Pitkässä suhteessa elävät 8v +

En jaksa näitä, pitkä suhde +8 vuotta, salli mun nauraa😄😄😄

T. Lähes 40 vuotta aviossa oleva.

Nuorelle ihmiselle 8vuotta on jo pitkä suhde. Itse olen ollut 12vuotta ja ikäni huomioon ottaen se on pitkä suhde.

Ap

Elämä on rauhallista ja mukavaa. Sellaista positiivisella tavalla tavallista arkea. Lapsia on kaksi, toinen nyt jo täysiikäinen ja toinen lukiossa.

Riitoja on yleensäkin aina ollut tosi vähän. Yleensä sellaisia että toinen on väsynyt töistä tai huonosti nukutusta yöstä ja sitten tiuskaisee jostain ihan turhasta. Kestoriitoja ei ole.

Jos ollaan erossa niin viestitellään kyllä, usein sydämien kanssa. Soittelemme myös.

Voisin sanoa että olemme aina perusonnellisia, välillä on sitten vielä suurempia onnen hetkiä. Oiekastaan koskaan en ole ajatellut että en olisi ollut onnellinen. Toinen toki ärsyttää joskus hetkittäin mutta ne menevät kyllä ohi nopeasti. Otamme ne myös huumorilla ja vitsailemme toistemme pienistä omituisuuksista.

Meidät saa pysymään yhdessä se että meillä on niin hyvä ja helppo olla keskenämme. Yli 20 vuoden jälkeenkin meillä on mukava viettää aikaa yhdessä ja seksikin sujuu vielä.

Onko elämä millaista? Hyvää, rauhallista, mukavaa, juuri meidän näköistä elämää. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Onko lapsia? Kolme teiniä

Onko riitoja / kestoristiriitoja? On ollut, mutta ei oikeastaan enää.

Soitteletteko/viestittelettekö muuten vaan eli muista kuin oikeista asioista? Joskus. Kun mies oli reilun viikon reissussa, niin juttelimme välillä puhelimessa parikin tuntia.

Oletteko aina onnellisia? Suurimmaksi osaksi kyllä.

Ärsyttääkö toinen koskaan? Harvoin.

Mikä saa teidät pysymään yhdessä? Miksi eroaisimme, kun kaikki on tosi kivasti? Olemme toistemme parhaat ystävät, juttua riittää, huumoria riittää, lapsilla menee kaikki hienosti ja viihdymme tosi hyvin koko perhe yhdessä, raha-asiat ovat kunnossa ja kaikki asiat ovat hyvin.

Kertokaa millaista teidän elämä on? rauhallista perusarkea, työtä ja lasten harrastuksia. Isompia projekteja (ulkomaille muuttoa ja rakentamista) suunnitellaan.

Onko elämä millaista? Ks. edellinen kohta.

Onko lapsia? 3

Onko riitoja / kestoristiriitoja? Ei oikeastaan. Mies on rauhallinen eikä suutu oikein mistään. Näkemyseroista keskustellaan.

Soitteletteko/viestittelettekö muuten vaan eli muista kuin oikeista asioista? Joo.

Oletteko aina onnellisia? Tuskin. Mutta pääsääntöisesti tässä ruuhkavuosien paineessa.

Ärsyttääkö toinen koskaan? Kyllä.

Mikä saa teidät pysymään yhdessä? Rakkaus. Ja se, mitä on yhdessä saatu aikaan ja mitä vielä halutaan saada. Yhteisten tavoitteiden lisäksi yhteiset arvot.

Yhdessä yli 40 v.

Kertokaa millaista teidän elämä on? Oikein mukavaa, helppoa ja leppoista.

Onko elämä millaista? Ks. edellä.

Onko lapsia? Kolme

Onko riitoja / kestoristiriitoja? Ei

Soitteletteko/viestittelettekö muuten vaan eli muista kuin oikeista asioista? Kyllä

Oletteko aina onnellisia? Kyllä, mitä parisuhteeseen tulee.

Ärsyttääkö toinen koskaan? Eipä juuri

Mikä saa teidät pysymään yhdessä? Meillä on kivaa yhdessä, olemme hitsautuneet yhteen, ei riitoja, on seksiä, yhteiset lapset, yhteinen menneisyys, yhteiset tulevaisuuden toiveet - eli tietysti olemme yhdessä, miksemme olisi?

Elämä on nyt aika seesteistä. Kummallakin omat duunit ja harrastukset. Yhteisiä on koirat. lenkkeily, patikoiminen, leffat, teatteri, kirjat...

