Lue keskustelun säännöt.
Alkoholin vähentäminen muuttaa elämää paljon.
12.10.2019 |
Olisi hienoa kuulla muiden kokemuksia samasta aiheesta.
Olen 32v mies ja halunnut jo joitain vuosia herätä viikonloppuisin ilman krapulaa. Käytin aiemmin suht keskiverrosti alkoa. Nyt mulla on uusi nainen jonka kanssa ei juoda ja se on tosi jees. Satunnaisia saunaoluita toki välillä mutta humalahakuista ei ollenkaan.
Sosiaalinen elämä kuollut käytännössä kokonaan. Ei tietty haittaa sinänsä kun jo pitkään ollut sitä mieltä etten jaksa humalaisten ihmisten seuraa. On tää vaan valtava muutos ja kertoo suomalaisten elämästä tosi paljon. Minunkin tuttavat ja kaverit kun ovat täysin tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Osalla on lapsia ja osalla ei, mutta etenkin kaikkien miesten elämässä alkoholilla on iso rooli.
Kommentit (23)
Mulla on kyllä tosi vilkas sosiaalinen elämä täällä palstalla enkä käytä alkoholia ollenkaan. Miksi sosiaalisen elämän pitäisi aina olla livetapaamisia tuttujen kesken? Ihan parasta kun saa rötvätä kotonaan pieruverkkareissa ja pitää hauskaa palstatuttujen kanssa. Eikä mun oikeat kaverit edes ole kovinkaan hauskoja kun vertaa palstalaisiin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei tässä mitään ihmisiä tarvita kun on nämä palsta-apinat.
Minusta tämä on ollut myös oiva mittari testata suhteemme toimivuutta ja sitä mitä siitä suhteesta saa.
Toisen ihmisen seurassa vietetyn ajan pitäisi olla arvokkaampaa ja suurempaa nautintoa tuottavaa kuin nousuhumala. Ap
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat havainnot. On aika jännä huomata että kaveripiirin lähes koko sosiaalinen elämä pyörii ryypiskelyn (huom: siis ryypiskelyn, ei sivistyneen nauttimisen) ympärillä. Pitäähän sunkin joskus nollata... juuei, tiedän 1000 parempaa tapaa nollaamiseen kuin ryyppääminen.
Kaikkien olisi hyvä pyrkiä nauttimaan työstä ja arjesta niin paljon ettei tarvitse mitään nollauksia. Ap
Tosi ikävää, että sosiaalinen elämä kuolee lähes kokonaan, kun alkoholin käyttä vähenee. Ajan kanssa tilalle löytyy kuitenkin uusi sosiaalinen elämä, jossa ei viinalla läträtä. Se vain saattaa kestää hetken.
Oma mieheni raitistui yli 20 vuotta sitten. Pahimmat kännikaverit jäi, mutta muuten pitää yhteyttä joihinkin vanhoihin kavereihin, mutta muuten ystävä piiri on muuttunut lähes kokonaan. Miehellä oli jo aikaisemminkin ystäviä, jotka eivät juo ja niiden kanssa on nyt tekemisissä.
Elämää on yllättävän paljon viinan ulkopuolellakin. Ja vaikka tuntuu, että sosiaalinen elämä on hävinnyt, kun lopettaa joumisen, voi aina ajatella, ettei se entinen sosiaalinen elämä, jossa jatkuvasti räträttiin viinan kanssa ole kuitenkaan sitä parasta elämää, jota kannattaa elää ja jota kohti kannattaa pyrkiä.
Elämä raittiina/lähes raittiina on kuitenkin loppujen lopuksi huomattavasti parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koe krapulaa, kun juon pullon viiniä päivässä. Mikä olisi se kimmoke mulle lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat havainnot. On aika jännä huomata että kaveripiirin lähes koko sosiaalinen elämä pyörii ryypiskelyn (huom: siis ryypiskelyn, ei sivistyneen nauttimisen) ympärillä. Pitäähän sunkin joskus nollata... juuei, tiedän 1000 parempaa tapaa nollaamiseen kuin ryyppääminen.
Kaikkien olisi hyvä pyrkiä nauttimaan työstä ja arjesta niin paljon ettei tarvitse mitään nollauksia. Ap
Se "nollaus" on vain alkoholistille tekosyy juoda. Ja niitä muita syitä on satoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pari vuotta ollut ilman humalahakuista juomista terveys syistä. Fyysisesti olo on hyvä, mutta henkisesti..kyllä se on vaan ontto ja lattea. Ei ole enään viikonlopun odotusta Nousuhumalaa ei mikään voita mun kohdalla kyllä jämpti on näin.
Riippuu mistä vähentää.
