Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli omasta typeryydestä ja ensirakkaudesta?
01.10.2019 |
Anteeksi pitkä teksti :(
Olen vähän päälle kolmekymppinen pienen tytön äiti. En ole koskaan kunnolla seurustellut, en ollut koskaan pitänyt kenestäkään tarpeeksi, että halusin seurustella, mutta se muuttui, kun tapasin tyttäreni isän nelisen vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa ihastuin, rakastuin ja rakastin (ja edelleen rakastan). Ensimmäistä kertaa ihastuksenikohde oli myös ihastunut minuun, mutta.. Tapahtui kaikkea liikaa. Emme ikinä seurustellut, koska mies sanoi, ettei pysty sitoutumaan.
Pari kuukautta ennen kuin aloimme tapailla mies oli eronnut edellisestä tyttöystävästään ja oli alkanut viettää aikaa exänsä (eri), joka oli ennen tätä viimeisintä, kanssa. Oli myös ainoa exä, johon oli rakastunut, vaikka suhde kesti vain muutamia kuukausia. Tunteet olivat palanneet häntäkin kohtaan.
Sanoi minulle heti, että pitää minusta ja valitsee minut, exä saa jäädä. Sotkua tuli liikaa, tarjouduin katoamaan, mutta mies ei halunnut, mutta lisää sotkua tuli. Tiemme erkanivat. Kuukausia myöhemmin halusin pahoitella omaa käytöstäni ja tapasimme. Mies sanoi, ettei tunne minua kohtaan enää mitään, mutta päätimme olla ystäviä. Kuukautta myöhemmin oli selvää, etten pysty siihen ja sanoin miehelle, että meidän on mentävä eri suuntiin, koska tunteeni ovat liian vahvoja. Mies kuitenkin ujuttautuu takaisin ja suhteemme läheni ja hän myönsi, että sittenkin tuntee jtn. Olimme yhdessä jatkuvasti, vietimme öitä puhelimessa toistemme kanssa. Ja sitten tulin raskaaksi jälkiehkäisystä huolimatta. Mies sanoi, ettei ole valmis isäksi, mutta sanoi olevansa kanssani päätin mitä tahansa. Sen jälkeen hän alkoi miettimään nimiä ja yhteistä tulevaisuutta ja uskoin, että nyt on meidän aikamme. Olin väärässä ja kolme kuukautta myöhemmin mies ilmoitti, ettei tunne mitään minua kohtaa ja haluaa, että teen abortion. Välimme katkesivat ja olin täysin rikki.
Muutamia kuukausia myöhemmin hän otti yhteyttä, sanoi kaipaavansa ja haluavansa olla lähellä. Sanoin, ettei saa tulla takaisin ellei halua samaa kuin minä. Ei saa antaa minulle turhaa toivoa. Mies tuli takaisin ja muutti luokseni. Tyttäremme syntyi ja olin niin onnellinen, elämä tuntui hyvältä ja mies oli ihana. Kunnes tyttäremme ollessa parin kuukauden ikäinen kysyin pitäisikö pyytää joku hoitamaan ja lähteä treffeille. En halua antaa turhaa toivoa, mies sanoi. Ihan kuin yhdessä asuminen ja talouden jakaminen ei olisi antanut toivoa. Mies muutti pois ja kuvaan tuli juhliminen ja uusia naisia.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Romaani. TLDR.
Meinasin lisätä tekstiin, että jos lian pitkä, etkä jaksa lukea, niin älä turhaan kommentoi..
Olisi pitänyt :)
Ap
Voi murua. Antaisin lämpimän halin jos olisit lähellä.
Sinuna unohtaisin tuon "miehen" ja jatkaisin pää pystyssä eteenpäin. Älä anna sen kakkakikkareen satuttaa sinua. Jossakin vaiheessa mies muistaa olevansa isä, mutta nyt on parempi että pysyy kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika wt-meininkiä
Miksi?
Voi ei, kyllä olet kieltämättä ollut sokea. Mutta rakkaus on?