Pkseudulla omassa rivaripätkässä asustellaan. Lapsia kaksi teiniä, toinen lukiossa ja toinen työelämässä. Kumpikin asuu vielä kotona. Heidän kanssa sujuva keskusteluyhteys ollut aina. Eivät ole mitään ongelmia aiheuttaneet kasvaessaan.

Riitoja on harvemmin, ei edes joka vuosi. Rahasta tms. ei olla koskaan tapeltu.

Mä välillä äyskähdän, kun kamoja jätetään aina vaan hujan hajan. Esim viikonloppuna en tehnyt mitään kotitöitä, kerran huomautin, että roskat vois joku muukin viedä välillä...

Pääosin tehdään miehen kanssa vuorotellen ruuat tai yhdessä.. sekin on yhteinen harrastus. Lauantaina teki tytär sapuskan ja sunnuntaina mies. Perjantaina poika töi töistä. Kyllä kelpas pyörähtää valmiissa pöydässä.

Viestitellään kesken työpäivänkin. Ihan vaan hetken PUS viestejä tai sitten meemejä tms. hauskoja juttuja. Todella harvoin asiaa. Ne jätetään kotiin puitavaksi.

Eikai mekään aina olla onnellisia. Ei meillä ole isoja kriisejä ollut parisuhteessa siis, mutta kyllä tää elämä aaltoilee eteenpäin. esim tällä hetkellä seksielämä on vähäistä, mutta jotenkin tuntuu, ettei se edes haittaa kumpaakaan.

Kyllähän tuo mies on ärsyttävän rakas paskapää. On hetkiä, että oikeesti tekee mieli vaan juosta huoneesta kesken hänen juttunsa. Sitten maltan mieleni ja lähden pitkälle lenkille yksin niinä päivinä. Tai luurit korvaan ja omaan huoneeseen kuuntelemaan musaa.

Tiedän, että mäkin toisinaan ärsytän häntä. Hän pysyy ulkona (talvellakin) läppärillä silloin tunteja putkeen, kun mä olen häntä ärsyttänyt. On lämmitetty terassi.

Tuli just 26 vuotta yhdessä täyteen. Hauskaa meillä on vielä kuitenkin. Nauretaan yhdessä paljonkin, vaikka joskus ärsyttääkin.

Kaikesta ei tarvii puhua ääneen, vaikka paljon puhutaankin. Paljon voi lukea toisesta. Ollaan me niin tiiviisti paikoitellen olleet yhdessä, että viikon työmatkat ovat joskus ihan paikallaan erossa. Se on taas mukava jälleenkohtaaminen, kun jompi kumpi tulee kotiin.

Päivittäin on halauksia ja suukkoja. Rakkautta tunnustellaan kuukausittain.

Onko elämä millaista?

- omanlaistaan. Mies on yrittäjä ja minäkin, mutta teen tosi vähän töitä (1-2 tuntia päivässä), nuorimman kanssa kotona, lisäksi opiskelen.

Onko lapsia?

- neljä

Onko riitoja / kestoristiriitoja?

- aika vähän, ei oikeastaan kestoriitoja, on ollut nuorempana (esim. ajankäyttöön liittyviä, enemmän riitelyä oli ennen lapsia)

Soitteletteko/viestittelettekö muuten vaan eli muista kuin oikeista asioista?

- kyllä, jonkin verran.

Oletteko aina onnellisia?

- ei aina, mutta usein

Ärsyttääkö toinen koskaan?

- kyllä, lähes päivittäin

Mikä saa teidät pysymään yhdessä?

- rakkaus, ystävyys, vetovoima ja yhteisyys

Onko elämä millaista?

Ihan mukavaa. Läheisten sairaudet aiheuttavat huolia mutta muuten kaikki on varsin mukavasti.

Onko lapsia?

Ei ole. Toiveissa on mutta ei ole tärpännyt.

Onko riitoja / kestoristiriitoja?

Jonkin verran riidellään, yleensä ihan arkisia tai tyhmiä väsyneenä.

Soitteletteko/viestittelettekö muuten vaan eli muista kuin oikeista asioista?

Melkein joka päivä laitetaan toisillemme jotain hölmöä tai turhaa viestinä piristämään päivää.

Oletteko aina onnellisia?

Ollaan onnellisia pääasiassa. Ei tietenkään aina yksilötasolla mutta aina ollaan onnellisia siitä, että ollaan toistemme kanssa. Esimerkiksi olen ollut onneton, kun olin huonossa työilmapiirissä vuosia, enkä päässyt opiskelemaan haluamaani alaa.

