni on eikä todellakaan isämateriaalia. -ap
Eikö sinua yhtään kiinnosta se, että lapsi on sisaruksesi? Ajattelet vain, että penska vie puolet perinnöstä. Surullista.
Semmosta999 kirjoitti:
Vauva.fi ei näköjään suostu edes julkaisemaan yksityiskohtia siitä miten karmea ihminen isäni on eikä todellakaan isämateriaalia. -ap
Ne tarinat ja yksityiskohdat eivät ehkä kuulukaan tälle palstalle.
En tiedä ap, mitä haet tällä avautumisella isästäsi ja hänen karmeudestaan, hänen uudesta avioliitostaan ja pikkusisaruksestasi. Myötätuntoa? Helpotusta pahaan oloosi? Oikeutusta kiukkuusi isääsi kohtaan? Saatat saada sitä täältä, mutta varmimmin saat sitä jos hankit keskusteluapua muualta.
Voit myös vain unohtaa isäsi, jatkaa omaa elämääsi, ja antaa hänen elää omaansa. Ilmeisesti hän ei ole juurikaan ole yhteydessä sinuun, ja ajattele sinua? Vastaa samalla mitalla, ja unohda hänet.
Sisaruksesi ei ole vastuussa isänne luonteesta yhtään sen enempää kuin sinä. Älä siis rankaise häntä isän teoista.
En tajua mika tassa on ongelma.