Jos juo aiemmin 5 pulloa viiniä viikossa ja vähentää sen 1 tai 2 pulloon, niin varmasti helpottaa jo sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti mullakin on välillä tyhjä ja ontto olo. Mutta lohdutusta tuo tieto siitä, että jos alkoholille antaa suuremman roolin, niin olo on varmuudella tulevaisuudessa tyhjempi.
Harmillisintahan tässä on se että harva näin ajattelee. Ap
Minä olen vähän kahden vaiheilla, nollaanko ensi viikolla kun on lomaviikko. Seuraavaan on pitkä aika. Ajattelin ensin että täytyyhän nyt "kun kerrankin on tilaisuus". Sitten mietin että mikä pakko minun on juoda aina heti kun on tilaisuus. Varsinkin kun satunnaisesti käytän joskus viikonloppuisinkin (siis ihan oikeasti vain satunnaisesti). Nyt kovasti mietin että jos olisin koko vapaaviikon ihan ilman alkoholia. Säästyisi rahaakin. Mutta toinen puolisko minusta haluaisi irrotella kerrankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä surullista, että juomattomuuttaan joutuu perustelemaan. En tee asiasta numeroa enkä kritisoi muiden juomista. Silti se tuntuu olevan aina jollekin ongelma, että omass mukissaan on kahvia tai vettä.
Jännä ajatella, että itsekin olen joskus kuulunut tähän nollauskerhoon. Kun mietin juomiseni loppuvaihetta, niin siinä ei mistään nollauksesta tai stressinpoistosta ollut tietoakaan. Mulla oli jatkuvasti univelkaa, juomani määrät alkoivat käydä hermoston päälle pahimman kerran, oli perinteistä käsien vapinaa, vainoharhaisuutta, unihalvauksia, aggressiivisuutta. Fyysisestikin olo oli epämukava, koska olin koko ajan niin maan prkleen turvoksissa. Ekat kuukaudet lopettamisen jälkeen olivat taivaallisia, kun sain niin hyvin nukuttua. Tuolloin tuli nollattua ihan pelkän nukkumisen muodossa, kun ryyppyrääkki oli pistänyt kehoparan niin koville.
t. entinen kovan linjan suurkuluttaja, nykyinen absolutisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ollut tarkoitus puhua mistään ongelmakäyttäjistä tai juopoista ollenkaan. Vaan ihan siitä perisuomalaisesta tavasta juoda itsensä humalaan vaikka kerran kk tai joka toinen kk. Niin mitäs sitten kun päättääkin vetäytyä tuosta tekemisestä. Ihmiset alkaa pitää ihan outona erakkona. Sitä huomaa miten vähän yhteistä onkaan ollut muiden ihmisten kanssa. Ap
Mulla on samanlainen tarina mutta oon nainen. Oli hyvä kun koin tuon asteittaisen raitistumisen ennenkuin sain lapsia. Nyt oon ollut käytännössä jo 3 vuotta selvinpäin raskauksien ja imetysten takia. Nykyään ei enää tee edes yhtään mieli alkoholia. Tuntuu että juomattomuus on suurin ongelma muille ihmisille.
Jeee onnea! Nyt vaan uusia tavoitteita kehiin :)
Sosiaalinen ulottuvuus mikä tähän liittyy on valtava. Vajaa vuosi sitten koin löytäneeni tuttaviksi tai kaveriksi kaksi miestä. Kun ei tämän ikäisenä ole mitenkään jatkuvaa saada elämäänsä uusia ihmisiä, niin oli mielestäni hieno juttu. Nyt on molemmat tuttavuudet jääneet pinnallisemmiksi kun meiltä puuttuu se tärkein eli mahdollisuus lähteä vähän kylille.
Sitten mulla on kaksi kaveria kenen kanssa käydään erikseen kahdestaan kahvilla ja juteltavaa riittää. Mutta voitteko kuvitella kuinka paljon heitä risoo kun koskaan ei käydä kaljalla. Näitäkin miehiä on paljon ketkä tekisivät mitä vain että saisivat ryyppyseuraa. Moni suhteessa oleva ei kovin usein lähde seuraksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut tarkoitus puhua mistään ongelmakäyttäjistä tai juopoista ollenkaan. Vaan ihan siitä perisuomalaisesta tavasta juoda itsensä humalaan vaikka kerran kk tai joka toinen kk. Niin mitäs sitten kun päättääkin vetäytyä tuosta tekemisestä. Ihmiset alkaa pitää ihan outona erakkona. Sitä huomaa miten vähän yhteistä onkaan ollut muiden ihmisten kanssa. Ap
Kun löytäis ystäviä jotka ei juo...
Täysin samat havainnot. On aika jännä huomata että kaveripiirin lähes koko sosiaalinen elämä pyörii ryypiskelyn (huom: siis ryypiskelyn, ei sivistyneen nauttimisen) ympärillä. Pitäähän sunkin joskus nollata... juuei, tiedän 1000 parempaa tapaa nollaamiseen kuin ryyppääminen.