Koiratietäjät! Vanhempi koira omii nuoremman luut

Kun meillä oli tuollaista ongelmaa, saatiin luut vain yhtä aikaa siksi aikaa kun niitä syötiin tai minä pidin koko ajan luusta itse kiinni = luut olivat minun.

Kumpi on lauman johtaja, sinä vai emo?

Sinun mielestäsi varmaan emo?

Viisaammilta tässä kysynkin neuvoa.

Ette kai vaan niitä luita heitä yleisesti sinne "yhteiseen tilaan", vaan annatte emälle ja pennulle omansa, suoraan niiden eteen? Useamman koiran laumassa ei useinkaan hyvä heilu jos luita lojuu muuten vaan jossain, niistä tulee tavattoman helposti jopa verinen tappelu, tai sitten tosiaan toinen pienempi/alistuvampi ei saa luuta ikinä ja toinen omii kaikki.

Sen sijaan yleensä, jos luu on jo selvästi nuoremman/laumassa alempiarvoisen hallussa, ylempiarvoisetkin laumassa kunnioittaa toisen murinaa jos se murisee lähestyttäessä. On erittäin harvinaista käytöstä että saman lauman koira siitä menisi väkisin ottamaan luun pois, jos se on toisen hampaissa / ihan edessä ja vähänkään osoittaa että ei halua että toinen ottaa pois.

Jos teillä kuitenkin tosiaan on niin että emä ei kunnioita pennun oikeutta syödä sille selvästi annettua luuta, joka on sen edessä, niin kyllä siihen pitää puuttua ja kieltää emää ottamasta luuta väkisin. Sen sijaan jos pentu jättää luun lojumaan ja menee kauemmas, sitten se luu on taas vapaata riistaa, ei koirat ymmärrä omistamisen käsitettä niin että tajuaisivat että tuo jossain muuten vaan lojuva luu oli annettu pennulle joten sitä ei saa koskea. Ne tajuaa että se on pennun vain, jos pentu on siinä luunsa luona ja osoittaa siihen kiinnostusta / puolustushalua.

Vahvemman oikeus toimii luonnossa hyvin tehokkaasti.

Pentu ei oikeastaan koskaan ala syömään luuta heti kun se on annettu vaan lähtee paikalta, joten kun näin käy niin emolla on oikeus omia luu?

Vierailija kirjoitti:

Vahvemman oikeus toimii luonnossa hyvin tehokkaasti.

Tavallaan toki totta, mutta koiraeläinlaumoissa kyllä lauma on voimaa ja evoluution aikana on kehittynyt estoja, niin ettei aikuiset sudet tai koirat yleensä riistä pentujen kaikkea ruokaa, vaikka toki pystyisivätkin siihen voimien puolesta. 

Aapeehänse kirjoitti:

Pentu ei oikeastaan koskaan ala syömään luuta heti kun se on annettu vaan lähtee paikalta, joten kun näin käy niin emolla on oikeus omia luu?

Kyllä, ei koirat tosiaan ymmärrä omistuksen käsitettä tuolla tapaa. Pentu ei ilmeisesti halua sitä luuta kovin paljon, jos kerran pois lähtee eikä ota luuta mukaansa (tarjoathan sen luun sille riittävän kaukana emästä, niin ettei pentua jännitä olla syömässä siinä toisen henkilökohtaisella alueella ja sen takia hylkää luuta?). Toki voit tehdä niin, että jos pentu jättää luun siihen vaan, niin nostat sen kokonaan pois lattialta kummankaan koiran ulottuvilta, ja tarjoat pennulle myöhemmin, että jos se olisi joskus muulloin siitä kiinnostuneempi. Mutta kyllä useamman koiran taloudessa kantapään kautta täytyy koirien oppia että jos ruokansa hylkää niin se voipi olla mennyttä sitten.

Jotenkin sympaattinen otsikko.

Kaikki koirat ei ole yhtä paljon luiden perään. Jos luista ei tule tappelua tai edes murinaa, niin anna koirien olla vaan.

Nuorella koiralla on ehkä jokin muu herkku tai lelu, jota arvostaa enemmän eikä anna mamman viedä sitä.

Dominanssista on kysymys, luiden kohdalla kuvio on selvä. Emo dominoi, juniori väistää. Siksi se ei edes kiinnostu luusta emon läheisyydessä. Kohteliaisuuttaan.

Itse olen harrastanut käytäntöä että laumanjohtaja olen minä ja kohtelen koiria tasa-arvoisesti, ne eivät saa dominoida toisiaan. Luut on kyllä hyvä antaa eri huoneissa, riittävän välimatkan päässä, niistä tulee helposti rähinä.

Ei tarvitse tehdä mitään eikä kannatakaan. Jos joku koira haastaa riitaa (lauman epätasapaino näkyy luiden omimisessa) tai olisi ruoka-arggressiota, niin tuo luusta kiinnipitäminen yhdessä muiden johtajuutta lisäävien toimien kanssa (huom ei erillisenä, koira voi purra) on hyvä neuvo.  

Yleensä ei kannata ruveta suosimaan alakynteen jäävää, koska se voi lisätä aggressiota. Ennemmin kannattaa petrata omaa toimintaa muissa tilanteissa kuin siinä akuutissa luutilanteessa, jolloin luuasiakin monesti ratkeaa itsekseen. Ihmisen pitää nähdä, kuka koirista on toista korkeammalla arvoasteikossa eikä mennä sotkemaan sitä.