Todella lapsellinen ja itsekäs mies, ei mene iän piikkiin, kyllä on vain totaalinen surkimus ja tulee olemaan muista jälessä lopun elämäänsä, ei terapiat riitä parantamaan tuollaista luonnehäiriötä.
Nyt vain keskityt itseesi ja lapseesi etkä haaveile, että ydinperheonni tupsahtaisi elämääsi. Älä oikeastaan haaveile ollenkaan parsuhderakkaudesta nyt, et halua sotkea tyttösi elämää. Typerä isä riittää, avaa jo ne silmäsi.
Teillä voi olla todella ihanaa kaksin ja ystävien/sukulaisten kanssa. Sitten joskus kun sinulla on enemmän vaihtoehtoja ja varaa valita niin voit katsella löytyiskö kivaa miestä. Ja pidät silmät auki etkä mene laput silmillä.
Olen pahoillani, olet kokenut ihan törkeää henkistä hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä parisuhteessa. Parempaa ei voi henkisesti noin kehittymättömältä mieheltä odottaa. Sille ei voi mitään jos häntä rakastat, sellaista se on. Kun rakkaus on syttynyt niin se välittäminen ja suuret tunteet kohdistuu häneen läpi elämäsi. Hyvä kuitenkin, että ymmärrät, ettei teillä olisi minkäänlaista tulevaisuutta. Mies ei ole edes rakkautesi arvoinen, onnekas p*ska. Hän ei todellakaan ole yhteiselonne ja varsinkaan lapsenne elämään osallistumisen arvoinen.
Nyt sitten vain olet kiitollinen siitä mitä sinulla on - ihana lapsi ja hyviäkin muistoja, olet elänyt. Älä kuitenkaan unohda ja harhaudu ajattelemaan, että sinusta ja tuosta hyypiöstä tulisi vielä onnellisia yhdessä. Elät nyt toistaiseksi lapsesi kanssa ja annat mahdollisuuden vain kunnolliselle ja sinua kunnioittavalle miehelle. Sellaiselle, joka osaa rakastaa. itseään ja muita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt ainakin tiedät, millaista kohtelua et tulevaisuudessa suostu hyväksymään keneltäkään. Harmi vaan, että se piti oppia tuolla tavalla. Nyt sinun pitää ottaa tiukka linja, että et enää ole missään yhteyksissä tuon miehen kanssa. Vaikka hän miten itkisi ja mitä sanoisi. Olet antanut hänelle jo liian monta mahdollisuutta.
Kuinka monta kertaa mies on siis sanonut, että pitää sinusta ja kuinka monta kertaa sen jälkeen, että ei pidä sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukasta-kukkaan ristiin-rastiin nussivat degeneraatit asialla. Sälli lasta kohtaan, kun ei saa viettää lapsuuttaan ydinperheen tuomassa turvallisessa vakaassa kasvuympäristössä. Tulee jättämän tyhjän kylmän tunteen ja tunnevammaisuuden, onnellisuuten kykenemättömyyden ja sitoutumiskammon ja todennäköisen masennuksen loppuelämäksi
Miksi et arvosta itseäsi, ap? Ennenkuin opit arvostamaan itseäsi tulet olemaan miehelle lapanen. Hän päättää käyttääkö sinua vai ei.
Voisitko tehdä suunnitelman, jossa keskityt lapseen seuraavaksi 6v. Jos mies ottaa yhteyttä, annat sen tavata lapsen, mutta sinä et liity kauppaan. Uutta miestä ei myöskään kannata miettiä, koska olisit hänellekin lapanen.
Lapsi on nyt se sinun juttu, ei miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä epävakaa persoonallisuus?