Ärsyttääkö toinen koskaan?

Ärsyttää. Varmaan kerran viikossa. Mutta silti se on kaikkein rakkain enkä pois antaisi.

Mikä saa teidät pysymään yhdessä?

Rakkaus? Se, että halutaan olla yhdessä ja ymmärretään toisiamme. Kohta puolet elämästämme oltu yhdessä, niin en edes halua kuvitella elämää ilman toista.

Kertokaa millaista teidän elämä on?

- Rauhallista, tavallista ja mukavaa. Olemme molemmat aika introvertteja ja annamme toisillemme tilaa ja aikaa rauhassa.

Onko lapsia?

- Ei ole eikä tule, emme ole koskaan kumpikaan halunneet lapsia.

Onko riitoja / kestoristiriitoja?

- Ei isompia. Aina välillä minua voi alkaa harmittaa miehen vähäinen osallistuminen kotitöihin, ja miestä taas minun nalkutus niistä, mutta ne on vaan sellaisia kausia.

Soitteletteko/viestittelettekö muuten vaan eli muista kuin oikeista asioista?

- Ei. Ehdimme kyllä kotona puhua asiat, ei tarvi juuri soitella eikä viestitellä.

Oletteko aina onnellisia?

- Kukapa ihminen olisi aina onnellinen, en usko että kukaan? Riippumatta parisuhdestatuksesta elämässä tuppaa tulemaan vastoinkäymisiä ja silloin ahdistaa. Mutta uskon, että olemme onnellisempia kuin olisimme erikseen ja yksin, eli parisuhde parantaa eikä huononna onnellisuutta sinkkuuteen nähden.

Ärsyttääkö toinen koskaan?

- Aika harvoin.

Mikä saa teidät pysymään yhdessä?

- Ei ole ihmeempiä syitä miksi ei oltaisi yhdessä. Elämä on mukavampaa ja helpompaa yhdessä. Aviomieheni on ensimmäinen jonka kanssa olen näin tuntenut, vaikka häntä ennen oli pari  vuosien suhdetta. Silloin aina tuntui että lähinnä seksi tai yksinäisyyden pelko piti yhdessä, mutta samalla tuntui koko ajan että luultavasti olisin onnellisempi sinkkuna. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa näitä, pitkä suhde +8 vuotta, salli mun nauraa😄😄😄

T. Lähes 40 vuotta aviossa oleva.

No ei se sinunkaan suhteesi aina ole 40 vuotta kestänyt. Itse en edes ole 40-vuotias.

Olen ollut parisuhteessa kohta 12 vuotta. Tavattiin kun olin 25-vuotias. Nyt olen 37-vuotias.

Ap:n kysymykseen:

Lapsia meillä 2. Toinen 9-vuotias ja toinen 2-vuotias. Ollaan naimisissa.

Ollaan aika onnellisia. Toki toinen välillä ärsyttää mutta ihan hyvin menee.

Mies soittaa töistä joka päivä ja laittaa viestin jossa lukee että rakastaa minua. Tai minä laitan hänelle viestiä. Kumpi nyt eka ehtii.

Ja ihan arkisia asioita soitellaan.

Meidät saa pysymään yhdessä rakkaus ja halu olla yhdessä. Me ollaan aika tiivis perhe. Vaikea uskoa että erottaisiin koskaan.

Yli 8-vuotiaat pitkässä suhteessa olevat? 🤔

Mua joskus huvittaa, koska olin parisuhteessa 25v ennen eroa. Tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ikinä koskaan ei kannata mennä siihen että ollaan oltu jo niin pitkään yhdessä ettei toisen kanssa kannata mennä treffeille ja harrastaa yhteisiä asioita, panostaa parisuhteeseen.

Olimme välillä onnellisia ja välillä onnettomia, ehkä eniten vaikutti tulevaisuuden suunnitelmien ja toiveiden erilaisuus. Saatiin omakotitalo maksettua ja rahaa olisi ollut tehdä kaikkea kivaa, mutta se sama kitkuttelu jatkui ja jopa paheni.

Erosimme ja vietämme varmaan aika erilaista arkea. Minä olen lasten kanssa matkustanut ja koittanut järjestää yhteistä tekemistä ja mukavia elämyksiä, ex istuu yksin talossaan eikä mene mihinkään tai tee mitään mikä mitään maksaisi. Olen tyytyväinen etten jäänyt, olisin kuollut pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa näitä, pitkä suhde +8 vuotta, salli mun nauraa😄😄😄

T. Lähes 40 vuotta aviossa oleva.

Eli kysymykseen ei edes saa vastata, jos on esimerkiksi 30-vuotias, joka ei todellakaan ole ollut parisuhteessa kahtakymmentä vuotta. Ei nykypäivänä ihmiset tapaa mitään elämänkumppaneita välttämättä edes 22-vuotiaana, vaan voi jopa mennä reippaasti kolmenkympin yli.

