Erehtyminen kerrostalossa asunnon ovesta.
Onko teille koskaan käynyt niin, että kun olette asuneet kerrostalossa, olette vahingossa menneet väärään kerrokseen ja sitten yrittänyt avata "asuntonne" ovea, mutta avain ei sovi. Jonkin aikaa räpellettyänne tajuatte, että ovessa on vieras nimi.
Minulle on joskus käynyt, eikä siinä mitään, nolona luikin tieheni. Mutta myös miesystävälleni sattui useampi kerta. Siihen samalle ovelle, johon minäkin olin yrittänyt. (se ovi oli kerrosta alempanaja tuli painettua hissi väärään kerrokseen.)
No sitten kerran , kun kaikessa rauhassa kävelin kotiin päin, joku nainen tuli miehensä/poikaystävänsä kanssa minua vastaan ja kun tultiin vastakkain, tämä nainen alkoi huutaa minulle ihan hulluna.
Minun kuulema pitäisi pitää ukkoni pois hänen oveltaan jne. Olin kauhusta mykkänä, enkä uskaltanut sanoa mitään.
Mies näytti nololta ja yritti rauhoitella naistaan ja veti tämän viimein puoliväkisin pois tilanteesta:D
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi kerran kun tulin pyykkituvasta kori sylissä, että painoin hissin kerrosta liian aikaisin eli yritin aukaista alakerran naapurin ovea avaimella, no, naapuri oli kotona ja aukaisee oven ja minä siinä sönkötän naama punaisena anteeksi, väärä kerros. Mies hymyili ja sanoi, että harvoin naiset noin sinnikkäästi yrittää kylään😄
Sulla sentään oli ystävällinen vastaanotto , kun erehdyit :)
Menin hissiin ja perässä tuli mies. Jäin pois hissistä ja se mies seurasi. Kaivelin kävellessä avaimet taskusta ja vasta ovelle pysähtyessä tajusin että se mies oli seurannu koko ajan ja seisoi mun selän takana. Yhtäkkiä tajusin että se mies oli mun alakerran naapuri. Mutisin jotain pitkästä työpäivästä ja väsystä, naapuri vaan hymähti. Hipsin vauhdilla omaan kerrokseeni.
Ei ole, mutta ovelleni kerran eksyi aika outo hiipparitäti joka rimputuksen jälkeen jo kääntyi pois sanoen "anteeksi väärä asunto", ennenkuin olin edes saanut naamaani oven raosta. Lähti sitten pitkin nurmikoita hortoilemaan jonnekin. Tuli mieleen joku murtoliigojen tiedustelija, jolle oli pääasia vaan ottaa selvää onko ketään kotona, sillä onhan ne asukkaiden nimet nyt selkeästi esillä kuitenkin siellä.
Olisin sanonut miehelle, että pidä tuo hullu akka erossa minusta.
Kerran vahingossa yritin alakerran ovea, mutta tajusin heti kun alkoi koira haukkumaan. Minulla kun ei ole koiraa.
Mulle on käynyt näin. Mulla puhkesi auton kumi 2 kertaa viikon sisällä ja mietin omissa ajatuksissani, että terrorisoiko joku minua. Kävelin portaat ja koetin avata asuntoni lukkoa. Vähän ajan päästä tajusin postiluukussa lukevan väärän nimen. Kävi tuuri ettei naapuri tullut avaamaan ovea ihmetellen ulkoa tulevia ääniä.
Meille on kolmesti yrittänyt joku sisään avaimella. Näissä on ollut väliä.
Olin menossa kolme vuotiian kanssa siskolleni kylään. Lapsi yleensä osaa painaa hississä oikean kerroksen niin en edes katsonut, hissistä jäädessä lapsi juoksi innoissaan ovelle painamaan ovikello. Siinä perässä kävellessä tajusin että ollaan väärässä kerroksessa.
Ensimmäinen ajatus oli liukkia karkuun. En kehdannut niin jäätiin odottamaan avaako joku oven. Siihen tuli mies jolle nolona sönkötin innoissaan olevasta lapsesta ja kahvista siskolla.
Tämä mies onneksi nauroi ja sanoi että hän voi sitten ensi kerralla keittää kahvit. Siskon alakerran naapuri moikkaa meitä nykyään rapussa 😁
Kyllä, olen parikin kertaa väsyneenä luullut jo toisen kerroksen kohdalla olevani omalla kotiovella, joka on 3.krs:ssa.
Asuin talossa, johon oli kaksi sisäänkäyntiä, toinen ykkös- ja toinen kakkoskerroksessa. Yleensä käytin jälkimmäistä eli nousin kahdet rappuset, joten jos meninkin sisään ykköskerroksesta (esim. jos piti matot tampata) , tuli usein ajatuksissa noustua vain ne kahdet rappuset ja yritettyä alakerran asuntoon.
Mulle yritti joskus yöllä sinnikkäästi tulla avaimilla sisään puheesta päätellen joku kolmen miehen seurue. Luulen, että rappu ja ovi olivat oikeat, mutta talo väärä. Naapuritalot olivat nimittäin melko identtisiä ja itsekin sai alkuaikoina sinne muutettuani olla tarkkana.