No miehellähän on selvästi niin massiiviset tunne-elämän ongelmat, että varmaan voisi jonkun diagnoosinkin saada. Mieti ihan oikeasti mitä sinä itse haluat. Tuo sama on/off -kuvio on toteutunut jo niin monta kertaa tämän miehen kanssa, että ei se siitä miksikään muutu. Tänään hän rakastaa ja huomenna taas vihaa. Haluatko elää tuollaista epävakaata elämää, ja tarjota sellaisen myös lapsellesi? Et halua. Löydät vielä jostain terveen ja tasapainoisen ihmisen kumppaniksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika wt-meininkiä
Siltähän se vähän omaankin korvaa kuulostaa, vaikka en haluaisi myöntää. Eipä ollut yliopisto-opinnoista tässä asiassa mitään hyötyä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, kyllä olet kieltämättä ollut sokea. Mutta rakkaus on?
Todella lapsellinen ja itsekäs mies, ei mene iän piikkiin, kyllä on vain totaalinen surkimus ja tulee olemaan muista jälessä lopun elämäänsä, ei terapiat riitä parantamaan tuollaista luonnehäiriötä.
Nyt vain keskityt itseesi ja lapseesi etkä haaveile, että ydinperheonni tupsahtaisi elämääsi. Älä oikeastaan haaveile ollenkaan parsuhderakkaudesta nyt, et halua sotkea tyttösi elämää. Typerä isä riittää, avaa jo ne silmäsi.
Teillä voi olla todella ihanaa kaksin ja ystävien/sukulaisten kanssa. Sitten joskus kun sinulla on enemmän vaihtoehtoja ja varaa valita niin voit katsella löytyiskö kivaa miestä. Ja pidät silmät auki etkä mene laput silmillä.
Olen pahoillani, olet kokenut ihan törkeää henkistä hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä parisuhteessa. Parempaa ei voi henkisesti noin kehittymättömältä mieheltä odottaa. Sille ei voi mitään jos häntä rakastat, sellaista se on. Kun rakkaus on syttynyt niin se välittäminen ja suuret tunteet kohdistuu häneen läpi elämäsi. Hyvä kuitenkin, että ymmärrät, ettei teillä olisi minkäänlaista tulevaisuutta. Mies ei ole edes rakkautesi arvoinen, onnekas p*ska. Hän ei todellakaan ole yhteiselonne ja varsinkaan lapsenne elämään osallistumisen arvoinen.
Nyt sitten vain olet kiitollinen siitä mitä sinulla on - ihana lapsi ja hyviäkin muistoja, olet elänyt. Älä kuitenkaan unohda ja harhaudu ajattelemaan, että sinusta ja tuosta hyypiöstä tulisi vielä onnellisia yhdessä. Elät nyt toistaiseksi lapsesi kanssa ja annat mahdollisuuden vain kunnolliselle ja sinua kunnioittavalle miehelle. Sellaiselle, joka osaa rakastaa. itseään ja muita
Uusi parisuhde viimeisenä mielessä, vaikka ystävät hirveästi Tinderiin yrittää ohjata. Olen elämässä pärjännyt ennenkin yksin, pärjään jatkossakin,tiedän sen, mutta sydän vielä niin rikki. Jatkuvasti mietin vain mikä minussa oli vikana, kelpaanko ikinä kenellekään. Tiedän, etten ole kelvoton, mutta itsetunto on poljettu aika mutiin. En ikinä kuvitellut olevani näin heikko, nainen joka ei suostu näkemään selviä merkkejä, mutta olinpa sittenkin.. Ap
Vierailija kirjoitti:
No nyt ainakin tiedät, millaista kohtelua et tulevaisuudessa suostu hyväksymään keneltäkään. Harmi vaan, että se piti oppia tuolla tavalla. Nyt sinun pitää ottaa tiukka linja, että et enää ole missään yhteyksissä tuon miehen kanssa. Vaikka hän miten itkisi ja mitä sanoisi. Olet antanut hänelle jo liian monta mahdollisuutta.
Kyllä, jotain hyvää tästä on pakko saada irti. Ikinä enää ei tuollaista. Aion olla vahvana, vaikka en usko, että tämä kyseinen mies enää takaisin tulee, vaikka itki vielä tuona samana iltana huonoa lapsuuttaan ja kasvatusmallejaan. Totesin, ettei kiinnosta. Jokainen ihminen on itse vastuussa omasta elämästään, lapsuudestaan huolimatta. Loputtomasti ei voi syyttää vanhempiaan tai menneisyyden tapahtumia omasta käytöksestään. Hän tietää, etten enää kuuntele, joten eiköhän etsi sitä varten uuden naisen. Varmaan löytänytkin jo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa mies on siis sanonut, että pitää sinusta ja kuinka monta kertaa sen jälkeen, että ei pidä sinusta?
