Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ilkkuvat siitä, ettei meillä ole tukiverkostoa?
29.09.2019 |
Miehen vanhemmat eivät ole koskaan, edes hätätilanteissa, hoitaneet lapsiamme. Ok, ei se mikään pakko ole, vaikka helpommalla olisimme päässeet, jos joskus olisimme apua saaneet. Miehen siskon lapsia hoitavat sen sijaan paljon (taas tämä klassinen asetelma).
Nyt nämä miehen vanhemmat ovat alkaneet ilkkua sitä, miten meitä ei kukaan auta eivätkä lapset ole ikinä yökylässä. Mikä tällaista käytöstä selittää?
Kommentit (249)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko elämässä tehneet valintoja, joita isovanhemmat eivät hyväksi? Jotkut ehdollistaa avun ja apua saa ne, jotka elää auttajan hyväksymällä tavalla.
Meillä esimerkiksi isovanhemmat ei hyväksyneet sitä, että meillä on monta lasta ja olen ollut hoitovapaalla. Veljeni perhe sai yhden lapsen joka laitettiin aika nopeasti hoitoon. Äitini oli uraäiti ja on aina halveksinut kotiäitejä. Haluaa siksi antaa apua mieluummin veljeni perheelle, joka hänestä toimii oikein.
Kyllä ne kouluiässä kavereiden luo menevät ja entä nyt tarhaikäisenä voihan sitä luoda oman verkoston.
Entä omat vanhempasi? Olet lapsuuden perheesi tyttö, miten teillä toimii tämä klassinen asetelma, jossa sinun lapsiasi hoidetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne kouluiässä kavereiden luo menevät ja entä nyt tarhaikäisenä voihan sitä luoda oman verkoston.
Kyllä, mutta tässä ei ei nyt ollut kyse verkoston rakentamisesta vaan siitä, miksi nämä isovanhemmat eivät ole koskaan auttaneet ja nyt ilkkuvat verkoston puutteesta.
Lapset ollaan saatu tarvittaessa hoitoon esim. rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Entä omat vanhempasi? Olet lapsuuden perheesi tyttö, miten teillä toimii tämä klassinen asetelma, jossa sinun lapsiasi hoidetaan?
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sisaruksillani ei ole lapsia. Omat vanhempani ovat osallistuneet enemmän kuin miehen vanhemmat, mutta eivät kovin aktiivisesti hekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kyseessä olla piikittely sinun vanhempiasi kohtaan. Pitävät itseään parempina ja haluavat korottaa itseään koska hoitavat oman tyttönsä lapsia tosin kuin sinun vanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä omat vanhempasi? Olet lapsuuden perheesi tyttö, miten teillä toimii tämä klassinen asetelma, jossa sinun lapsiasi hoidetaan?
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sisaruksillani ei ole lapsia. Omat vanhempani ovat osallistuneet enemmän kuin miehen vanhemmat, mutta eivät kovin aktiivisesti hekään.
Miten voit sanoa olevasi ilman tukiverkkoa? Vanhepasi hoitavat, mielestäsi liian vähän?
Meillä tukiverkko olimme mies ja minä toisillemme, menot sovittiin niin että jompi kumpi hoiti lasta. Molemmat aikuiset töissä ja lapsi päivähoidossa 2 v. eteenpäin.
Isovanhemmat ja suku noin 300-500 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla piikittely sinun vanhempiasi kohtaan. Pitävät itseään parempina ja haluavat korottaa itseään koska hoitavat oman tyttönsä lapsia tosin kuin sinun vanhemmat?
Ap voi kokea piikittelynä sellaisen mikä ei ole piikittelyä. Hoitaako miehen siskon lapsia myös siskon miehen vanhemmat?
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)
No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.
Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan ilkeys. Kannattaa miettiä tarvitsetteko tuollaisia ollenkaan elämäänne. Vai voiko olla kyse siitä, että yrittävät nyt että hoitaisivat jollain ehdolla teidän lapsia? Eli että tavallaan yrittävät kiristää jotain?
Vähän ohi aiheen, mutta meillä mies ei halunnut jättää äidilleen lapsia hoitoon, koska oli niin huonokuntoinen ja muutakin oli kai omaan lapsuuteensa liittyen miksi ei luottanut. (eli ei nyt mikään perinteinen miniälle ei anoppi kelpaa). Anoppi itki tätä paljon suvulle, ja miehen sisko halusi myös hoitaa meidän lapsia. No meni aikaa ennen kuin meille sopi (sisko asuu kaukana) että käly hoitaa, mutta kerran kun itse taas ehdotti niin sanottiin että sopii meille ja sovittiin aika. No käly perui viime hetkellä ja sanoi, että kysykää äitiä, tulee varmasti mielellään. Mies sanoi että ei ole niin suuri tarve, katsellaan joskus toiste. Käly veti herneen nenään, ja sanoi ettei ikinä aio auttaa meitä, siinäpä uuvumme lapsiimme, että kyllä äidin pitää saada hoitaa lapsia. Eli käly ei edes aikonut auttaa, yritti vain junailla tilannetta niin että äitinsä tulisi hoitamaan ja vielä veti ehdon ettei koskaan auta jos äitinsä ei saa hoitaa.
Ei ap ollenkaan samanlainen tarina kuin teillä, mutta jostain syystä tuli mieleeni. Ehkä se että on vain ihmisiä jotka eivät oikeasti halua auttaa ja täyttävät "auttamisellakin" ensisijaisesti omia (henkisiä) tarpeitaan kuin että oikeasti ajattelisivat toisten parasta.
