Lue keskustelun säännöt.
Olen takertuva nainen
16.10.2019 |
Tajusin sen, kun pohdin viimeisen neljän vuoden aikana läpikäymääni suhdesoopaa. Mutta en osaa sanoa olinko takertuva heti alusta asti vai onko mies saanut sen heräämään minussa.
Kyseessä ensimmäinen 'suhteeni', miehellä niitä takana useampia, vaikka eivät olleet kovin vakavia.
Alussa halusimme viettää yhdessä paljon aikaa, mutta meillä oli omat elämämme myös, joka oli minulle täysin ok. Pian mies alkoi tekemään ohareita ja keksimään selityksiä. Sanoin, että lopetetaan juttu, mutta hän sanoi haluavansa olla kanssani. No sama meno jatkui ja sanoin miehelle, että nyt on ohi ja blokkasin vielä WhatsAppissa numeron. No mies soitteli humalassa ja sanoi, että ei suostu päästämään minua. Ja minä olin niin pihkassa, että en osannut sanoa ei. Neljä vuotta 'suhteemme' on ollut yhtä vuoristorataa ja minusta on tullut takertuva. Olen vaatinut selitystä selityksen perään huonolle käytökselle, vaatinut, että hän viettäisi aikaa myös minun kanssani. Keksi minulle aina selityksiä miksi ei jotain voi tehdä, mutta kavereineen teki samoja asioita. En myöskään koskaan tavannut hänen kavereitaan, mutta he mm. Kävivät asunnossani viettämässä aikaa, kun itse olin ulkomailla (ilman lupaani). Monesti olen olen miehen kanssa eronnut ja aina hän tuli takaisin itkemään ja minä otin takaisin. Ja aina minä ruiskutin samoista asioita, vaikka on päivänselvää, että mies ei tainnut oikeasti olla edes kiinnostunut minusta. Hävettää. Lopussa mies totesi, että näkee minut vain kaverina ja minä vaan itkin ja vaadin selitystä mistä saakka niin tuntenut ja miksi ei ollut kertonut minulle suoraan (sain siis tietää vasta, kun vaadin vastauksia huonoon käytökseen).
Miten pääsen tästä tavasta eroon? En halua, että seuraavassa suhteessa, jos/kun sellainen joskus tulee, olen tällainen säälittävä vätys.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa.
Mutta itse olen myös nykyään takertuva. Mies on ilmoittanut 20 vuoden avioliiton jälkeen, hän haluaa ehkä erota.
Minun reaktioni on tarrautuminen ja takertuminen. En olisi aiemmin uskonut, olisin tällainen. Aiemmin olin sitä mieltä, että jos ei halua olla kanssani, saa mennä.
Mutta nyt asia on niin konkreettinen. Saa minusta esiin monenlaisia outoja ja myös synkkiä ominaisuuksia.
Netistä olen googlaillut, minuun sopii läheisriippuvuuden monet tunnusmerkit.
Tsemppiä ap! Uskon, itsensä tirkistely ja tunteminen on tärkeää. Vaikka se ainakun itselleni tekee kipeää juuri nyt.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::!
Ala olemaan mun kanssa. Pidän sinut kurissa ja nuhteessa ja jos et tottele annan sinulle piiskaa ja muitakin sopivia rangaistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on huono itsetunto, olet epävarma ja häpeät itseäsi. Rupea työstämään näitä asioita. Lue vaikka muutama laadukas self help -kirja. Niissä annetaan yleensä harjoituksia ja kehotetaan haastamaan omia ajatuksia. Se vaatii ihan aktiivista harjoittelua joka päivä, eikä muutos tapahdu hetkessä. Mutta uuden miehen tavatessasi tai seuraavassa parisuhteessa olet sitten terveemmällä pohjalla.
Koska et arvosta itseäsi, heittäydyit kynnysmatoksi. Lisäksi pelkäsit, ettet kelpaisi kenellekään muulle, joten jäit suhteeseen huonon kumppanin kanssa. Olet myös uskotellut itsellesi, että mies välitti sinusta, vaikka kaikki viittaa siihen, että mies on vain käyttänyt sinua hyväkseen.
Yksi yleinen naisten tekemä virhe on se, että mies nostetaan jalustalle ja kuvitellaan, ettei maailmassa ole ketään yhtä ihanaa tai ihmeellistä ihmistä, joten siitä miehestä pidetään sitten kiinni kynsin ja hampain, vaikka siitä paljastuisikin kaikenlaista ikävää tai vaikka miehen käytös muuttuisi nopeasti inhottavaksi.
