Olisinpa tiennyt mitä on nykyajan lapsiperhe-elämä
Olisi jäänyt välistä. Kaduttaa, että tällaiseen piti ryhtyä. Monestakin syystä. Olin liian utopistinen omissa kuvitelmissa, en tiennyt millaista nykyään on tämä, en todellakaan. Eihän mulla ollut muuta mallia kuin oma lapsuus 80-90-luvulla.
Rasittaa erityisesti ja yli kaiken tämä ylisuoritusyhteiskunta, ja se, että lapsi on joku miljoonaprojekti.
Lapset saatetaan tuoda sosiaaliseen mediaan saman tien kun ensimmäisen hengenvedon ottaa, kaikki on yhtä näyttämispakkoa ja lasten esineellistämistä. Kuvaamista kuvaamisen päälle, katsokaa miten hienoa elämää ja hienoa sitä ja hienoa tuota. Pakko harrastaa oli rahaa tai ei, sillä kaikki lapsethan tosiaan on niitä kilpaurheilijoita ja artisteja. Erilaisuutta ei muutenkaan sallita, pitäisi olla samasta muotista niin hyvä olisi. Vähävaraisuudesta tässä yhteiskunnassa ei jaksa edes kirjoittaa. Mutta iltalehdessä oli tänään jonkun perheen vauvavuoden kulut yhteenlaskettuna ~10000e. Jos ajatellaan vähävaraisen näkökulmasta, ja siitä, että vauvavuoden kulut yleensäkin on edullisimmasta päästä, niin esimerkiksi sillä vuoden elatustuella ja lapsilisällä et edes kunnolla ruoki sitä lastasi.
Jos on sitten herkkä lapsi ja vähänkään poikkeaa massasta, sehän kyllä huomataan ja aletaan kiusaamaan ja syrjimään, näin se vaan usein menee. Ilkeitä, pahoinvoiva ja käytöshäiriöisiä lapsia on joka koulussa.
Ongelmat vain kasvaa lapsen kasvamisen myötä. Ei ainakaan ole mikään helpottanut tässä 8 vuoden aikana, kyllä se vauvavuosi oli huolettomin ja helpoin.
Väsyttää, olen kadottanut itseni. Kunpa olisin tajunnut kaiken etukäteen.
Kommentit (32)
Olet yh? Onhan se rankkaa varmasti. Älä ole siellä somessa, paineet helpottaa huomattavasti.
Kuka käskee lähteä some-ralliin mukaan?
Emme tosiaankaan levittele lastemme elämää somessa, minä en kuulu naamakirjaan ollenkaan, rouvakin on hyvin matalalla profiililla. Mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan lapset harrastavat.
No se on tuollaista, jos kokee, että täytyy lähteä mukaan kaikkiin mahdollisiin hullutuksiin. Mutta siis muista nyt, että niihin EI ole pakko lähteä mukaan!
Nykyaikanakin voi itse valita oman elämäntyylinsä. En ole somessa jakamassa ja vertailemassa. Olin kotiäitinä jotta sain keskittyä lapsiin. En yritä olla täydellinen äiti enkä päde lapsillani ja heidän tekemisillään. En suorita elämää. Ne elämän pienet ilot!
Eli toivoisit, ettei sinulla ole lapsia. Tee itsestäsi lasu ennenkin jotain tapahtuu. Saat apua.
7 jatkaa vielä että en kysele muilta lupia enkä kaipaa muiden hyväksyntää omille valinnoilleni. Paitsi toki mieheni kanssa yhdessä päätetään kaikki isommat jutut ja me olemmekin hyvä tiimi. Muiden eli perheen uklopuolisten mielipiteet ei hetkauta.
Mulla 4 lasta ja ei somea. En postailullaan lapsistani mitään. Kokeilepas.
Ette selvästi ymmärtäneet kirjoitustani. En siis ole somessa. Ei tulisi mieleenkään.
-ap
Löydä itsesi ja kulje omaa tietäsi. Tuo sama pätee kaikkeen yhteiskunnassa jos on heikko persoona. Työpaikka pitää olla huipputasoa kuten urakin. Jos rassaat jotain autoja työksesi niin ei se kovin someseksikästä ole. Matkustella pitää minkä ehtii ja toki ekoarvot ja niistä somepäivittely säännöllisesti. Oikean merkin vaatteet, luomuruuat ja muutama maratoni vuodessa. Vapaaehtoistyötä ja verenluovutusta vielä kaiken päälle, jotta kaikki somessa tietävät sinun olevan hyvä ihminen.
Eihän se lopu ikinä jos sille tielle lähtee.
Mitäpä tuohon nyt sanoisi. Sitä on sellaisia ihmisiä, jotka vain elävät elämäänsä miettimättä sen kummemmin muiden ajatuksia. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka miettivät kovasti miten muiden mielestä pitää tätä elämää elää. Näin on aina ollut - ei ole nykyajasta kiinni.
Onneksesi jälkimmäiset voivat muuttua ensimmäisem porukan kaltaiseksi. Lääket siihen lienee yksilöllinen, sillä syytkin miksi joku miettii kovasti muiden mielipiteitä ovat melko yksilöllisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ette selvästi ymmärtäneet kirjoitustani. En siis ole somessa. Ei tulisi mieleenkään.
-ap
No miksi mietit sitten somea?
Ja kaikki se kyttääminen!!! Neuvola kyttää, koulu kyttää, naapurit kyttää.
Katsoin sivusta kavereiden perhe-elämää ja päätin etten ryhdy moiseen. En kyllä halunnut koskaan mitää perhettä, mutta se mitä näen päivittäin, niin on vaan vahvistanut sitä ettei ole minun juttuni. Jokainen valittaa väsymystä ja mikään ei tunnu toimivan. Miksi minulla toimisi, kun muillakaan ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette selvästi ymmärtäneet kirjoitustani. En siis ole somessa. Ei tulisi mieleenkään.
-apNo miksi mietit sitten somea?
Totta ihmeessä mietin, miksi en miettisi? Mulla on tapana pohtia (yhteiskunnallisia) asioita. Älkää nyt takertuko ainoastaan tähän someen. -
ap
Jeesus rakastaa sinua ja ihanaa lastasi. Seurakunnalla on lempeitä perinteisiä arvoja, käykää joku kerta perhemessussa ja muissa seurakunnan tapahtumissa. Siellä ei pinnallinen suorituskeskeisyys rehota.. siunausta!
Ettet vaan keskittyisi liikaa negatiivisiin asioihin? Ei siellä somessa ole pakko olla. Teepä nyt oikein ruma pannukakku. Koska pannari ei voi näyttää hyvältä. Ja sitten nautit siitä! Koska sellasta elämä on: ei näytä hyvältä mutta maistuu.