Lue keskustelun säännöt.
Etkö käy hautausmaalla juuri koskaan? Onko sinne pakko mennä. Toisilla voi olla rituaali mennä haudoille.
09.10.2019 |
Jos kaikki sukulaiset lähes kuolleita varmaan käydään haudoilla vai onko se vanhojen ihmisten tapa? Leski käy miehensä haudalla jne.
Kommentit (23)
Isäni kuoli 20 vuotta sitten. En ole hautajaisten jälkeen käynyt kertaakaan. Miksi olisin, ei siellä ketään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en käy, vaikka on oma lapsi ja oma isä haudattu. En koe että ne on siellä, eikä mulla ole mitään tarvetta käydä katsomassa kiveä missä on niiden nimi.
Tietysti käyn ja usein. Miksi ihmisen kuolema vähentäisi kiinnostustani muuten läheiseen ihmiseen?
M41
En pysty käymään. Alan itkemään ja se ei lopu. Ajattelen joka päivä.
Olen ehkä jotenkin poikkeava, mutta pidän hautausmaista. Minua puhuttelee se tunnelma mikä hautausmailla on, vuodenaikojen vaihtelut, vanhat hautakivet ja muistomerkit, pysähtynyt aika yms. Sukulaisteni haudat on toisella paikkakunnalla, mutta kotikaupungissanikin käyn usein hautausmaalla, merkkipäivänä saatan viedä kynttilän muistolehtoon. Ulkomailla käydessäni käyn aina paikallisilla hautausmailla, jos sellaisia löytyy. Välillä käyn Hietaniemen hautausmaallakin jos olen Helsingissä ja on joutoaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omaisten hautoja paikkakunnalla jolla asun.
Joskus olen asunut lähellä hautausmaata, jonne sinnekään ei ole mitään omaisia haudattu, mutta tykkäsin muuten vain käydä siellä kävelyllä, lukea hautakivien tekstejä ja miettiä, millainen elämäntarina noillakin ihmisillä on ollut. Ja ilmeisesti en ole ainoa, jolla on ollut tuo harrastus.
Käyn viikottain. Samalla hautausmaalla kahdet isovanhemmat, isä, kummisetä, aviomies, työkaveri ja eno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti käyn ja usein. Miksi ihmisen kuolema vähentäisi kiinnostustani muuten läheiseen ihmiseen?
M41
No ehkä siksi ettei sitä ihmistä ole enää olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini haudalla kävin uurnanlaskussa. Sen jälkeen en ole käynyt.
Minut pakotettiin lapsena käymään joka sunnuntai hautausmaalla. Siinä oli oman elämäni tarpeiksi niitä reissuja.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on outo otsikko.
Kyllä. Ihmisen kirjoitustaidosta näkee suoraan sen, millainen on hänen ajattelukykynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy muuten kuin joskus äitini apuna isäni hautaa laittamassa.
Ei haudoilla tai hautausmailla ole minulle oikein mitään merkitystä.
Minua ei maahan tullakaan hautaamaan.
Isä haudattiin 2009, en ole kertaakaan käynyt siellä hautajaisten jälkeen 😕 Ja ihan rakas ihminen se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tottumiskysymys. Kuolleita voi muistella monella tavalla. Itse käyn haudoilla harvakseltaan, koska ei minulle vainaja siellä haudassa ole, vaan lämpimissä muistoissa jne.
Isoäidin haudalla käydään äidin kanssa pari kertaa vuodessa.
Lapsena käytiin isomummon ja isovaarin haudoilla, yleensä vuokrattiin asuntoauto ja tehtiin kesäreissu sinnepäin maata.
Nykyisin käyn vanhoilla hautausmailla, mikäli en keksi muutakaan tekemistä vapaapäivään. Pidän hautuumaiden tunnelmasta ja estetiikasta. Lisäksi ajatukset rauhoittuvat tuollaisessa ympäristössä eri tavalla.
En käy hautausmaalla juuri koskaan. Isäni, isovanhempani ja appeni on haudattu eri paikkakunnalle. Kun käyn siellä muutaman kerran vuodessa, pitäisi juosta kaikki sukulaiset läpi ja päälle saan vielä syyllistystä siitä, kun en ole haudoillakaan käynyt. Varsinkin isäni haudalla käymisestä huomautellaan, olenhan ainoa lapsi. Pitäisi olla kukkia, kynttilöitä ym.
Muistan kyllä edesmenneitä läheisiä, siitä ei ole kiinni. Mutta en koe, että kunnioittaisin heidän muistoaan jotenkin vähemmän, kun en ravaa hautausmaalla kukkia viemässä. Kuka niitä kukkia edes hoitaisi, kun se ei minulle välimatkan vuoksi ole mahdollista?
En käy, viime vuonna edesmennyt mies on kotona pahviuurnassa vaatekaapin nurkassa kun en ole vielä keksinyt, että mitä teen (lopuille) tuhkille. :D
Osaa tuhkista kannan kaulakorussa, jota pidän joka päivä.
En pitänyt ajatuksesta, että mies olisi sidottu johonkin tiettyyn paikkaan, johon häntä olisi erikseen mentävä katsomaan. Mieluummin pidän miehen päivittäin lähelläni tuon korun muodossa, noilla lopputuhkilla ei ole niin suurta väliä. Luultavasti otan ne mukaan ensi kerralla kun menen kesämökille ja sirottelen mökkirantaan. Osan voisin laittaa uuden puun juurille ensi keväänä. Siten mies eläisi puun mukana tavallaan edelleen. Pitäisi olla joku puu josta saa sitten pistokkaan mukaan jos joskus muutan.
Miehen vanhemmille (ja kaikille muillekin halukkaille lähipiirissä) järjestin miniuurnan, korukin oli vaihtoehto.
Käyn jotain 3 krt. vuodessa. Tykkään hautuumaista, rauhallinen ja kaunis tunnelma. Sopii hyvin hiljentymiseen ja muistojen muisteluun. Kävisin useammin, mutta kun ei ole autoa. Yleensä pääsen kyydillä sinne ja takaisin.
Isovanhempien haudat on niin kaukana, että niillä ei tule juuri käytyä. Kesällä vanhempieni luona käydessäni, käydään yleensä äitini kanssa hoitamassa nuo haudat, kun hän käy sen tekemässä yleensä viikottain. Muita kuolleita läheisiä mulla ei olekaan.
Ei ole vielä kuollut ketään niin läheistä, että olisi edes mielessä käydä. En tiedä miten alan sitten toimia, kun sellainen aika tulee. Ehkä joulutervehdyksiä alan viedä.