Mulla on asperger ja vklp on isot juhlat... Miten selviän?

Et kai yksin mene sinne, vaan paikalla on paljon ihmisiä jotka tuntevat sinut. Onko sinulla puolisoa tai saatko jonkun muun tukihenkilöksi?

Alkoholin voimalla sitä nuorempana selvisi aina. Mutta sittemmin olen todennut, että en kyllä ala menemään tilaisuuksiin, jotka on minulle niin vastenmielisiä, että täytyy itsensä kokovartalopuuduttaa viinalla että pystyy olemaan. Eli en ole yli 20 vuoteen käynyt missään häissä tai muissa juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Et kai yksin mene sinne, vaan paikalla on paljon ihmisiä jotka tuntevat sinut. Onko sinulla puolisoa tai saatko jonkun muun tukihenkilöksi?

Puoliso on joo, ja hän ymmärtää tilanteeni. Ongelmana on että suurin osa vieraista ei tiedä ongelmistani ja ne muutamat jotka tietävät, eivät voi ymmärtää ja pitävät minua vain vaikeana niuhottajana. En ole sellainen  sosiaalisesti lahjakas gretathunberg vaan vielä syvemmin as, liki autistinen.

Rauhoittavia lääkkeitä en edes saisi, koska as ei ole pätevä syy sellaisiin ja työssäkäynnistä ja muutenkin arjesta selviän.  -ap 

Älä ole ihmisten orja, vaan käytä nyt vähän luovuutta - kun leikit alkaa, menet jonnekin piiloon tai kävelet ulkona.

Ei ne sitä huomaa, jos siellä on 300 ihmistä lisäksesi ja täytyyhän kaverisi tajuta, kun sanot ettet voi osallistua moiseen paskapelleilyyn eli niihin typeriin leikeihin syndroomasi takia.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole ihmisten orja, vaan käytä nyt vähän luovuutta - kun leikit alkaa, menet jonnekin piiloon tai kävelet ulkona.

Ei ne sitä huomaa, jos siellä on 300 ihmistä lisäksesi ja täytyyhän kaverisi tajuta, kun sanot ettet voi osallistua moiseen paskapelleilyyn eli niihin typeriin leikeihin syndroomasi takia.

Toisaalta kuka ei-syndroomainenkaan noita jaksaa :D 

Kyllä sinä selviät, vaikka tilanne onkin tosi haastava.

Mieti etukäteen MMM-kysymykset ja vastaukset niihin: mitä, missä, milloin, kenen kanssa jne. mitäkin tapahtuu. Mitä sinulta odotetaan jne. Olet vain yksi 300 ihmisestä. Ellei sinulla ole aistiherkkyysongelmia, tilanne on tavallaan helpompi kuin jos tilaisuus olisi vähän pienempi koska nyt moni ei kiinnitä sinuun huomiota. Serkkusikin ehtii muistaa vain nähneensä naamasi, muuten koko päivä on hänelle sellaista pyöritystä ettei hän ehdi katsoa milloin olet paikalla, milloin lähdet jne.

Mieti etukäteen todennäköisiä keskustelutilanteita, keiden kanssa ja mitä niissä sanot. Miten vastaat, jos joku kysyy mitä kuuluu jne. Ylimalkaiset vastaukset riittävät hyvin. Siltä varalta että vastaan tulee tilanne jossa pitäisi rupatella niitä näitä, keksi etukäteen pari aihetta joista voi tehdä niin. Jos toinen alkaa rupatella, riittää taas että vastailet jotain yleisluontoista ja koitat näyttää ystävälliseltä.

Jos pelkäät töksäyttäväsi jotain, muista että myös neurotyypilliset tekevät sitä. Koulukiusaajatkin ovat neurotyypillisiä...sinulla on sentään se etu puolellasi että töksäyttely vaivaa sinua. Et siis tarkoita pahaa etkä tahallasi pahoita kenenkään mieltä. Koita pitää mielessäsi pari nyrkkisääntöä:

1) älä kommentoi mitään henkilökohtaista (mieluummin erehdyt etäisyyden puolelle), anna ihmisten kertoa sen verran kuin haluavat.

2) älä kommentoi vahvasti mielipiteitä jakavia tai henkilökohtaisia aiheita, esim. uskonto, politiikka, ulkonäkö, ihmissuhdeasiat. 

