Onko pettäminen ymmärrettävämpää jos...

Jos suhde on kuollut pitää se lopettaa. Naurettavaa selitellä pettämistä tuollaisilla tekosyillä. Sen sijaan pitää nostaa kissa pöydälle: "asia on nyt näin että suhteemme ei toimi ja aion hakea seksiä muualta - erotaanko vai jäädäänkö?"

Pettäessä toinen elää rinnakkaiselämää ja kahta totuutta. Siinä rikkoo paitsi suhteen, myös oman ehyen itsensä.

Rehellisyys on ihmissuhteiden pohja. Jos menee huonosti, se ratkaistaan tai luovutetaan, mutta ei feikata.

Jos parisuhde ei ole enää parisuhde vaan kuollut, se pitää todeta kuolleeksi eikä häipyä muualle ja käydä välillä antamassa tekohengitystä.

Jos suhde on kuollut niin siihen ei tekohengitys auta. Silloin ei voi puhua edes pettämisestä, koska kuolleen suhteen toinen osapuoli ei ole enää edes se sielunkumppani vaan esim. pelkkä puoliso paperilla tai puoliso kämppiksenä. 

Jos suhde on kuollut, se lopetetaan. Sen jälkeen voi kuule ihan hyvillä mielin tehdä mitä lystää. Pettäminen ei ole IKINÄ hyväksyttävää. Onko näitä pettäjien avauksia taas joka päivä, kun hakemalla haetaan puolustusta omille valinnoille .

Aika hurjaa että lähes puolet on sitä mieltä että pettäminen on ok jos suhde ei enää toimi. Tunteet oikeuttavat epärehellisyyden ja valehtelun.

Joskus nuorena ja naiivina, kun en vielä tiennyt mitään naisista, kuvittelin että tuota mieltä voisi olla ehkä 1%.

On elämäntilanteita ja parisuhteita, joita ei ihan tuosta vaan lopeteta vaikka ajatus olisi mielessä käynyt.

Pienempi paha on käydä vieraissa.

Pettäminen on täysin väärin, AINA.

Vierailija kirjoitti:

On elämäntilanteita ja parisuhteita, joita ei ihan tuosta vaan lopeteta vaikka ajatus olisi mielessä käynyt.

Pienempi paha on käydä vieraissa.

Ja narsisti palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa että lähes puolet on sitä mieltä että pettäminen on ok jos suhde ei enää toimi. Tunteet oikeuttavat epärehellisyyden ja valehtelun.

Joskus nuorena ja naiivina, kun en vielä tiennyt mitään naisista, kuvittelin että tuota mieltä voisi olla ehkä 1%.

 

Lähes puolet? Missä vaiheessa sä oikein aloit johtopäätöksiä vetää, siitä kun oli annettu 5 ääntä?

Vierailija kirjoitti:

On elämäntilanteita ja parisuhteita, joita ei ihan tuosta vaan lopeteta vaikka ajatus olisi mielessä käynyt.

Pienempi paha on käydä vieraissa.

Millaisia nämä elämäntilanteet ja parisuhteet ovat? Kiinnostaa millaisia tekosyitä nyt keksitään pettämiselle.

Eiköhän se ole asiallista keskustella oman kumppanin kanssa seksin määrästä ja laadusta, jos se ei miellytä. Jos avoin suhde on toisellekin ok, niin sittenhän se ei ole pettämistä. Toisen selän takana touhut ovat aina pettämistä, eikä siihen ole mitään perusteluja.

Ei ole pettämistä jos pettää vain kakkoseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On elämäntilanteita ja parisuhteita, joita ei ihan tuosta vaan lopeteta vaikka ajatus olisi mielessä käynyt.

Pienempi paha on käydä vieraissa.

Millaisia nämä elämäntilanteet ja parisuhteet ovat? Kiinnostaa millaisia tekosyitä nyt keksitään pettämiselle.

Vaikkapa lasten takia. Ei haluta erota ja rikkoa lasten kotia.

Onko parisuhteessa toisella osapuolella valta toisen seksuaalisiin haluihin. Jos minä en halua seksiä, niin et kyllä halua sinäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa että lähes puolet on sitä mieltä että pettäminen on ok jos suhde ei enää toimi. Tunteet oikeuttavat epärehellisyyden ja valehtelun.