Se, että haluaa viettää aikaa kumppaninsa kanssa ja haluaa arvostusta eikä siedä valehtelua, on aivan normaalia ja hyväksyttävää. Et siis mielestäni ole ollut mitenkään vaativa tai takertuva. Syyttelet ja häpeät nytkin itseäsi, mutta pyri lopettamaan se ja ota sen sijaan vastuu elämästäsi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Et voi muuttaa menneitä, mutta voit vaikuttaa tulevaan.
Ja voit lohduttautua sillä, että et todellakaan maailman ainoa nainen, joka on ollut tuollaisessa tilanteessa. Lähes jokainen nainen joutuu oppimaan nämä asiat kantapään kautta.
Vähän rönsyilevä vastaus, mutta toivottavasti sait tästä uusia mietteitä.
Mä en olisi sinuna hirmu huolissani just takertuvuudesta. Sä olet vielä nuori, monesti tuossa tilanteessa joutuu opettelemaan uudenlaisia tunne- ja ihmissuhdetaitoja ja moni on tosi hukassa asian kanssa jo ihan siitä lähtien, mikä on normaalia ja tervettä. Sun ja eksän suhde oli selvästi ainakin dynamiikaltaan epäterve, eikä ole mikään ihme jos siinä tulee itsestä epärakentavia puolia esiin. Feidailu ja yleinen epäluotettavuus ei ole ok suhteessa, ja vaikka vaatiminen ei ole hyvä tapa yrittää korjata asiaa, joskus sitä tekee vaan sen minkä osaa eikä sitä mikä olisi fiksua.
Musta sun kannattaisi nyt keskittyä siihen millainen on hyvä suhde ja miten sinusta fiksut ja luotettavat ihmiset, sellaiset joiden kanssa on hyvä olla, käyttäytyvät. Voit sekä koittaa opetella ne keinot joilla he selvittelevät takkuisia ajatuksiaan tai selviävät vaikeista tunteista, että opetella tunnistamaan miltä he näyttävät kun etsit seuraavaa kumppania.
Sussa ei ole vikaa ja kannat vastuuta siitä millainen ihminen ja kumppani olet. Ne on hyvät lähtökohdat, pidä noista kiinni ja hyvin se menee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huono itsetunto, olet epävarma ja häpeät itseäsi. Rupea työstämään näitä asioita. Lue vaikka muutama laadukas self help -kirja. Niissä annetaan yleensä harjoituksia ja kehotetaan haastamaan omia ajatuksia. Se vaatii ihan aktiivista harjoittelua joka päivä, eikä muutos tapahdu hetkessä. Mutta uuden miehen tavatessasi tai seuraavassa parisuhteessa olet sitten terveemmällä pohjalla.
Koska et arvosta itseäsi, heittäydyit kynnysmatoksi. Lisäksi pelkäsit, ettet kelpaisi kenellekään muulle, joten jäit suhteeseen huonon kumppanin kanssa. Olet myös uskotellut itsellesi, että mies välitti sinusta, vaikka kaikki viittaa siihen, että mies on vain käyttänyt sinua hyväkseen.
Yksi yleinen naisten tekemä virhe on se, että mies nostetaan jalustalle ja kuvitellaan, ettei maailmassa ole ketään yhtä ihanaa tai ihmeellistä ihmistä, joten siitä miehestä pidetään sitten kiinni kynsin ja hampain, vaikka siitä paljastuisikin kaikenlaista ikävää tai vaikka miehen käytös muuttuisi nopeasti inhottavaksi.
Se, että haluaa viettää aikaa kumppaninsa kanssa ja haluaa arvostusta eikä siedä valehtelua, on aivan normaalia ja hyväksyttävää. Et siis mielestäni ole ollut mitenkään vaativa tai takertuva. Syyttelet ja häpeät nytkin itseäsi, mutta pyri lopettamaan se ja ota sen sijaan vastuu elämästäsi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Et voi muuttaa menneitä, mutta voit vaikuttaa tulevaan.
Ja voit lohduttautua sillä, että et todellakaan maailman ainoa nainen, joka on ollut tuollaisessa tilanteessa. Lähes jokainen nainen joutuu oppimaan nämä asiat kantapään kautta.
Vähän rönsyilevä vastaus, mutta toivottavasti sait tästä uusia mietteitä.
Tarkennan vielä: toki se, että jäit suhteeseen noinkin pitkäksi aikaa, voi viitata takertumiseen, mutta mielestäni ehkä enemmänkin epätoivoon ja pelkoon (ajatus kelpaamattomuudesta, yksin jäämisestä ylipäätään). Se, että haluaa tehdä kumppanin kanssa asioita tai kokee oharit loukkaavina, ei ole takertumista.
