Lue keskustelun säännöt.
Kaikilla lapsuudenperheessä mielenterveysongelmia
05.10.2019 |
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia? Miten olette pärjänneet elämässä? Mulla on tilanne että kaikilla muilla lapsuudenperheessä on normaalia elämää rajoittavia mielenterveysongelmia ja toinen vanhemmista on kuollut (alkoholisti). Olen ns. hyvin pärjännyt elämässä, on töitä ja opiskeluja, harrastuksia, kavereita... Mutta kaikesta huolimatta viime vuosina on tuntunut, että ahdistaa tolkuttomasti ja kaikelta puuttuu pohja, perusturva. On kuin olisi talo huonoilla perustuksilla :(. Ajoittain tuntuu todella yksinäiseltä tässä maailmassa ja kuin jotenkin huijaisin muita ihmisiä, etten oikeasti "ansaitsisi" tällaista elämää.
Kommentit (5)
Itsellä on suvussa paljon alkoholiongelmia ja mt-ongelmia, mutta uskon että itsellä mt-ongelmat "laukaisi" ympäristön väärinkäytökset. Eli alttius muuttui todeksi ympäristön vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne tuo, että hyvätkään jutut ei oikein tunnu miltään, koska pohjalla on jokin musta aukko jonne kaikki katoaa.
Tämä. Aina on sellainen musta möhkäle mahanpohjassa, joka yrittää syödä iloiset ja huolettomat hetket. Jos on oikein keskittynyt johonkin asiaan tai rakkaiden ihmisten seurassa, se saattaa pienentyä tai kadota lähes kokonaan mutta vaikuttaa taas hetken päästä tuomalla tunteen eriarvoisuudesta ja yksinäisyydestä.
-ap
Tuttu tunne. Kaiken pohjalla tuntuu aina sama jäätävä tyhjyys ja väsymys. Minustakin tuntuu siltä kuin vain näyttelisin muiden keskuudessa tavallista hyvää ihmistä. Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja huomaan jaksavani paljon heikommin kuin muut. Keskittyminen herpaantuu helposti, opin hitaammin ja väsyn nopeammin. Koulun jälkeen en jaksa enää nähdä ihmisiä, tai jatkaa kouluhommia seuraavaa päivää varten. Ei minun elämäni mitenkään erityisen kurjaa ole, on avomies ja ystäviä, mutta taustalla leijuu aina "jokin" painamassa mieltä mustaksi. Vanhemmilleni tai sisaruksilleni en asiasta puhu, tiedän että käyvät läpi samoja vaikeuksia enkä tahdo lisätä taakkaa. Tahdon vanhempieni ajattelevan että menestyn ja olen onnellinen, etteivät potisi syyllisyyttä tai huolta.
Tuttu tunne tuo, että hyvätkään jutut ei oikein tunnu miltään, koska pohjalla on jokin musta aukko jonne kaikki katoaa.