Joskus nuorena ja naiivina, kun en vielä tiennyt mitään naisista, kuvittelin että tuota mieltä voisi olla ehkä 1%.

 

Lähes puolet? Missä vaiheessa sä oikein aloit johtopäätöksiä vetää, siitä kun oli annettu 5 ääntä?

Vajaat 30 ääntä.

Nyt näyttäisi että "vain" reippaat 30%.

Uskon kyllä että näissä kyselyissä ekat äänet on aina totuudenmukaisempia. Jotenkin kyselyt aina alkaa kääntymään naisten kannalta edullisempaan suuntaan. Luulen että palstalaiset huomaa että hups nyt ei näytä kivalta, ja se vaikuttaa ääniin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On elämäntilanteita ja parisuhteita, joita ei ihan tuosta vaan lopeteta vaikka ajatus olisi mielessä käynyt.

Pienempi paha on käydä vieraissa.

Ja narsisti palstalla.

Moi narsku! Kiva kun ilmoittauduit. Parempi tietysti olisi kun vielä käyttäisit reksteröityä nimimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On elämäntilanteita ja parisuhteita, joita ei ihan tuosta vaan lopeteta vaikka ajatus olisi mielessä käynyt.

Pienempi paha on käydä vieraissa.

Millaisia nämä elämäntilanteet ja parisuhteet ovat? Kiinnostaa millaisia tekosyitä nyt keksitään pettämiselle.

Aioin jo kirjoittaa sinulle tiedoksi muutaman syyn, mutta sinä halusitkin TEKOsyitä. No, ne nyt kaikki tietää. Haluatko kuulla muita syitä vai oletko jo tuominnut (Jumala?) kaikki ennakkoon?

Olisi hieman hyväksyttävämpää. Jopa hyväksyttävää se voisi olla jos luottamuksen pettäminen ei ollenkaan satuta sitä toista, mutta sitähän ei voi etukäteen tietää ja harvoin näin on. Hieman hyväksyttävämpää se on mielestäni jos suhde on todellakin epätyydyttävä henkisesti ja kaikin puolin eikä vastapuolisko piittaa toisen tarpeista, mutta on tyytyväinen itse hyötyessään suhteesta. Koska reilu ja tervehän sellainen suhde ei ole, lähinnä hyväksikäyttöä (josta aikuisen ihmisen olisi kyllä yleensä syytä osata itse lähteä rehellisesti). Olen itse ollut lähellä pettää miestäni kun suhde tosiaan voi huonosti, mies piti minua itsestäänselvyytenä, vietti kaiken aikansa töissä ja minun kohtaamistani vältellen. Olisin jäänyt tyhjän päälle jos olisin ottanut eron, jotan oli pakko siinä kärsiä toistaiseksi, kunnes olisin saanut asiani järjestettyä niin, että ero olisi ollut ollenkaan mahdollinen. Oli kuitenkin todella raskasta olla tavallaan tahtomattaan varattu ja velvoitettu olemaan uskollinen miehelle, joka ei minua vaikuttanut rakastavan. Joka tapauksessa, en sitten pettänyt, mutta kerroin miehelle tunteistani ja sanoin suoraan, että en voi jatkaa tällaisessa suhteessa, että haluan olla yksin tai jopa etsiä itselleni onnellisemman suhteen vaikkakin olisin varmasti alkuun pulassa taloudellisesti. Mies taas ymmärsi olleensa alistava "narsisti" ja pakottaneensa/manipuloineensa minut niin onnettomaan tilanteeseen, ettei minulla ollut oikeastaan mitään. Ja minähän olin tottakai vastuussa siitä, että olin siihen alistunut ja uskotellut itselleni, että kaikki järjestyy ajan kanssa. Se onneksi avasi jotenkin miehen silmät ja aloitimme terapian - paljon on muuttunut sen jälkeen enkä usko enää päätyväni tilanteeseen, jossa haaveilisin toisesta tai voisin harkita mieheni loukkaamista. Mieheni ei kuitenkaan nyt ansaitsisi sitä, kuten silloin ajattelin jopa, että menisi tilit tasan. Tilien tasoittaminenkaan ei tietenkään ole moraalisesti oikein ja usein pettäminen on kuitenkin vielä pahempi kuin se tilanne suhdessa sinua kohtaan. Mutta joissain tapauksissa pettäminen voi olla hieman hyväksyttävämpää kuin se olisi jossain toisessa tilanteessa. Näin ajattelen.