Eli 3.5v sitten ensimmäisen kerran sanoi, ettei tunteita ole ja yritimme olla ystäviä. Siitä puolivuotta myöhemmin sanoi, ettei pidä ja toivoo aborttia. Siitä muutama kuukausi mul hemmin tuli takaisin ja sanoi kaipaavansa ja olevansa todella sekaisin. Halusi olla kanssani ja muutti luokseni ja asui siellä vähän vajaa puoli vuotta, tyttö oli muutaman kuukauden ikäinen. Ei halunnut antaa turhaa toivoa parisuhteesta. Sen jälkeen oli poissa puolisen vuotta, kunnes laittoi viestiä, että on tajunnut pitävänsä minusta aina ja haluaa olla meidän kanssa. Ja siitä nyt viimeiset 1.5v on sanonut, että tunteita on, mutta hän ei ymmärrä niitä, ovat hänelle vaikeita eikä tunnista niitä, mutta ovat romanttisia. Ja koko ajan puhui siitä kuinka haluaa olla kanssamme ja muuttaa maalle kasvattamaan perunoita kanssamme. Keväällä sanoi humalassa haluavansa tavata muita naisia ja juhannuksena itki kaipaavansa meidän arkea ja kielsi, että olisi sanonut mitään muista naisista, että sen hetken tunteet oli sen hetken. Kuukausi sitten vielä sanoi tuntevansa minua kohtaan romanttisia tunteita ja itkien piti kiinni ja sanoi haluavansa viettää loppuelämänsä kanssani, mutta ei kykene sitoutumaan. Sitten alkoi tekemään ohareita eikä vastannut puheluihin tai viesteihin eikä soittanut takaisin tai laittanut viestiä. Mitään ei myöntänyt ennen kuin kysyin, että haluaisitko olla ystäväni. Ja siihen vastasi kyllä, mutta on kuulemma ollut liikaa draama (ja en siis tarkoittanut kysymystä tarjouksena ystävyydestä, halusin selvittää, että onko ystävyys ainoa mitä hän haluaa). Sen jälkeen kysyin pitääkö minusta ja ei olisi suostunut vastaamaan. Lopulta vastasi, että ei pidä, muuten kuin ystävä. Ei osaa sanoa kuinka kauan asia ollut näin, onko mahdollisesti aina. Mutta toivoi, että voisimme olla ystäviä vielä joskus, johon totesin, että en halua. Mies ei olisi tunnustanut mitään ellen olisi kysynyt suoraan, tehnyt joka kerta näin. Olisi vain jatkanut esittämistä, vaikka se selvästi hämmensi tytärtämme, joka aina hokee kuinka haluaa tehdä yhdessä jotain isin ja äidin kanssa.
Lyhyet vastaukset eivät selvästi tule minulta hyvin :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kukasta-kukkaan ristiin-rastiin nussivat degeneraatit asialla. Sälli lasta kohtaan, kun ei saa viettää lapsuuttaan ydinperheen tuomassa turvallisessa vakaassa kasvuympäristössä. Tulee jättämän tyhjän kylmän tunteen ja tunnevammaisuuden, onnellisuuten kykenemättömyyden ja sitoutumiskammon ja todennäköisen masennuksen loppuelämäksi
Sitä minäkin pelkään, todella. Vihaan itseäni, että olen tehnyt lapsen tuollaisen ihmisen kanssa, että olin niin tyhmä. Lapsi kärsii tyhmästä äidistä. Nyt yritän keskittyä häneen täysillä ja toivon koko sydämestäni, että pystyn antamaan hänelle mahdollisuuden parempaan elämään yksinkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi murua. Antaisin lämpimän halin jos olisit lähellä.
