Tyttöjen itsetunto ongelmat -tutkimuksesta
Demi-lehden ja Dove Self-Esteem Projectin yhteistyönä toteuttamaan itsetuntokyselyyn puolestaan vastasi yhteensä yli 2 000 nuorta. Vastaajat olivat pääosin tyttöjä. Tulokset ovat monelta osin surullisia: 81 prosenttia nuorista haluaisi paremman itsetunnon ja 83 prosenttia nuorista sanoo, että ulkonäöllä on suuri vaikutus heidän itsetuntoonsa.
Sen sijaan someseuraajien tai -päivitysten tykkäysten vaikutus itsetuntoon koettiin tässä yhteydessä merkittävästi vähäisemmäksi (vain 33 % vastaajista piti sitä tärkeänä).
Selvityksen vastaukset kerättiin toukokuussa 2019. Oma ulkonäkö on nuorille tärkeää osa minuutta. Kolmasosa vastaajista viihtyi kehossaan harvoin tai ei koskaan, ja jopa 37 prosenttia häpesi kehoaan usein tai aina. Vanhemmilta saadut kehut nousivat melko tärkeiksi nuorten vastauksissa.
Kyselyn mukaan nuorille on tärkeää, että heitä kehuttaisiin jatkuvien moitteiden sijaan. 70 prosenttia nuorista kokee joskus, etteivät ole hyviä missään. Nuorista jopa 16 prosenttia kokee, ettei vanhempi kehu oman lapsen ulkonäköä koskaan ja 22 prosenttia sanoo, että vanhempi kehuu lasta vain harvoin.
Toisaalta nuoret kokivat kyselyssä, että itsetunnolle ulkonäköön liittyviä kehujakin tärkeämpää on heidän mielipiteidensä kuunteleminen. Ulkonäköön liittyvät kehut olivat tärkeitä tai erittäin tärkeitä 57 prosentille vastaajista, mutta mielipiteiden kuuntelu oli tärkeää tai erittäin tärkeää 73 prosentille vastaajista.
Kyselyn kolme itsetuntoon eniten vaikuttavaa tekijää tärkeysjärjestyksessään:
1. Tunne joukkoon kuulumisesta
2. Itsensä kauniiksi tunteminen
3. Mahdollisuus puhua ystävien kanssa itselle tärkeistä asioista
Kommentit (29)
70 prosenttia tytöistä kokee joskus, etteivät ole hyviä missään. Aika hälyttävää.
Itselleni tutkijana tuo näyttäytyy sitä kautta, että naisille on ensiarvoisen tärkeää elää muiden kautta, olla hyväksyttyjä ja saada arvonantoa ulkoisilla avuilla. Miehillä useasti päin vastoin. Eli ainakin tiettyä sukupuolittunutta jakaumaa asiassa on.
Tyttöjä pitäisi lakata tunkemasta tiettyyn muottiin. Sen lisäksi haitallista miten paljon jo alle kouluikäisille lapsille puhutaan ulkonäöstä, tyyliin "oletpas sinä sievä tyttö", "sinulla on todella kaunis mekko" jne, kun enemmänkin pitäisi kannustaa taidoista, yrittämisestä, sitkeydestä.
tutkija phd kirjoitti:
Itselleni tutkijana tuo näyttäytyy sitä kautta, että naisille on ensiarvoisen tärkeää elää muiden kautta, olla hyväksyttyjä ja saada arvonantoa ulkoisilla avuilla. Miehillä useasti päin vastoin. Eli ainakin tiettyä sukupuolittunutta jakaumaa asiassa on.
Aika vähästä teet tutkijana johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
tutkija phd kirjoitti:
Itselleni tutkijana tuo näyttäytyy sitä kautta, että naisille on ensiarvoisen tärkeää elää muiden kautta, olla hyväksyttyjä ja saada arvonantoa ulkoisilla avuilla. Miehillä useasti päin vastoin. Eli ainakin tiettyä sukupuolittunutta jakaumaa asiassa on.
Aika vähästä teet tutkijana johtopäätöksiä.
Toisaalta se on myös poikkitieteellinen vahvuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjä pitäisi lakata tunkemasta tiettyyn muottiin. Sen lisäksi haitallista miten paljon jo alle kouluikäisille lapsille puhutaan ulkonäöstä, tyyliin "oletpas sinä sievä tyttö", "sinulla on todella kaunis mekko" jne, kun enemmänkin pitäisi kannustaa taidoista, yrittämisestä, sitkeydestä.
Muotti se itsenäisen uranaisen roolikin on. Mahtaako olla sen parempi kuin edelliset naisroolit, aika kilpailuahan se on pätevyydestä ja paremmuudesta suoriutumisessa. En yhtään ihmettele riittämättömyyden tunteita ja masennusepidemiaa.
