Minulta on varmaan jäänyt jokunen työpaikka saamatta reippaan rehellisyyteni vuoksi :)
Tuli tuosta työpaikan mökkiretkiketjusta mieleen. Itse olen ainakin viimeiset parikymmentä vuotta reippaasti sanonut haastatteluissa, että jos halutaan ahkera, ystävällinen ja jaksava työntekijä, minut kannattaa ottaa. Jos kaivataan kahvihuoneen seurapiirin vetäjää, niin en ole oikea ihminen.
Olen myös kertonut, että minulla on vapaa-aika niin täynnä, että en osallistu työpaikan järjestämiin tapahtumiin työajan ulkopuolella.
Luulen, että paikat, jotka olen noiden sanomisten takia menettänyt, eivät olisi minua varten olleetkaan. Olen tullut kuitenkin myös moniin paikkoihin valituksi. :)
Kommentit (12)
Tällä hetkellä olen työtön. Ikäkin vaikuttanee. Mutta niin monessa paikassa sosiaalinen touhotus on niin tärkeää, että ehkä on hyvä, että kaltaiseni, joka haluaisi käydä töissä vain tekemässä töitä, jättää työmaailman niille sopivammille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä te oikein olette töissä jos koko ajan pitää vaihtaa työpaikkaa. Olen ollut tasan yhden kerran hakenut töitä ja siitä on jo 13 vuotta aikaa.
Minä olen ollut monissa määräaikaisissa ja myös vakituisissa, jotka olen vaihtanut, kun on siltä tuntunut.
Ap
Meillä on töissä yksi rautanen ammattilainen, jonka sosiaaliset taidot on pyöreä nolla. Joo sen hommat hoituu mut karseeta yrittää tehdä sen kanssa yhteis- ja tiimityötä sekä ylläpitää onnetonta vuorovaikutusta työjutuista. Puolensa tälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi rautanen ammattilainen, jonka sosiaaliset taidot on pyöreä nolla. Joo sen hommat hoituu mut karseeta yrittää tehdä sen kanssa yhteis- ja tiimityötä sekä ylläpitää onnetonta vuorovaikutusta työjutuista. Puolensa tälläkin.
Sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus ovat taas kaksi aivan eri asiaa. Itse olen kuitenkin ollut pidetty asiakaspalvelijakin ja myös henkilö, jolta uudet työntekijät ovat tykänneet pyytää apua. Töissä tehdään töitä, ollaan ystävällisiä ja asiallisia kaikkia kohtaan. Niin se sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi rautanen ammattilainen, jonka sosiaaliset taidot on pyöreä nolla. Joo sen hommat hoituu mut karseeta yrittää tehdä sen kanssa yhteis- ja tiimityötä sekä ylläpitää onnetonta vuorovaikutusta työjutuista. Puolensa tälläkin.
Sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus ovat taas kaksi aivan eri asiaa. Itse olen kuitenkin ollut pidetty asiakaspalvelijakin ja myös henkilö, jolta uudet työntekijät ovat tykänneet pyytää apua. Töissä tehdään töitä, ollaan ystävällisiä ja asiallisia kaikkia kohtaan. Niin se sujuu.
Olen siis ap.
Kuka urpo tollasia edes lähtee työhaastattelussa latelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuka urpo tollasia edes lähtee työhaastattelussa latelemaan?
Minä, ap. Ja olen varmaan saanut itselleni sopivampia paikkoja kuin jos olisin esittänyt jotakin, mitä en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka urpo tollasia edes lähtee työhaastattelussa latelemaan?
Minä, ap. Ja olen varmaan saanut itselleni sopivampia paikkoja kuin jos olisin esittänyt jotakin, mitä en ole.
Rehellisenä ihmisenä sitten varmaan kerroit sukusairauksista lähtien kaiken. Typerien asioiden lateleminen haastattelussa on pelkästään typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka urpo tollasia edes lähtee työhaastattelussa latelemaan?
Minä, ap. Ja olen varmaan saanut itselleni sopivampia paikkoja kuin jos olisin esittänyt jotakin, mitä en ole.
Rehellisenä ihmisenä sitten varmaan kerroit sukusairauksista lähtien kaiken. Typerien asioiden lateleminen haastattelussa on pelkästään typerää.
Ei minulla ole suvussa sairauksia, joita olisi relevanttia kertoa haastatteluissa. Sen sijaan tuo, että olen työpaikan käytettävissä ehdottomasti vain työajan, on relevantti tieto.
Toki mutoilu ja sanasto, jolla asiani kussakin haastattelussa esitän, vaihtelee haastattelijan mukaan.
Mitä järkeä olisi esittää haastattelussa muuta kuin on, ja joutua työpaikkaan, joka ei itselle sovi. Omalla kohdalla sellainen olisi esim. paikka, jossa on paljon työajan ulkopuolista touhua ja pakko tai lähes pakko osallistua niihin. Tai jos työkaverit ja esimiehet tykkäisivät pahaa, kun en osallistu.
Ap
pakkomielteitä on monenlaisia, jos kuvittelet että tärkein asia mikä haastattelussa pitää kertoa on se, ettet kerran vuodessa voi osallitua johonkin tilaisuuteen, niin erehdyt pahasti. Omituista sekin, että tämän kertomatta jättäminen jostain syytä mielstäsi on jonkun muun esittämistä.
Silloin kun minä olin työelämässä ei ollut vielä tätä itsensäkehumiskulttuuria. Suureen osaan nyt meninkin ihan vaan suorilta työkkärin ohjaamana, tai heidän suosittelemanaan.
Luojan kiitos en ole työelämässä enää, ei minusta olisi kehumaan itseäni.
Missä te oikein olette töissä jos koko ajan pitää vaihtaa työpaikkaa. Olen ollut tasan yhden kerran hakenut töitä ja siitä on jo 13 vuotta aikaa.