Vierailija kirjoitti:

Mua joskus huvittaa, koska olin parisuhteessa 25v ennen eroa. Tällä elämänkokemuksella sanoisin, että ikinä koskaan ei kannata mennä siihen että ollaan oltu jo niin pitkään yhdessä ettei toisen kanssa kannata mennä treffeille ja harrastaa yhteisiä asioita, panostaa parisuhteeseen.

Olimme välillä onnellisia ja välillä onnettomia, ehkä eniten vaikutti tulevaisuuden suunnitelmien ja toiveiden erilaisuus. Saatiin omakotitalo maksettua ja rahaa olisi ollut tehdä kaikkea kivaa, mutta se sama kitkuttelu jatkui ja jopa paheni.

Erosimme ja vietämme varmaan aika erilaista arkea. Minä olen lasten kanssa matkustanut ja koittanut järjestää yhteistä tekemistä ja mukavia elämyksiä, ex istuu yksin talossaan eikä mene mihinkään tai tee mitään mikä mitään maksaisi. Olen tyytyväinen etten jäänyt, olisin kuollut pystyyn.

Samaa mieltä, pahin painajaiseni tai ei pahin mutta yksi pahimmista ja liityn keskusteluun vaikka ei varsinaisesti minua kosketakkaan.

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan että viettäisin loppuelämäni ihmisen kanssa jonka kanssa viihdyn, se olisi mahtavaa, mutta realistisesti aika harvalla näin käy.

Tuo kun tyydytään ja ollaan vain tottumuksesta, koska ollaan oltu niin pitkään yhdessä, on aina kuulostanut kamalalta, varsinkin sen jälkeen kun itse "pitkästä" 7 vuoden suhteesta jättäydyin koska olin onneton.

Tosiaan tuolle joka sanoi että 8 vuoden suhde ei olisi pitkä, niin se on täysin verrannollinen ihmisen ikään. esim. alle 30 vuotiaalle se 7 vuodenkin suhde on pitkä.

Vuosikymmen on ikäänkin katsomatta ihmiselämässä pitkä aika kun ei niitä vuosikymmeniä ihan loputtomasti ole tarjolla.

Pitäisi kaiketi alkaa puhua parisuhteen kestosta prosentteina. ;) Montako % elämästäsi parisuhde on kestänyt?

26-vuotiaalle 8 vuotta on 31 %.

60-vuotiaalle se on 13 %.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kaiketi alkaa puhua parisuhteen kestosta prosentteina. ;) Montako % elämästäsi parisuhde on kestänyt?

26-vuotiaalle 8 vuotta on 31 %.

60-vuotiaalle se on 13 %.

Joo kyllä se loogisempaa olisi :D

Tero, lakkaa jo kyselemästä ja elää ihan omaa elämääsi! Ota riskejä ja puhu livenaisille!?!

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kaiketi alkaa puhua parisuhteen kestosta prosentteina. ;) Montako % elämästäsi parisuhde on kestänyt?

26-vuotiaalle 8 vuotta on 31 %.

60-vuotiaalle se on 13 %.

Kannattaako parisuhteen laatua mitata mittanauhalla sen pituuden mukaan? Eikö ennemmin niin että se aika, mitä yhdessä vietetään olisi molemmille onnellista ja hyvää. Mun mielestä parempi vaikka vuoden suhde, jossa on hyvä olla kuin 25v kestävä helvetti.

Ja kun sitä että kenelle se ero tulee, ei tosiaan tiedä etukäteen. Ainut mitä voi, on käyttää aikaa ja vaivaa siihen että parisuhde voisi hyvin.

No meillä nyt just se 8 vuotta yhdessä. Yksi leikki-ikäinen lapsi. Elämä on tällä hetkellä tosi hektistä ja riitoja on lähinnä väsymyksen ja stressin takia. Ei tule kamalasti muuten vaan kommunikoitua muuta kuin välttämättömät. Muuten jutellaan kyllä paljon sillon kun ollaan samaan aikaan kotona.

Ei olla varmaan yltiöonnellisia mutta molemmat Ollaan tyytyväisiä. Toisen naama ärsyttää välillä, mutta ei se haittaa.

N27