Meillä siis on onneksi elämässä runsaasti ihmisiä ja muutakin apua, mutta kyllä kälyn törkeys loukkasi ja jäin miettimään, kuinka kamalaa olisi olla vain tällaisten ihmisten avun varassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Ei hyvänen aika. Miten sun vanhempasi voivat olla noin mulkkuja? Oletko heidän kanssaan vielä tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä omat vanhempasi? Olet lapsuuden perheesi tyttö, miten teillä toimii tämä klassinen asetelma, jossa sinun lapsiasi hoidetaan?
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sisaruksillani ei ole lapsia. Omat vanhempani ovat osallistuneet enemmän kuin miehen vanhemmat, mutta eivät kovin aktiivisesti hekään.
Miten voit sanoa olevasi ilman tukiverkkoa? Vanhepasi hoitavat, mielestäsi liian vähän?
Meillä tukiverkko olimme mies ja minä toisillemme, menot sovittiin niin että jompi kumpi hoiti lasta. Molemmat aikuiset töissä ja lapsi päivähoidossa 2 v. eteenpäin.
Isovanhemmat ja suku noin 300-500 km päässä.
No en nyt varmaan mitenkään totaalisesti ole ilman tukiverkostoa, mutta mitään luottoa ei ole siihen, että hädässä saisi apua. Olen mm. synnyttänyt yksin, koska kukaan ei halunnut hoitaa esikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Ei hyvänen aika. Miten sun vanhempasi voivat olla noin mulkkuja? Oletko heidän kanssaan vielä tekemisissä?
No jollain lailla joo, mutta onhanvlit etäiset ja kylmät ja oon katkera niiden kaikesta v*truilusta ja silkasta ilkeilystä ja pahansuopuudesta. Sitä kyllä oli jo lapsuudessakin joten ei tämä sinällään ihan yllätyksenä tullut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä omat vanhempasi? Olet lapsuuden perheesi tyttö, miten teillä toimii tämä klassinen asetelma, jossa sinun lapsiasi hoidetaan?
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sisaruksillani ei ole lapsia. Omat vanhempani ovat osallistuneet enemmän kuin miehen vanhemmat, mutta eivät kovin aktiivisesti hekään.
Miten voit sanoa olevasi ilman tukiverkkoa? Vanhepasi hoitavat, mielestäsi liian vähän?
Meillä tukiverkko olimme mies ja minä toisillemme, menot sovittiin niin että jompi kumpi hoiti lasta. Molemmat aikuiset töissä ja lapsi päivähoidossa 2 v. eteenpäin.
Isovanhemmat ja suku noin 300-500 km päässä.
No en nyt varmaan mitenkään totaalisesti ole ilman tukiverkostoa, mutta mitään luottoa ei ole siihen, että hädässä saisi apua. Olen mm. synnyttänyt yksin, koska kukaan ei halunnut hoitaa esikoista.
Tämä yksi synnyttäminen tuttua mullekin, ja vanhempien pilkkanaurut siihe päälle että ”voivoi onpas kurjaa, jos ei ole hoitajaa niin sitten se on vaan mentävä yksin”.
T. se hotellilahjakortti :)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kyseessä olla piikittely sinun vanhempiasi kohtaan. Pitävät itseään parempina ja haluavat korottaa itseään koska hoitavat oman tyttönsä lapsia tosin kuin sinun vanhemmat?
Tämä tuli mullakin mieleen, eli eivät pidä aloittajan vanhemmista, joko ovat parempaa väkeä tai sitten huonompaa?
Mutta koska syitä voi olla todella monia, minä ehdotan ap, että kysyt heiltä suoraan syytä, kun se kerran sua kiinnostaa.
MItäköhän se ilkkuminen mahtaa olla?
Vai onko kyseessä samantapainen ilmiö kuin tässä kolumnissa:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/35490619-5a6a-4912-933b-fdd0d31677fe
Kirjoittaja ei tiedä edes sitä, että nimenomaan 1970- ja 1980-luvuilla muutettiin maalta kaupunkeihin ja isovanhemmat jäi sinne korpien kuiskintaan. Nyt noin 30v ikäisillä oli lapsena todella harvoin mummola naapurustossa, vaikka ko. toimittajalla niin saattoi ollakin, joten kummastus isovanhempien (ja turvaverkon) jäämisestä kotikonnuille on outo.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt tätä itkua, jossa ensin pitää katkaista napanuora omiin vanhempiin ja olla mahdollisimman itsenäisiä ja etäisiä, mutta lapsen synnyttyä ryhtyä pommittamaan vanhempia, että nyt ilmaiseksi piikomaan.
Ihan hyvin 30 vuotta sitten saatiin lapsen kasvatettua ja käytyä töissä, vaikka isovanhemmat ei olleet naapurissa tarjoamassa apuaan. Tosin silloin ei käytetty aikaa someen, oli pakko olla niiden omien lasten kanssa. Nykyvanhemmille moinen ei sovi, heillä on oikeus omaan elämään ilman lasta.
Ai kamala minkälaisia isovanhempia. Itse alkaisin mielellään vastavuoroisesti hoitamaan toisen pariskunnan lapsia vuorotellen, ottaa vaikka yöksikin, jos se vastavuoroisuus tosiaan toimisi.
Tapa kiristää.