Avioliiton mitätöinti katolisella - millainen toimenpide?

todella ei-voimassa-oleva, jos näin on se mitätöidään. Jos kyse suomessa asuva, kannattaa ottaa yhteyttä omaan kirkkoherraan joka varmaan opastaa miten toimia.

Katolinen kirkko opettaa, että avioliitto on täysin rikkomaton ja purkamaton. Tämä tarkoittaa sitä, että avioeroa ei varsinaisesti ole edes olemassa. Avioero ei ole Jumalan silmissä avioero, vaan naimisissa olevien ihmisten uskottomuutta aviolupauksilleen. Liitto raukeaa vasta, kun toinen aviopuolisoista kuolee, ja vain siinä tapauksessa toinen avioliitto on mahdollinen vielä elossa olevalle osapuolelle.



Katolinen kirkko ymmärtää, että joissain tilanteissa eroaminen on ainoa mahdollisuus, ja kirkko voi sallia aviopuolisojen asumuseron erossa asuvien aviopuolisoiden on kuitenkin joko pysyttävä yksin tai tehtävä sovinto ja palattava yhteen.



Jeesuksen tavoin katolinen kirkko tunnustaa, että jotkut liitot eivät ole päteviä avioliittoja, ja siksi kirkolla on mahdollisuus tutkia ja tarpeen tullen mitätöidä avioliitto. Mitätöinti ei ole katolinen versio avioerosta, vaikka kirkon ulkopuoliset monesti haluavat niin ajatella. Mitätöinti on kirkon päätös siitä, että mitään avioliittoa ei koskaan ollutkaan, ja siksi puolisot voivat mennä ¿uusiin¿ naimisiin (itse asiassa vasta ensimmäisiin oikeisiin naimisiin). Kirkko voi mitätöidä avioliiton, jos vähintään yksi kolmesta pätevän avioliiton vaatimuksista ei ole täyttynyt.



Ensimmäinen vaatimus on kyky solmia pätevä avioliitto. Esimerkiksi liian nuori ikä, jo voimassa oleva avioliitto tai pappeus olisivat esteitä pätevän avioliiton solmimiskyvylle.



Toinen vaatimus on avioliiton solmimismuoto. Jos katolilainen menee naimisiin maistraatissa tai ei-katolisessa kirkossa ilman kirkon hyväksyntää ja siunausta, avioliitto ei ole pätevä, sillä avioliitto on kirkollinen asia. Katolilainen on ¿vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa¿.



Kolmas kriteeri on suostumus, ja suostumuksen puute onkin yleisin syy mitätöinnin myöntämiselle. Jos voidaan osoittaa, että toinen osapuoli ei avioon astuessaan suostunut siihen vapaasti (hänet oli pakotettu liittoon) tai että hän ei aikonut olla avoin aviollisen rakkauden hedelmällisyydelle (hän oli päättänyt, ettei halua saada lapsia), avioliittoa ei koskaan ollut. Sama pätee tapaukseen, jossa avioon astuttaessa ei uskottu avioliiton rikkomattomuuteen vaan mentiin naimisiin kokeilumielessä ilman aikomusta pysyä uskollisena loppuun asti.

Sillä välin oli perustanut perheen jo kaverini kanssa ja exänsä myös.

Ja todella uskovalle katoliselle ero ei ole mahdollisuus, sillä kirkko ei sitä tunnusta ja kirkon siunaama toinen avioliitto on mahdottomuus. Toisaalta jos on ns " tapauskovainen" niin mikäänhän ei estä solmimasta uutta liittoa, jota kirkko ei tunnusta.

Olen miettinyt tuota avioliittoasiaa itsekin, koska se tulee ehkä kohta ajankohtaiseksi, joten kiva oli lukea asiasta lisätietoa.

miehen aiempi avioliitto mitätöitäisiin, jotta voisimme mennä kirkossa naimisiin.



Miehellä on avioero takana (luterilaisin menoin solmittu). Hänen vaimonsa oli koko liiton ajan uskoton ja hänellä oli avioitumishetkellä siis poikaystävä. Jo häämatka oli yhtä kurjuutta, sillä vaimo katui syvästi avioitumista ja tunsi pettävänsä tätä " miestään" , joka siis oli naimisissa omalla tahollaan.



Liitosta syntyi kuitenkin pari lasta, sillä vaimo halusi jälkikasvua. Eikä tämä rakastettu siis kuitenkaan ollut vapaana. Myöhemmin vaimo kuitenkin halusi avioeron, koska vihasi tätä varsinaista aviomiestään. Hän tunsi, että hänet on tarkoitettu tälle rakastajalleen, ja heidän kuuluu olla yhdessä.