Itkettää oma ujous
Tunnen itseni taas jotenkin niin huonoksi.
Tein tämän päiväselle luennolle paljon työtä. Hankin paljon tietoa, olen tosi kiinnostunut aiheesta. Kuitenkin kun tuli aika kertoa aiheesta jotain, en uskaltanut viitata ja ahdistuin vain tilanteesta. Ekstrovertit ihmiset olivat äänessä ja minä en saanut sanottua mitään, vaikka tiesin valtavasti. Luennon jälkeen olen miettinyt miksi en saanut suuta auki. En vaan saanut. Se oli liian ahdistavaa. Nyt itkettää ja masentaa.
Kommentit (11)
Ei sun työ hukkaan mennyt. Hankkimasi tieto on nyt pääkopassa mikä onkin oppimisen tarkoitus. Ei se viittailu tai oppimisen osoittaminen niin tärkeää ole. Ja työstämällä ujoutta sekin helpottaa pikkuhiljaa.
Mutta miten koskaan pääsen käyttämään sitä tietoani hyödyksi kun kukaan ei näe, että osaan?
"Yhyyyyy minulla on mies ja ehkä lapsiakin ja laaja ystäväpiiri mutta olen niiiiiiiin ujo että elämänlaatuni on nollissa antakaa tukea!!!1111"
Vierailija kirjoitti:
"Yhyyyyy minulla on mies ja ehkä lapsiakin ja laaja ystäväpiiri mutta olen niiiiiiiin ujo että elämänlaatuni on nollissa antakaa tukea!!!1111"
Olet ilkeä
Kyllähän tuntiaktiivisuus vaikuttaa numeroon monesti
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuntiaktiivisuus vaikuttaa numeroon monesti
Mutta sen ei pitäisi. Onko tarkoituksen mukaista niputtaa jokaiseen ainenumeroon persoonallisuus?
Muistan kun opettaja oli äimän käkenä kun 1) en ollut aktiivinen tunnilla ja 2) kotitehtävät oli melkein aina tekemättä ja kirjoitin kuitenkin L pitkästä matikasta :)
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun opettaja oli äimän käkenä kun 1) en ollut aktiivinen tunnilla ja 2) kotitehtävät oli melkein aina tekemättä ja kirjoitin kuitenkin L pitkästä matikasta :)
Niin
Olisi kiva kuulla, onko ujolla mitään mahdollisuuksia pärjätä elämässä.