Etkö käy hautausmaalla juuri koskaan? Onko sinne pakko mennä. Toisilla voi olla rituaali mennä haudoille.

Minä käyn ihan mielelläni hautausmailla.

Kävin pienenäkin pappani kanssa, vaikka ei ollut ketään jonka olisin tuntenut. Mutta pappani kertoili niistä ihmisistä, joiden haudoilla kävimme. Ja rakastin sukutarinoita.

Nyt käyn hänen, mutta myös monen muun rakkaan ja läheisen haudoilla. Lisäksi minusta on mielenkiintoista kulkea sellaisillakin hautausmailla, missä ei ole ketään tuttuja. 

Omaan suhteellisen vilkkaan mielikuvituksen ja mielenkiintoista pohtia, millaisia tarinoita nimien ja vuosien taakse kätkeytyy.

Mitään pakkoa minulla ei kuitenkaan asiaan ole. Äitini sanoi aina, että eihän ihmisen muisteluun kuitenkaan sitä haudalla käyntiä tarvita. 

En käy kuin vieraillessani äitini luona pari kertaa vuodessa, silloin käymme isän haudalla. Äiti käy viikoittain. En ole oppinut haudoilla käyntiin, kun lähimmät sukulaisten haudat ovat aina olleet vähintään 300 km päässä. Haudat eivät merkitse minulle oikeastaan yhtään mitään, en koe että se rakas ihminen olisi siellä joten en koe tarvetta käydä. Muutoin kyllä muistelen.

Käyn isovanhempieni haudalla kun käyn synnyinkaupungissani, eli aika harvoin. Isoisäni kuoli jo yli 20 vuotta sitten ja isoäiti muutama vuosi sitten. Käyn muistelemassa heitä ja sitä, että hekin kerran elivät. En usko että tulemme koskaan enää tuonpuoleisessakaan kohtaamaan, mutta minulle silti muisteleminen hautausmaalla on tärkeää.