Väkisin tulos on tuo, jos itsetunto tulee muiden ihailemasta ulkonäöstä. Kauniille vittuillaa, koska ne on kauniita ja rumille rumuudesta. Huoh.
Minä en pysty antamaan aiheettomia kehuja edes omalle lapselle, vaikka se kuinka tekisi hyvää hänen itsetunnolleen. En esimerkiksi pysty kehumaan kauniiksi tai fiksuksi ellei hän ole sitä. Sitten pitää vain kehua jostain muusta mistä on aihetta kehua.
Onneksi lapsistani löytyy kehumista.
Jos itsetunto perustuu ulkonäkö on niin ollaan jo hyvin huonossa jamassa.
Miksi tytöt eivät keskity tärkeisiin asioihin vaan siihen miltä peilissä näyttää.
Onnellisuus ja itsetunto tulee ihan muualta kuin peilistä.
Milloin teinien itsetunto on ollut hyvä? Tuossa vaiheessahan haetaan omaa paikkaa ja pukeudutaan kuin kaksoset kaikkien kavereiden kanssa, vaikka samaan aikaan haluttaisiin olla yksilöitä. Samoja ulkonäköpaineita on ollut aiemminkin, toki nykynuoria some tuskin tässä asiassa kauheasti helpottaa.
Ei aiheetta pidäkään kehua. Vaan siitä että sitkeästi yrittää jne.
Ja toisaalta poikiakin saa hellitellä ja sanoa suloiseksi, ja kannustaa poikaa olemaan myös herkkä, tunneilmaisuun, tunteiden sanottamiseen.
tutkija phd kirjoitti:
Itselleni tutkijana tuo näyttäytyy sitä kautta, että naisille on ensiarvoisen tärkeää elää muiden kautta, olla hyväksyttyjä ja saada arvonantoa ulkoisilla avuilla. Miehillä useasti päin vastoin. Eli ainakin tiettyä sukupuolittunutta jakaumaa asiassa on.
Lol, aikamoiset päätelmät olemattomilla perusteilla.
Kumpikin sukupuoli tavoittelee arvostusta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä, mutta asiat joista niitä käytännössä saa ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos itsetunto perustuu ulkonäkö on niin ollaan jo hyvin huonossa jamassa.
Miksi tytöt eivät keskity tärkeisiin asioihin vaan siihen miltä peilissä näyttää.
Onnellisuus ja itsetunto tulee ihan muualta kuin peilistä.
Koska tytöt eivät ole tyhmiä, ja näkevät mistä heitä oikeasti arvostetaan. Olen kyllä muuten ihan samaa mieltä.
Ai tämä ketju palautettiin.
Tietenkin tytöt kokevat riittämättömyyttä ulkonäkönsä vuoksi, koska koko maailma arvostelee naisia ensisijaisesti ulkonäön perusteella.
Tämä liittyy vielä ehkä joitain osin aiheeseen. En tiedä olenko ainut, mutta itse tulen perheestä, jossa oli vakavia mt-ym. ongelmia ja ne salattiin. Olin jotenkin sekaisin ja yksin itsekin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja muistan kuinka pärjäämisen esittäminen oli niin tiukassa, että valehtelin kouluterveyskyselyissäkin - raksi ruutuun "oikeaan" vaihtoehtoon. Todellisuudessa voin todella pahoin, sairastin ortoreksiaa, elämässäni ei oikeastaan ollut muuta kuin valtava yksinäisyys ja itseinho, kulissinäytelmä ja henkesesti kieroutunut suhde eronneisiin vanhempiini. Onneksi yksi poika rakastui minuun silloin teininä ja varmaan sen suhteen myötävaikutuksesta minulla on jonkinlainen itsetunto ja osaan olla vähän avoin. No se oli silloin se ja nykyään olen naimisissa ja suhde on terve. Aina näistä kyselyistä kuullessani mietin vain, että tulokset korkeintaan suuntaa-antavia.
Demi-lehden kysely. Selkeä puolueeton laatututkimus
Vierailija kirjoitti:
tutkija phd kirjoitti:
Itselleni tutkijana tuo näyttäytyy sitä kautta, että naisille on ensiarvoisen tärkeää elää muiden kautta, olla hyväksyttyjä ja saada arvonantoa ulkoisilla avuilla. Miehillä useasti päin vastoin. Eli ainakin tiettyä sukupuolittunutta jakaumaa asiassa on.
Aika vähästä teet tutkijana johtopäätöksiä.
Tuon päättelyyn ei tarvitse olla edes tutkija. Ei edes tarvitse tuota tutkimusta.
Olisiko aika alkaa vaatia miehiltäkin katseenkestävyyttä eikä antaa naruttaa itseään?
Ja nyt sitten ihmetellään ettei tule lapsia. No ei tule kun ei ole käytänössä edes mahdollista löytää sopivaa partneria... Ulkomailta hakemaan?