Lue keskustelun säännöt.
Pauliina Aminoffin kirja Äiti Meidän - herättääkö muistoja omasta lapsuudesta?
Fast
20.10.2019 |
En ole vielä lukenut kirjaa, mutta Iltalehdestä luin jotakin tästä. Äiti kuoli tytön ollessa 13 ja sen jälkeen tullut äitipuoli rajoitti hänen mm. syömisiään, vessakäyntejään. Joutui katsomaan oven suussa kun muut söivät, mutta itse ei päässyt pöytään. Varasti koulusta näkkileipää, että olisi illaksi jotain syötävää.
Kuullostaako yhtään tutulta?
Minulle kyllä. Ainoa ero on se, että biologinen äitini kohteli minua ajoittain samalla tavalla. Syitä en tiedä, mutta en vain osannut miellyttää häntä. Lisäksi sain piiskaa vielä 13-vuotiaana. Kun olin 12, hän alkoi toivoa että muuttaisin pois kotoa. Olisin muuttanut koska minua kohdeltiin väärin, mutta tuohon aikaan ei voinut, ei ollut sossusysteemejä tai mitään. Asuinpaikka maaseudulla.
Ei tullut minullekaan hyvä alku elämälle. Pelkäsin äitiäni. Vanhemmiten katkaisin välit. En jaksanut enää.
Kommentit (7)
Olen samaa mieltä. Vielä kun olin töissäkäyvä aikuinen ja menin tervehtimään loman aikana (tästä on useampia vuosia aikaa), minulta kiellettiin ruokapöytään tuleminen. Lainasin polkupyörää ja menin kylän kaupalta ostamaan jotain hapankorppua ja Violaa. Yöllä hiivin keittiöön henki kurkussa ja otin jotain ruokaa vähän salaa. Luulin saavani olla siellä vieraana vähän aikaa, mutta parin yön jälkeen lähdin nälissäni takaisin kaupunkiin. Perään ei huudeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa ihminen, jonka luokse voin joskus mennä, oli isäni äiti, jota taas oma äitini inhosi. En uskaltanut hänellekään puhua mitään, mutta mummosta sentään sain hieman lämpöä, koska hän näki minut, mutta ei muuten voinut auttaa.
Siis aivan järkyttävää. Seuraava vaihe on juoksuttaa talon ympäri ja laittaa pakettiin.
Toivottavasti nämä lapset pystyisivät puhumaan ja kertomaan kotioloistaan jollekin. Sillä uskon, että sairaissa perheissä asuu lapsia juuri tälläkin hetkellä.
Toivottavasti tuon kirjan myötä äitipuoli ja manipuloitu isä tuntee häpeää. En ikinä antaisi anteeksi noin paskoille ihmisille.
Olisi nyt julkaissut ne kiduttajien
nimetkin, ihan sama vaikka ovat kuolleet tai vanhainkodissa nyt. Missä kaupungissa tämä on elänyt tämän karmean nuoruutensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva tietää mitkä välit kirjan kirjoittajalla on nyt aikuisena äitipuoleensa, isäänsä ja perheen muihin lapsiin.
Tällaisilla ihmisillä on persoonallisuushäiriö. Tuo ei ole normaalin ihmisen käytöstä, eikä syy ole ikinä uhrin. Et olisi voinut häntä miellyttää mitenkään, ainakaan kovin pitkäaikaisesti, jos hän oli jo valinnut sinut uhrikseen.