Sinuna unohtaisin tuon "miehen" ja jatkaisin pää pystyssä eteenpäin. Älä anna sen kakkakikkareen satuttaa sinua. Jossakin vaiheessa mies muistaa olevansa isä, mutta nyt on parempi että pysyy kaukana.
Kiitos, hali kuulostaa ihanalta
Alue: Aihe vapaa
Puoleen vuoteen emme olleet paljonkaan tekemistä muuten kuin, että mies tuli tapaamaan tytärtään. Sitten.. Tuli viestiä, että ei ansaitse minua ja ollut minulle hirveä ja tajunnut pitävänsä minusta, on aina pitänyt. Sanoin taas, että takaisin ei ole tulemista ellei oikeasti tarkoita mitä sanoo. Nyt kuvioissa olisi myös lapsemme ja häntä ei pidä hämmentää. Mies sanoi olevansa varma ja haluavansa kanssamme tulevaisuuden. Mutta sitten alkoi alamäki, jota kesti tähän saakka, 1.5v. Hänellä on ollut vaikea lapsuus ja tunteidensäätely ja ymmärrys hänelle kuulemma vaikeaa. Käy terapiassa ja ollut aina sellainen, että pakenee konflikteja ja unohtaa mieluummin kuin selvittää. Ongelmia riittää koko elämän ajalta pitkäksi listaksi.
Alkoi sanomaan, ettei osaa sanoittaa tunteitaan, mutta tuntee, kuten ihan alussa, kun tapasimme. Ei vain ole valmis suhteeseen. Keväällä sanoin haluavansa tapailla muita naisia ja haluavansa olla vapaa. Laitoin välit poikki ja hän palasi juhannuksena, koska kaipasi meitä ja arkeamme. Vielä kuukausi sitten hän halusi viettää kanssani kokonlopunelämänsä. Hän halasi minua kova aja itki. Ei vain kykene sitoutumaan. Ja nyt viimein viime viikonloppuna ilmoitti, ettei pidä minusta ja senkin kertoi vasta, kun suoraan kysyin. Ei muuten olisi sanonut. Ei osaa sanoa onko tänä 1.5v aikana oikeasti pitänyt. Onko suurin osa lapsemme elämästä ollut valetta?
Sydämeni on särkynyt ja olen täysin murusina, taas. Olen niin suunnattoman vihainen. Pääasiassa itselleni.
Miten siis pääsen yli vihasta itseäni kohtaan ja siitä, että olin näin pahuksen tyhmä? Miten pääsen yli miehestä, joka ei koskaan edes kunnolla välittänyt? Varmasti välitti, mutta ei niin paljon, että ei olisi satuttanut. En ollut niin tärkeä kuin halusin uskoa. En vain ollut hänelle tarpeeksi tärkeä.
Olen monta päivää itkenyt omaa typeryyttäni. Merkit olivat selvät:
-miehellä oli ollut useita suhteita, yksi juuri ennen minua ja olisi halunnut uuden suhteen exänsä kanssa, minun kanssani ei
-ei halunnut, että tapaan hänen ystäviään
-teki toistuvasti ohareita, myös tyttärellemme
-sanoi haluavansa muita naisia
-tunteet heittelivät (mukamas)
-minä kelpasin aina unikaveriksi, seksiin, henkiseksi roskakoriksi ja parantamaan yksinäisyyttä
-minä tuin hänen vaikeina aikoinaan, mutta hän katosi minun vaikeina aikoinani
Halusin niin uskoa, että mies välittää oikeasti ja ei tulisi takaisin satuttamaan taas, jos oikeasti välittää. Minäkin yritin kevään jälkeen ehdottaa, että menisimme eri teitä ja hän tapailisi muita naisia. Hän on nuorempi kuin minä ja halusin, että hän saa elää nuoruutensa, kuten minä sain omani ja ei muka halunnut mitään sellaista eikä luistanut sanoneensa mitään muista naisista..
Miksi olin näin p*rkeleen idiootti? Pääseekö tästä ikinä yli? Ap