Miten päästä yli omasta typeryydestä ja ensirakkaudesta?

Anteeksi pitkä teksti :(
Olen vähän päälle kolmekymppinen pienen tytön äiti. En ole koskaan kunnolla seurustellut, en ollut koskaan pitänyt kenestäkään tarpeeksi, että halusin seurustella, mutta se muuttui, kun tapasin tyttäreni isän nelisen vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa ihastuin, rakastuin ja rakastin (ja edelleen rakastan). Ensimmäistä kertaa ihastuksenikohde oli myös ihastunut minuun, mutta.. Tapahtui kaikkea liikaa. Emme ikinä seurustellut, koska mies sanoi, ettei pysty sitoutumaan.

Pari kuukautta ennen kuin aloimme tapailla mies oli eronnut edellisestä tyttöystävästään ja oli alkanut viettää aikaa exänsä (eri), joka oli ennen tätä viimeisintä, kanssa. Oli myös ainoa exä, johon oli rakastunut, vaikka suhde kesti vain muutamia kuukausia. Tunteet olivat palanneet häntäkin kohtaan.
Sanoi minulle heti, että pitää minusta ja valitsee minut, exä saa jäädä. Sotkua tuli liikaa, tarjouduin katoamaan, mutta mies ei halunnut, mutta lisää sotkua tuli. Tiemme erkanivat. Kuukausia myöhemmin halusin pahoitella omaa käytöstäni ja tapasimme. Mies sanoi, ettei tunne minua kohtaan enää mitään, mutta päätimme olla ystäviä. Kuukautta myöhemmin oli selvää, etten pysty siihen ja sanoin miehelle, että meidän on mentävä eri suuntiin, koska tunteeni ovat liian vahvoja. Mies kuitenkin ujuttautuu takaisin ja suhteemme läheni ja hän myönsi, että sittenkin tuntee jtn. Olimme yhdessä jatkuvasti, vietimme öitä puhelimessa toistemme kanssa. Ja sitten tulin raskaaksi jälkiehkäisystä huolimatta. Mies sanoi, ettei ole valmis isäksi, mutta sanoi olevansa kanssani päätin mitä tahansa. Sen jälkeen hän alkoi miettimään nimiä ja yhteistä tulevaisuutta ja uskoin, että nyt on meidän aikamme. Olin väärässä ja kolme kuukautta myöhemmin mies ilmoitti, ettei tunne mitään minua kohtaa ja haluaa, että teen abortion. Välimme katkesivat ja olin täysin rikki.

Muutamia kuukausia myöhemmin hän otti yhteyttä, sanoi kaipaavansa ja haluavansa olla lähellä. Sanoin, ettei saa tulla takaisin ellei halua samaa kuin minä. Ei saa antaa minulle turhaa toivoa. Mies tuli takaisin ja muutti luokseni. Tyttäremme syntyi ja olin niin onnellinen, elämä tuntui hyvältä ja mies oli ihana. Kunnes tyttäremme ollessa parin kuukauden ikäinen kysyin pitäisikö pyytää joku hoitamaan ja lähteä treffeille. En halua antaa turhaa toivoa, mies sanoi. Ihan kuin yhdessä asuminen ja talouden jakaminen ei olisi antanut toivoa. Mies muutti pois ja kuvaan tuli juhliminen ja uusia naisia.