Ei lainkaan ystäviä - kohtalontovereita?

Minulla on kyllä muutama kaveri yliopistoajoilta, mutta en koskaan ole laskenut heitä muiksi kuin kavereiksi, ja näemme muutenkin hyvin harvakseltaan, max. kerran vuodessa. Lapsuuden ystävät (joita minulla ei silloinkaan ollut paria enempää) ovat kaikki etääntyneet, minulla ei taida olla edes heidän puhellinnumeroitaan. Tunnen oloni hirveän yksinäiseksi ja tukiverkottomaksi. Perhe toki vielä pitää yhteyttä, mutta he asuvat silti niin kaukana, kun ehkä hiukan naiivina kuvittelin, että löytäisin helposti uusia tuttavuuksia Helsingistä, asuin siis aikaisemmin Rovaniemellä. En yhtään tiedä, missä voisin tutustua ihmisiin. Tuntuu, että ihmiset eivät nykyään edes halua uusia ystäviä, kun heillä on jo ennestään hyviä ja vanhoja ja tutustuminen on työlästä. Voisin muuten jopa muuttaa takaisin Rovaniemelle, joka olisi ollut nuoremmalle minulle kauhistus, mutta sieltä olisi vaikeaa löytää alani töitä, ja työtilanteeni on juuri nyt hyvä.