Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kielen opiskelu takkuaa, opettajat eri mieltä käytännöistä
21.10.2019 |
Viidesluokkalaisella on tänä vuonna toinen vuosi valinnaisen kielen opiskelua.
Viime vuonna jo luokanopettajan kanssa oli keskustelu lapsen koulunkäynnistä ja hän oli sitä mieltä, että tämän ikäinen alkaa itse hoitaa asiansa ja kärsii seuraukset unohteluista ym, eli lapselle pitää antaa enemmän vastuuta koulusta eikä muistutella ja huolehtia.
Kielten opettajalta tulee nyt viestiä, että kokeet sujuu huonosti ja enemmän pitää päntätä. Aina kun olen lapselta kysynyt läksyistä ja tehtävistä, hän sanoo että on tehnyt ja kaikki hyvin. Kuitenkin tosiasiassa on hutaissut eikä juuri keskity kokeisiin lukemiseen ym. Nyt kun tuo Wilmaviesti oli opettajalta tullut niin sanoi että on pudonnut kärryiltä.
Nyt kuitenkin ongelma on, että viime vuodesta olen antanut lapsen hoitaa koulunsa aika itsenäisesti. Tutustuin kirjoihin ja kyselin sanoja joskus mutta ääntäminen on vähän vaikeaa kun en osaa itse kieltä. Selvästi lapsi tarvisi nyt enemmän apua, mutta en kai voi muuta tehdä kuin jankuttaa läksyistä ja alkaa kuitenkin tarkistaa, että ne on joka kerta tehty? En sentään itse uutta kieltä voi opiskella siksi, että lapsi ei siinä pärjää koulussa?
Kommentit (13)
Itse antaisin valinnaisen kielen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen Duolingoa (tai jotain vastaavaa) oppimisen tueksi, ei maksa mitään ja on helppo ja hauska käyttää.
Ilmeisesti lapsesi kaipaa tukea kotona - ei hyysäämistä vaan sitä, että esim kokeisiin harjoittelette yhdessä.
Tuskin luokanopettaja sitä tarkoitti, ettei mitään saa tehdä yhdessä.
Mikä kieli on kyseessä?
Olisiko sen kielen tarjontaa muuallakin kuin koulussa? Hommaa vaikka yksityisopetusta lapsellesi. Muksu pitäisi tietenkin saada tajuamaan, että kieltä ei opi jollei sen eteen näe vaivaa.
Se, että lapsella annetaan enemmän tilaa ottaa sitä vastuuta ei tarkoita sitä, että selkä käännetään kokonaan eli koettakaa löytää se tasapaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva lapsi osaa itse opiskella kielten kokeisiin. Oppimaan oppiminen on tässä se juttu. Panostaisin kyllä aika paljon siihen että lapseni valmiudet paranisivat - siitä tulee olemaan hyötyä koko loppuelämän. Tai ainakin niin kauan kuin hän opiskelee jotakin.
Jos et itse yhtään keksi mitä tehdä, juttele kasvotusten opettajan kanssa ja pyydä ihan konkreettisia vinkkejä.
Oma lapseni opetteli harjoittelemaan sanakokeisiin pahvisen kortin kanssa, johon oli leikattu kulmaan pieni suorakaiteen muotoinen lovi. Kortti astettiin kirjan sanaston päälle niin että vain vieraskielinen sana näkyi aukossa. Lapsi sanoi suomennoksen ääneen ja liu’utti korttia sitten rivin verran alaspäin tarkistaakseen, menikö oikein. Jos ei osannut sanaa, sen viereen merkittiin lyijykynällä pieni merkki. Merkittyjä sanoja sitten treenattiin lisää kunnes kaikki merkit oli pyyhitty pois. Kun tunnistaminen sujui, kortti käännettiin toisin päin ja harjoittelu jatkui alusta mutta nyt niin, että näkyi vain suomennos ja lapsen piti muistaa sana opittavalla kielellä. Ja sama rastimenetelmä käytössä.
Jos ette tiedä miten sanat äännetään, ladatkaa kustantajan sivuilta äänitiedosto, jossa sanasto on luettu ääneen.
Se, että lapsi hoitaa itse koulunsa, on kaunis tavoite. Joillakuilla se toteutuu, joillakuilla ei. Erityisesti kumulatiivisissa aineissa kuten matikassa ja kielissä vanhemman kannattaa olla tarkkana, koska lapsi voi pudota totaalisesti kelkasta. Ei noin nuori lapsi vielä välttämättä tajua, että läksyjen tekemisen idea ei ole sutaista jotain kirjaan vaan harjotella, kunnes oikeasti osaa. Jos läksynä on esim. lukea sanat, oppilas saattaa lukea ne, siinä se. Oikeasti ne pitäisi opetella ulkoa.
Oikeasti vastuu on aina vanhemmalla. Lapsi ei ole vastuussa. Opettaja ei voi tulla kotiin tekemään läksyjä lapsen kanssa. Koulussa hän opettaa ryhmää, ei vain juuri sitä yhtä.
