Ihmiset jotka "joutuvat esittämään tyhmempää kuin ovat", missä piireissä te liikutte kun teillä on noin?

En tiedä miksi, mutta amiksessa jouduin kaveeraamaan aivan äärettömän idiootin tyypin kanssa. Olin kai vaan niin lapanen etten uskaltanut valita seuraani paremmin.

Näin miltei kaikkialla. Jos olisin Kim Ung-Yongin tai Christopher Hiratan seurassa niin ei varmasti tarvitsisi.

Joskus harvoin tuntuu tuolta, olen lähihoitaja. Olisi minulla varmaan kognitiivista kapasiteettia opiskella paljon haastavammalekin alalle, mutta kaipa huono itsetunto ja elämässäni aiemmin kokema psyykkinen ja emotionaalinen väkivalta sen on toistaiseksi estänyt. Lisäksi taidan olla liian mukavuudenhaluinen ja laiska, heh.

-mies 30 v.

No töissä joskus ihan kohteliaisuudesta. Olen töissä päivystyksessä sihteerinä. En minä varsinaisesti tyhmää esitä, mutta jätän hyvin paljon sanomatta ja ”annan muiden olla fiksumpia”, jotta heillä olisi pätevä olo. Annan itsestäni ainoastaan ahkeran ja luotettavan kuvan.

Duunaripiireissä pienemmällä paikkakunnalla. Valtaosa on ihan normifiksuja, joiden kanssa huomaan vain harvoin, että nyt oletin keskustelukumppanilta vähän liikaa. Mutta myös hyvää keskustelua syntyy ja paljon huulenheittoa sanakikkailuineen.

Joukossa on myös koulutettuja, joiden kanssa herkemmin itsekin syttyy.

Mutta sitten on ne muutamat ihmiset, joiden kohdalla ei voida puhua minkäänlaisesta järjestä. Minkäänlainen keskystelu ei onnistu, kun siinä ei voi olla mitään järkeä mukana. Yritän tyhmentää itseäni, jotta edes jokin kommunikointi onnistuisi. Mutta en onnistu esittämään riittävän tyhmää. Ei siinä auta kuin yrittää parhaansa vältellä.

Olen itseeni pettynyt, koska kommunikoinnin epäonnistuminen on minun vikani. Enhän voi vaatia toista olemaan fiksumpi kuin mihin hän kykenee.

Minä osaan nykyisin valita seurani, mutta nuorena olin nössömpi. Vietin parikymppisenä paljon aikaa urheiluseurassa ja kilpailumatkoilla. En osannut ajatella, että opiskeluni olisivat herättäneet pahaa verta muissa ihmisissä, mutta opin sen kantapään kautta. Seurani ei ollut tyhmää, mutta piti arvossa eri asioita kuin minä. Kamelin selän katkaisi pikkuinen lauseenvastike.

Oltiin kilpailumatkalla, autossa viisi henkeä. Olin juuri kertonut jotakin, kun ensimmäinen matkaseuralaiseni alkoi toistella ivallisesti sanaa "oltuaan". Toinen seurasi perässä, sitten kolmas. Kolmikko toisteli sanaa kuin hanhiparvi, ja kuskina ollut poikaystäväni näytti raivostuneelta. Jälkeenpäin hän haukkui minut hienohelmaksi, joka yritti olla jotakin hienompaa kuin oli. Käyttämäni rakenne "oltuaan hetken hiljaa hän sanoi, että" oli ollut liikaa. Tuolla tavalla ei kerta kaikkiaan puhuta. Eivät edes v***n kieltenopiskelijat.

Vastaus kysymykseesi: kyllä, oli raskasta. Yritin olla varovainen puhuessani, mutta varominen kävi stressaavaksi, enkä enää viihtynyt kovin hyvin. Poikaystävä jäi, ja opin taas yhden asian siitä, mitä muilta ihmisiltä saa ja voi odottaa.

En esitä tyhmää, mutta olen hiljaa, koska en halua nolata toista.

Noh, monesti esim. lääkärikäynnillä, vaikken itse lääketiedettä ole koskaan opiskellut

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi, mutta amiksessa jouduin kaveeraamaan aivan äärettömän idiootin tyypin kanssa. Olin kai vaan niin lapanen etten uskaltanut valita seuraani paremmin.

kerro lisää

Nämä tyhmyyskeskustelut ovat rasittavia. Järjestäen muita tyhmäksi haukkuvat luulevat itsestään liikoja tavalla tai toisella. Eivät ymmärrä elämän monimuotoisuutta. Pyörivät oman navan ympärillä. Oikeasti älykäs keskustelee tilanteen mukaisesti. Jos keskustelee Downin syndroomaisen kansaa, keskustelee niitä asioita mistä löytyy se yhteinen punainen lanka jne. Emme ole kaikkien alojen asiantuntijoita, emmekä näin ollen tyhmiä, vaikka emme kaikkea tietäisikään.

Esitän tolloa mieluusti muita tyhmäksi haukkuvien kanssa. Heitä ärsyttää kun hymyilee kuin Naantalin aurinko, vaikka koittaisivat kovasti piikitellä. Heidän mielestään tyhmä kun ei tajua piilovittuilua.

Oon tällä hetkellä mt-ongelmien takia sairaslomalla ja sen vuoksi oon joutunut käymään sellaisessa päivä"toiminnassa", missä on muut potilaat keskustelleet asioista mistä tietäisin ammattini vuoksi. Tiedän, että he eivät ole oikeassa puheissaan tai osaisin vastata heidän kysymyksiinsä, mutta en halua tuoda ammattiani esille. Sen takia olen vain hiljaa.