Mutta olit selvästikin laput silmillä miehen ja totuuden suhteen, koska jäit roikkumaan toksiseen tilanteeseen noinkin pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huono itsetunto, olet epävarma ja häpeät itseäsi. Rupea työstämään näitä asioita. Lue vaikka muutama laadukas self help -kirja. Niissä annetaan yleensä harjoituksia ja kehotetaan haastamaan omia ajatuksia. Se vaatii ihan aktiivista harjoittelua joka päivä, eikä muutos tapahdu hetkessä. Mutta uuden miehen tavatessasi tai seuraavassa parisuhteessa olet sitten terveemmällä pohjalla.
Koska et arvosta itseäsi, heittäydyit kynnysmatoksi. Lisäksi pelkäsit, ettet kelpaisi kenellekään muulle, joten jäit suhteeseen huonon kumppanin kanssa. Olet myös uskotellut itsellesi, että mies välitti sinusta, vaikka kaikki viittaa siihen, että mies on vain käyttänyt sinua hyväkseen.
Yksi yleinen naisten tekemä virhe on se, että mies nostetaan jalustalle ja kuvitellaan, ettei maailmassa ole ketään yhtä ihanaa tai ihmeellistä ihmistä, joten siitä miehestä pidetään sitten kiinni kynsin ja hampain, vaikka siitä paljastuisikin kaikenlaista ikävää tai vaikka miehen käytös muuttuisi nopeasti inhottavaksi.
Se, että haluaa viettää aikaa kumppaninsa kanssa ja haluaa arvostusta eikä siedä valehtelua, on aivan normaalia ja hyväksyttävää. Et siis mielestäni ole ollut mitenkään vaativa tai takertuva. Syyttelet ja häpeät nytkin itseäsi, mutta pyri lopettamaan se ja ota sen sijaan vastuu elämästäsi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Et voi muuttaa menneitä, mutta voit vaikuttaa tulevaan.
Ja voit lohduttautua sillä, että et todellakaan maailman ainoa nainen, joka on ollut tuollaisessa tilanteessa. Lähes jokainen nainen joutuu oppimaan nämä asiat kantapään kautta.
Vähän rönsyilevä vastaus, mutta toivottavasti sait tästä uusia mietteitä.
Kiitos neuvoista! Itsetuntoni on tosiaan murentunut olemattomiin näiden neljän vuoden aikana. Ehkä se häpeä tässä nousee eniten siitä, että en ole enää 'nuori' niin kuin yksi kommentoija veikkasi. Olen jo 30v. Suhteet vain eivät ole koskaan kiinnostaneet (pidempiaikaisia fb-suhteita on ollut, johon on kuulunut paljon myös parisuhteelle tyypillisiä piirteitä, kuten ruoanlaittoa yhdessä, lusikassa nukkumista ja leffojen katselua, mutta ei tunteita). Tämä kyseinen mies oli ensimmäinen, jonka kanssa koin halua aloittaa oikean suhteen.
Ehkä yritän etsiä jotain self-help -kirjoja. Olisiko suositella jotain hyvää? Haluan takaisin sen vanhan minän, joka oli itsevarma ja piti itsestään, vaikka virheitä löytyikin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi sinuna hirmu huolissani just takertuvuudesta. Sä olet vielä nuori, monesti tuossa tilanteessa joutuu opettelemaan uudenlaisia tunne- ja ihmissuhdetaitoja ja moni on tosi hukassa asian kanssa jo ihan siitä lähtien, mikä on normaalia ja tervettä. Sun ja eksän suhde oli selvästi ainakin dynamiikaltaan epäterve, eikä ole mikään ihme jos siinä tulee itsestä epärakentavia puolia esiin. Feidailu ja yleinen epäluotettavuus ei ole ok suhteessa, ja vaikka vaatiminen ei ole hyvä tapa yrittää korjata asiaa, joskus sitä tekee vaan sen minkä osaa eikä sitä mikä olisi fiksua.
Musta sun kannattaisi nyt keskittyä siihen millainen on hyvä suhde ja miten sinusta fiksut ja luotettavat ihmiset, sellaiset joiden kanssa on hyvä olla, käyttäytyvät. Voit sekä koittaa opetella ne keinot joilla he selvittelevät takkuisia ajatuksiaan tai selviävät vaikeista tunteista, että opetella tunnistamaan miltä he näyttävät kun etsit seuraavaa kumppania.
Sussa ei ole vikaa ja kannat vastuuta siitä millainen ihminen ja kumppani olet. Ne on hyvät lähtökohdat, pidä noista kiinni ja hyvin se menee. :)
Kiitos kauniista sanoista! Parhaani aion yrittää
Up