Lapset eivät ole hyväksyttävä syy pettämiseen, muuta kuin pettäjän omassa päässä. Pettäjä tekee tietoisen valinnan pettäessään.

Yllättävän moni pettäjä kuitenkin alkaa parkumaan kohtaloaan kiinni jäädessään, kun petetty osapuoli tekee eropäätöksen itsenäisesti.

Kenenkään ei tarvitse pettää. Kaikki selitykset ovat niitä tekosyitä, joilla pettäjä yrittää itselleen oikeuttaa käytöksensä.

Kuvottavia ihmisiä

Pettäminen on aina väärin. Eikä ap:n kuvailema tilanne tekisi siitä edes ymmärrettävämpää, koska kuten kommentoija 1 sanoi, siinä tapauksessa ongelma pitää ottaa suoraan puheeksi eikä pettää.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hieman hyväksyttävämpää. Jopa hyväksyttävää se voisi olla jos luottamuksen pettäminen ei ollenkaan satuta sitä toista, mutta sitähän ei voi etukäteen tietää ja harvoin näin on. Hieman hyväksyttävämpää se on mielestäni jos suhde on todellakin epätyydyttävä henkisesti ja kaikin puolin eikä vastapuolisko piittaa toisen tarpeista, mutta on tyytyväinen itse hyötyessään suhteesta. Koska reilu ja tervehän sellainen suhde ei ole, lähinnä hyväksikäyttöä (josta aikuisen ihmisen olisi kyllä yleensä syytä osata itse lähteä rehellisesti). Olen itse ollut lähellä pettää miestäni kun suhde tosiaan voi huonosti, mies piti minua itsestäänselvyytenä, vietti kaiken aikansa töissä ja minun kohtaamistani vältellen. Olisin jäänyt tyhjän päälle jos olisin ottanut eron, jotan oli pakko siinä kärsiä toistaiseksi, kunnes olisin saanut asiani järjestettyä niin, että ero olisi ollut ollenkaan mahdollinen. Oli kuitenkin todella raskasta olla tavallaan tahtomattaan varattu ja velvoitettu olemaan uskollinen miehelle, joka ei minua vaikuttanut rakastavan. Joka tapauksessa, en sitten pettänyt, mutta kerroin miehelle tunteistani ja sanoin suoraan, että en voi jatkaa tällaisessa suhteessa, että haluan olla yksin tai jopa etsiä itselleni onnellisemman suhteen vaikkakin olisin varmasti alkuun pulassa taloudellisesti. Mies taas ymmärsi olleensa alistava "narsisti" ja pakottaneensa/manipuloineensa minut niin onnettomaan tilanteeseen, ettei minulla ollut oikeastaan mitään. Ja minähän olin tottakai vastuussa siitä, että olin siihen alistunut ja uskotellut itselleni, että kaikki järjestyy ajan kanssa. Se onneksi avasi jotenkin miehen silmät ja aloitimme terapian - paljon on muuttunut sen jälkeen enkä usko enää päätyväni tilanteeseen, jossa haaveilisin toisesta tai voisin harkita mieheni loukkaamista. Mieheni ei kuitenkaan nyt ansaitsisi sitä, kuten silloin ajattelin jopa, että menisi tilit tasan. Tilien tasoittaminenkaan ei tietenkään ole moraalisesti oikein ja usein pettäminen on kuitenkin vielä pahempi kuin se tilanne suhdessa sinua kohtaan. Mutta joissain tapauksissa pettäminen voi olla hieman hyväksyttävämpää kuin se olisi jossain toisessa tilanteessa. Näin ajattelen.

Niin, sinä avasit sen suusi ENNEN kuin petit. Näin toimii aikuinen. Kuinka moni pettäjä on oikeasti keskustellut kumppaninsa kanssa olevansa tyytymätön ? Aika harva väitän. Ja jos keskustelu on käyty eikä johda muutoksiin niin sitten erotaan. Se ei ole rakettitiedettä.