Lue keskustelun säännöt.
Äiti seinänaapurina. Isä kuollut. Äiti pyytää syömään ja minä menen. Olen 43-vuotias sinkku ja lapseton.
03.10.2019 |
Isä kuoli kaksi vuotta sitten. Äidillä jäi yksin iso koti ja minä asun seinän takana yksiössä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että menet, äitisi varmaan ilahtuu, minä ainakin ilahtuisin jos minun aikuinen poikani kävisi useamminkin minun luonani.
Asun omistuskämpässä. Vanhemmat takasivat lainan.
Hyvä. Äitisi varmasti tykkää kun on seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ostit asunnon vanhempien vierestä?
Mikäs siinä. Ihan mukava järjestely jos kumpikin olette tyytyväisiä. Taloudellisesti viisasta. Elämässä riittää kun selviydytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisin äidilläni istumassa harva se päivä, jos asuisimme edes samassa kaupungissa. Olen 45v
Käyn äidin luona joka päivä. Samassa kaupungissa asutaan. N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävättärelläni on vanha äiti joka on ihan huipputyyppi. Lämmin ja viisas, avarakatseinen ja -sydäminen.
Lähes päivittäin ystävätär moikkaa äitiänsä. Välillä yökyläilee, soittelee tai käy muuten vain. Niillä synkkaa ja välit on hyvät .
Me kaikki lähipiirissä kadehditaan avoimesti häneltä sen mukavaa äiskää.
Ollaan tavattu ja erittäin hieno ihminen kyllä. Siis sekä äiskä että tämä tytär.
Mielelläni kävisin äitini luona vaikka joka päivä, mutta tuntuu että hän ei aina jaksa minua, joten käyn kylässä kerran viikossa. Se on sopiva määrä meidän äiti-tytär -suhteessa. Ihanaa, että on läheiset välit omien sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla äiti/isi vanhetessaan siirtyy asumaan aikuisen lapsen perheen omakotitaloon, missä joillakin jopa oma sisäänkäynti ja huone.
Jos välit ovat lämpimät ja aikuisella lapsella asuntona tosiaan tilava talo niin mikäettei.
Tuo olisi myös ihanne järjestely että äiti/isi asuisi kerrostalossa samassa rapussa tai jopa seinän takana. Huippua!
Miksi välien pitäisi muka automaattisesti viiletä tai lähes yhteys toiseen katketa vaikka aikuistuu ja hommaa oman perheen jos isovanhemmat ovat kultaisia ja rakkaita omia ihmisiä, osana kiinteää perheyhteisöä.
Leskeksi jääneen sairaan mummin tai vaarin yksin köpötellä jossain sivussa elämästä odotellen kiireistä kotipalvelutyöntekijää pikakäynnille, ehei.
Uusi sukupolvi tuntuu omaavan pehmeimpiä arvoja ja se on hyvä.
Kai sinäkin kutsut vuorostasi äidin syömään tai edes vaikka kunnon pullakahveille? Jos toiminta on vastavuoroista, niin mikäpä siinä. Mutta äidin elätiksi en kyllä alkaisi. Moraalini ei sitä hyväksyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleistä ikisinkkujen elämässä. Sieltä parhaat vapaat naiset/miehet löytyisivät. Pitäisi vain tietää miten sinne vanhempien asuntoon voisi saada kutsun.
Mun tytär ei koskaan suostuisi samaan.
Italiassa ihan normaalia. Perheet pitävät siellä tiiviisti yhtä.
Suomessa itsenäisyys ja yksin pärjääminen on ikään kuin hyve, eikä muita saisi miellään vaivata....... Ei ihme että on yksinäisyyttä ja masennusta.
Juurettomuutta monella. Ei läheisiä ja yksin pitää pärjätä.
Turvaverkoista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Italiassa ihan normaalia. Perheet pitävät siellä tiiviisti yhtä.
Suomessa itsenäisyys ja yksin pärjääminen on ikään kuin hyve, eikä muita saisi miellään vaivata....... Ei ihme että on yksinäisyyttä ja masennusta.
Juurettomuutta monella. Ei läheisiä ja yksin pitää pärjätä.
Turvaverkoista puhumattakaan.
Itsenäisyys ei ole aina negatiivista, vaan on ihan tervettä katkaista napanuora aikuisena vaikka hyvät välit muuten pitäisikin. Päsmäröivät, tuppautuvat ja valtaa käyttävät vanhemmat eivät kuulu aikuisen lapsensa ja hänen puolisonsa elämää määräilemään.
Noin pitäisi kaikkien toimia. Vanhusten yksinäisyys on Suomessa kauheaa.
Juu ei sentään naapuriin asumaan. Mut jotkut ihmiset pystyy mihin vaan.
Halpa vuokra.