Tosi erilaisissa! Esim. harrastusten kautta elämään tulee paljon erilaisia ihmisiä. Kyllä mä sitä pidän ennemmin rikkautena, vaikka sitten pitää vähän editoida omaa ulosantiaan.

Ainakin näköjään ne naiset, jotka tuntee vetoa ns. seurueisiin näyttävät esittävän tyhmempää.

No, omassa kaveripiirissäni on näin. En varsinaisesti kärsi siitä, sillä ystäväni ovat kivoja ja sydämellisiä ihmisiä, vaikkeivät lentelekään samoissa sfääreissä. On ihan ok heittää aivot narikkaan.

On minulla yksi ystävä, jonka suhteen olen taas päässyt itseäni selvästi fiksumpaan seuraan. Nautin hänen seurastaan suunnattomasti, sillä hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni.

Tilanne vain on tämä, ei niitä ystäviä joka oksalla ole ja pääasia on, että yhdessä on mukavaa.

Töissä taas on pakko leikkiä keisarin uusia vaatteita johdon suuntaan, ettei muodostu uhaksi. Se vaan on pelin henki. Ei ole mielenkiintoa lähteä etsimään uutta työpaikkaa, sillä en usko tilanteen olevan kovinkaan toisenlainen muuallakaan (on tullut nähtyä pahempiakin paikkoja).

Mulla on myös sama ongelma että kurtistellaan kulmia jollekin niinkin eksoottiselle kuin oltuaan-sanalle. Itsellä laaja sanavarasto on kertynyt lapsuuden ja nuoruuden laajan lukemisen myötä ja väitän siinä hommassa viisastuneenikin ;) Mutta olen päättänyt että olen mikä olen, jos ei kelpaa niin se on sitten oma häpeänsä. Itseäni ainakin pystyn katsomaan peilistä silmiin, pystyyköhän se naljailija.

Minulla on tohtorin tutkinto.

En ole siis koskaan amiksessa opiskellut, mutta olen työharjoittelun ja työkokemuksen kautta itseoppinut ammattiosaaja eräällä kädentaitojen alueella. Nykyään teen oman virallisen katu-uskottavan työroolini lisäksi ammattiosaamista vaativaa keikkaa. Tienaan tällä sivuroolillani ihan hyvin extraa perheelleni (300-800€ päivässä) ja pystyn yleensä työllistämään 1-3 muutakin itseni lisäksi.

Asiakkailta saadun palautteen takia uskoisin olevani aika hyvä siinä ammatissa mitä teen. Yhteiskunta odottaa, että tohtorit ovat tutkijoita ja normaalista arkielämästä vieraantuneita muutenkin.

Pointtini on, että näissä ammattiosaamista vaativissa työkeikoilla en kyllä mainitse kenellekään olevani korkeakoulutettu. Ei ole tarvetta päteä.

Anteeksi nyt vaan kaikki "älyköt" mutta tämä "tyhmän esittäminen" on ns. kliseisiä asioita jotka paljastavat kyseisten ihmisten oman "tyhmyyden". Älykäs ymmärtää että voi oppia kaikilta jotain ja nähdä asiat/maailman monelta kantilta. Tieto ei lopu koskaan ja loppujen lopuksi aika vähän sitä oikeasti mistään mitään tietää. En ole elämässäni tavannut tyhmää ihmistä. Pikemminkin vain ihmisiä jotka ajattelevat niinkuin he ovat opetettu ajattelemaan. Ihmiset eivät monestikaan ajattele itse mutta se ei tarkoita että ihminen olisi "tyhmä". No okei, ylimieliset huutelijat antavat kyllä itsestään "tyhmän kuvan" mutta se menköön heikkouden ja epävarmuuden piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä tyhmyyskeskustelut ovat rasittavia. Järjestäen muita tyhmäksi haukkuvat luulevat itsestään liikoja tavalla tai toisella. Eivät ymmärrä elämän monimuotoisuutta. Pyörivät oman navan ympärillä. Oikeasti älykäs keskustelee tilanteen mukaisesti. Jos keskustelee Downin syndroomaisen kansaa, keskustelee niitä asioita mistä löytyy se yhteinen punainen lanka jne. Emme ole kaikkien alojen asiantuntijoita, emmekä näin ollen tyhmiä, vaikka emme kaikkea tietäisikään.

Esitän tolloa mieluusti muita tyhmäksi haukkuvien kanssa. Heitä ärsyttää kun hymyilee kuin Naantalin aurinko, vaikka koittaisivat kovasti piikitellä. Heidän mielestään tyhmä kun ei tajua piilovittuilua.

Juurikin näin. Olen yrittänyt koko elämäni opetella tätä taitoa, että osaisin seurustella kaikenlaisten ihmisten kanssa eri tilanteissa. Minusta se on jopa älykkäämpää kuin olla itse se kaikkein älykkäin.

Sitä on tapahtunut monenlaisissa tilanteissa. Koulussa, työpaikalla, kavereiden kesken, harrastuksissa.

Jopa opiskeluaikana (yliopistossa, kyllä) tapahtui sitä, että jotkut pyörittelivät silmiään toisten tietämykselle ja osaamiselle. Silloin vähän ihmetytti kyllä, kun kuitenkin olimme siellä oppimassa. Pitäisikö sitten vain olla tuppisuuna ja hiljaa, vaikka tietäisi vastauksen esim. opettajan esittämään kysymykseen? 

Olen kotoisin Pohjanmaalta, mikä selittää paljon. Sieltä pois muutettuani on ollut helpompaa :)