3) Jos on pakko sanoa jotain, sano jotakin positiivista mutta laimeaa. Toisin kuin assit, neurotyypillisille keskustelu ei ole ensisijaisesti tiedon jakamista. Neurotyypillinen joka alkaa jutella kanssasi esim. juhlissa, haluaa sinulta yleensä hyväntahtoisuutta ja ajankulua. Pääset pitkälle jos panostat siihen että näytät jotakuinkin ystävällismieliseltä. Muista myös, että sinullakin on sosiaalisia vahvuuksia: olet todennäköisesti rehellinen ja luotettava eikä sinussa ole tippaakaan kieroilua. Olet erilainen, mutta se ei tarkoita että olisit huonompi.

Jos stimmailet, niin mieti miten se onnistuisi juhlissa. Se on terveellistä ja lievittää stressiä.

Jos puoliso on mukana, sopikaa etukäteen mitkä tilanteet ovat sinulle vaikeita jotta hän tietää auttaa. Hän voi esimerkiksi keskustella enemmän niin että sinä voit vain hymyillä ja nyökkäillä.

Tärkein viimeiseksi: sinulla on asperger eikä siinä ole mitään pahaa. Saat olla oma itsesi niin kauan kuin et konkreettisesti aiheuta epäjärjestystä tms. Koita järjestää olosi mahdollisimman mukavaksi. Vetäydy sivummalle joksikin aikaa tai lähde pois kokonaan, jos tunnet siihen tarvetta. Älä stressaa katsekontaktista, se on mikä se on ja niillä mennään. Älä missään nimessä pakota itseäsi ottamaan katsekontaktia jos se tuntuu pahalta tai kuormittavalta. Voit näyttää ystävälliseltä ilmankin. Jos joku ihmettelee jotain, voit sanoa että sinulla on asperger. Eivät ne tietenkään ymmärrä, mutta silti auttaa että sinulla on selitys.

Nämä nyt tulivat mieleen. 

<3 as-nainen, 40v

Oletko sinä siekkä häissä päähenkilö?

Et ole.  Päähenkilöitä ovat hääpari.

Luuletko, että joku on aivan erityisen kiinnostunut sinusta, noissa häissä?

Ei varmasti ole, siellä on niin paljon vieraita ja muuta häslinkiä, ja sinä olet vain yksi  vieraista,

et vähempää, etkä enempää.

Miksi tuota jännittelet, eihän siellä ole pakko jutella kuin miehensä kanssa ja kyllä kai jokainen työssä käyvä ihminen osaa pientä kevyttä puhua tuttujen ja muiden kanssa.

Miksi ihmiset ovat niin keskittyneitä vain itseensä, että juhliin menokin tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta.

Miltä sitten tuntuisi, jos ei koskaan kutsuttaisi mihinkään juhliin?

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä siekkä häissä päähenkilö?

Et ole.  Päähenkilöitä ovat hääpari.

Luuletko, että joku on aivan erityisen kiinnostunut sinusta, noissa häissä?

Ei varmasti ole, siellä on niin paljon vieraita ja muuta häslinkiä, ja sinä olet vain yksi  vieraista,

et vähempää, etkä enempää.

Miksi tuota jännittelet, eihän siellä ole pakko jutella kuin miehensä kanssa ja kyllä kai jokainen työssä käyvä ihminen osaa pientä kevyttä puhua tuttujen ja muiden kanssa.

Miksi ihmiset ovat niin keskittyneitä vain itseensä, että juhliin menokin tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta.

Miltä sitten tuntuisi, jos ei koskaan kutsuttaisi mihinkään juhliin?

Ole hiljaa kun et mistään mitään ymmärrä.

Jokainen töissä käyvä ihminen EI automaattisesti osaa puhua "pientä kevyttä". Aspergerit eivät useinkaan osaa. 

Juhliin meno voi tuntua ylivoimaiselta suoritukselta, koska isot juhlat ovat TÄSMÄLLEEN sellainen tilanne mitä aspergerin on vaikea hahmottaa ja jäsentää, missä on paljon aistiärsykkeitä ja vapaamuotoisia (=vaikeasti hahmottuvia) sosiaalisia tilanteita.

Kyllä siitä selviää, mutta etukäteen kannattaa todella valmistautua. Onneksi haasteiden vastapainoksi asperger tuo elämään myös paljon hyvää, esimerkiksi kaltaistesi ääliöiden ignooraaminen livenä on aika helppoa.^^ 

6