Itse joskus yritin kerrosta alempaan kämppään. Onneksi kukaan ei ehkä ollut kotona.
Itse olen harvoin erehtynyt ovesta, mutta yläkerran taiteilija oli monesti meidän oven takana. Saattoi ulista postiluukusta (humalassa), kun ei saanut ovea auki.
Tuli mieleen juttu, jonka olen joskus lukenut lehdestä:
Pieni lapsi kävi aina yksin pihalla leikkimässä ja palasi sitten aikanaan kotiin (äiti oli siis kotona laittamassa ruokaa jne.)
Eräänä päivänä lapsi ei palannutkaan vaan istui rappusilla itkemässä. Hän ei ollutkaan löytänyt kotiovea.
Naapuri (talkkari tms.) auttoi ressukan kotiinsa.
Ilmeni, että äiti oli vaihtanut eteisen maton. Lapsi oli aina tunnistanut oman kodin kurkkaamalla postiluukusta...
Olen rakennusalalla työssä. Oli isompi projekti meneillään, useampi identtinen kerrostalo samalle tontille. Tuli muutto ajankohtaiseksi, hankittiin asunto uusimmasta talosta siltä tontilta. Muuton jälkeen oli lyhyt työmatka kun uusi talo lähti nousemaan vain muutaman kymmenen metrin etäisyydelle asunnosta. Alkoi myös kausi jona tutustuin naapureihini. Työni puitteissa vietin usein aikani valmistuvan talon yhdessä kerroksessa. Kotiin mennessä valitsin alitajuisesti hississä sen kerroksen numeron missä olin päivän työskennellyt, ja erheeni tajusin vasta kun helisytin avaimiani "asuntomme" ulko-oven lukossa. Onneksi ihan jokaisella kerralla asunnon asukas ei vaikuttanut olevan kotosalla...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen parikin kertaa väsyneenä luullut jo toisen kerroksen kohdalla olevani omalla kotiovella, joka on 3.krs:ssa.
Sama mulla. Meillä on asunnon ulko-ovissa iLoq-lukot, ja ainakaan minun lukkoni harvemmin aukeaa heti ensimmäisellä yrittämällä. Joten sitä ei aina tajua, että on vieras ovi kyseessä kun ovi ei aukea. Jonkun aikaa kun olen renkuttanut eikä ovi vaan ole auennut, niin olen huomannut, että kappas, olen taas kerrosta alempana.
Oon ajatuksissani ja hyvin väsyneenä kiivennyt väärään kerrokseen ja vasta avainta lukossa tuloksetta väännellessä tajunnut erehdykseni. Tai en siinäkään heti tajunnut vaan ekaksi huomasin postilaatikossa väärän nimen, sitten tuli kauhea tunne että asukas on vaihtunut (!!), ja vasta viimeiseksi järki sanoi että väärä ovi... Onneksi ei kukaan tullut sieltä avaamaan.
Kerran kävi minulle noin. Menin vahingossa väärään kerrokseen, joka näytti aivan identtiseltä kotikerroksen kanssa. Sovitin avainta oveen pari, ehkä kolmekin kertaa kunnes huomasin, että väärä kerros ja väärä asunto.
Tosin on munkin ovea käyty jokusen kerran räpläämässä. Mitä luultavammin kyse on ollut siinäkin ovesta, kenties kerroksestakin erehtyneistä naapureista.
Naapurit koitti joskus kännissä tulla asuntooni, olivat erehtyneet kerroksesta. Kerran taloon muutti uusi asukas, joka kävi hakemassa avaimet, ja tuli sitten ovelleni rapistelemaan. Hän oli erehtynyt asunnosta täysin (uusi asuntonsa ei siis ollut edes tässä rapussa.)
Anoppi muutti jossa oli omat asunnot ja alhaalla yhteisiä tiloja, talossa oli paljon sosiaalista ja kivaa puuhaa asukkailla yhdessä. Kerran anoppi oli erehtynyt kerroksesta ja sisällä ollut asukas tuli avaamaan, ei siinä mitään naureskelivat tilanteelle.
Ei mennyt kauaa kun anopin ovella rapisteli joku, selvisi rapistelijan olevan sama jolle anoppi oli jo erehtynyt yrittämään sisälle. No rouvat ystävystyivät, tilasivat yhdessä puoliksi päivälehdenkin jota sitten lukivat aina jommankumman luona.
Harrastivat kaikkea mukavaa talon jengissä, kunnes anoppi kuoli. Vielä tuli ystävä hautajaisiinkin. Hieno ystävyys erehdysten ansiosta.
Mulle kävi kerran kun tulin pyykkituvasta kori sylissä, että painoin hissin kerrosta liian aikaisin eli yritin aukaista alakerran naapurin ovea avaimella, no, naapuri oli kotona ja aukaisee oven ja minä siinä sönkötän naama punaisena anteeksi, väärä kerros. Mies hymyili ja sanoi, että harvoin naiset noin sinnikkäästi yrittää kylään😄