On täysin mahdollista, että vieras kieli on paras lopettaa, jos ei pysty siinä auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika hoiti itse koulun ja todistus kertoi että hyvin menee mutta menkööt. Toki kannustin.motivoin.arvostin.kehuin ja jopa palkitsin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi hoitaa itse koulunsa, on kaunis tavoite. Joillakuilla se toteutuu, joillakuilla ei. Erityisesti kumulatiivisissa aineissa kuten matikassa ja kielissä vanhemman kannattaa olla tarkkana, koska lapsi voi pudota totaalisesti kelkasta. Ei noin nuori lapsi vielä välttämättä tajua, että läksyjen tekemisen idea ei ole sutaista jotain kirjaan vaan harjotella, kunnes oikeasti osaa. Jos läksynä on esim. lukea sanat, oppilas saattaa lukea ne, siinä se. Oikeasti ne pitäisi opetella ulkoa.
Oikeasti vastuu on aina vanhemmalla. Lapsi ei ole vastuussa. Opettaja ei voi tulla kotiin tekemään läksyjä lapsen kanssa. Koulussa hän opettaa ryhmää, ei vain juuri sitä yhtä.
On täysin mahdollista, että vieras kieli on paras lopettaa, jos ei pysty siinä auttamaan.
Tuohon viimeiseen kommenttiisi on pakko tarttua. Olisi aika kamalaa, jos lapsi voisi opiskella vain sellaisia kieliä, joita vanhemmatkin osaavat. Perusjärjellä varustettu vanhempi pystyy auttamaan kielen opinnoissa ja läksyissä, vaikkei kieltä itse osaisikaan - siis kun puhutaan alakoulun vieraan kielen opetuksesta ja oppimisesta. Ääntämisen harjoitteluun ja varmistamiseen saa apua nettisovelluksista, joita useimpiin kirjasarjouhin kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä todellakin vanhemman tulee olla alakoululaisen tukena nimenomaan kielissä ja matikassa.
Viimeistään kokeisiin harjoitellessa istutaan yhdessä alas ja aletaan käymään koealuetta läpi. Hyvissä ajoin, ei vikana iltana.
Käydään yhdessä kappale läpi, suomennetaan se yhdessä.
Lapsi laitetaan toistamaan äänitteen perässä kappaleet. Monta kertaa.
Lapsi laitetaan lukemaan sanastot.
Sen jälkeen sanoja voi harjoitella yhdessä siten, että vanhempi pyytää lasta kirjoittamaan sanat paperille. Ja heti tarkistetaan, menikö oikein.
Matikassa käydään koealueesta kaikki läpi. Kirjasta katsotaan ko. aihe ja esimerkit ja sitten yhdessä lasketaan muutama lasku, että mikä siinä on jujuna. Ja sitten laitetaan lapsi tekemään laskuja ja tarkistetaan.
Näin me tehdään ja kokeista tulee poikkeuksetta ysiä ja kymppiä.
Ei lapset välttämättä tee mitään oma-aloitteisesti, vaan vanhemman pitää olla se sparraaja ja kannustaja, että nyt olis aika tehdä sitä ja tätä ja sitten yhdessä tehdään.
Jos matikassa tai kielissä putoaa kärryiltä, on melkein mahdotonta enää päästä kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi hoitaa itse koulunsa, on kaunis tavoite. Joillakuilla se toteutuu, joillakuilla ei. Erityisesti kumulatiivisissa aineissa kuten matikassa ja kielissä vanhemman kannattaa olla tarkkana, koska lapsi voi pudota totaalisesti kelkasta. Ei noin nuori lapsi vielä välttämättä tajua, että läksyjen tekemisen idea ei ole sutaista jotain kirjaan vaan harjotella, kunnes oikeasti osaa. Jos läksynä on esim. lukea sanat, oppilas saattaa lukea ne, siinä se. Oikeasti ne pitäisi opetella ulkoa.
Oikeasti vastuu on aina vanhemmalla. Lapsi ei ole vastuussa. Opettaja ei voi tulla kotiin tekemään läksyjä lapsen kanssa. Koulussa hän opettaa ryhmää, ei vain juuri sitä yhtä.
On täysin mahdollista, että vieras kieli on paras lopettaa, jos ei pysty siinä auttamaan.
Tuohon viimeiseen kommenttiisi on pakko tarttua. Olisi aika kamalaa, jos lapsi voisi opiskella vain sellaisia kieliä, joita vanhemmatkin osaavat. Perusjärjellä varustettu vanhempi pystyy auttamaan kielen opinnoissa ja läksyissä, vaikkei kieltä itse osaisikaan - siis kun puhutaan alakoulun vieraan kielen opetuksesta ja oppimisesta. Ääntämisen harjoitteluun ja varmistamiseen saa apua nettisovelluksista, joita useimpiin kirjasarjouhin kuuluu.
Minä en suinkaan tarkoita pystymisellä kielen osaamista. Miten onnistuit sen tuosta lukemaan? On monia muitakin syitä, miksi vanhemmat eivät kykene olemaan avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voisi harjoitella tietokoneella verkkotehtäviä (mikä kirja on kyseessä?) ja yleensä kirjasarjan äänitteet voi myös ladata vaikka omaan kännykkään. Alakoulun sarjoissa sanastotkin on yleensä äänitetty. Jos hyvin käy, netistä löytyy sarjaan tehtyjä flashcards-harjoituksia. Lisäksi ihan perinteiset sanakortit ovat hyvä tapa treenata. Pyydä vaikka tapaamista opettajan kanssa, jotta hän voi näyttää ja neuvoa, kuinka voisi harjoitella.
Itse ainakin tukisin lasta kaikin tavoin, jotta hän alkaisi saada onnistumisen kokemuksia ja oppisi opiskelemaan.