Vapaaehtoistyötä ja yhteistä hyvää - tuliko hyvä mieli?

On myös vapaaehtoistyötä, jota tehdään anonyymisti tai isossa ryhmässä, jossa vastuuvetäjä käsittelee ongelmat. Suosittelen perehtymään esim.ev.lut.seurakunnan toimintamuotoihin. Kaikilla paikkakunnilla toimintaa ei ole tasapuolisesti kuitenkaan. 

Saapas, Walkers jne. kannattaa tarkistaa. 

Johan sulla on ollut huono tuuri. Olen ollut vapaaehtoistyössä vuosikymmeniä, eikä mun kokemukseni ole ollenkaan samansuuntainen. Toki aina voi jotain erimielisyyttä olla, kun kuitenkin ihmisistä on kysymys, mutta ei edes tule mieleen itselle sellaista tapausta.

Miten olis joku sellainen työ, jossa voit hoitaa hommia enemmän itsenäisesti? Vaikka SPR:n ystävätoiminta? On myös sellaisia vapaaehtoistöitä, joita tehdään kertaluontoisesti, niissä tuskin ainakaan välien tulehtumisen takia ehtii tulla ongelmia. Katso esim. sivusto hiiop100.fi.

2 jatkaa: Jäin vielä miettimään sun huonoja kokemuksia. Taloyhtiön hallitusta en osaa oikein vapaaehtoistyönä pitääkään, ja olenko oikeassa, jos arvaan, että loppu kokemus on urheiluseurasta, koululuokkien keräyksistä tai vastaavasta? Sitten ymmärrän. Ihmiset saattaa olla aika raadollisia, kun on kysymys omista eduista (omista rahoista ja omien lasten ”menestyksestä”). Eli siellä on aina osa porukkaa vahtimassa omia etujaan, eikä suinkaan pyyteettömästi auttamassa.

Minä olen toiminut nälkäpäiväkerääjänä, imetystukiäitinä, ystävänä maahanmuuttajaäidille, vastannut kriisipuhelimeen ja luovuttanut verta. Siis näiden oman elämän yhteisöprojektien (vanhempainyhdistykset, seuratalkoot, hoitoapuringit) lisäksi. En tunnista kokemuksiasi muuten kuin tuolta urheiluseurojen piiristä, ja sitä en tosiaan osaa mieltää vapaaehtoistyöksi sen enempää kuin omien lasten harrastuskuskailua, kuuluu konseptiin.

Teen vapaaehtoistyötä eläinten parissa enkä tunnista noita ongelmia. Toki asioista ollaan joskus eri mieltä mutten ole kuullut kenenkään nostaneen ääntään, tai riidelleen tai suuttuneen.

Vapaaehtoistyöstä saa enemmän kuin antaa.

Oikein odotan, että ennen joulua tulee sama tehtävä kuin viime vuonna: kuljettaa seurakunnan joulukukkia vanhuksille. Mikä sen ihanampi tapa tuottaa hyvää mieltä!

Itse olen sitä mieltä, että ihmisiä ei kannata auttaa suoraan. Päädyt hyväksikäytetyksi ja toisin kuin eläin niin ihminen puree auttajaansa. Auttaminen, empatia ja halu tuoda jotain yhteiseen hyvään katsotaan heikkoudeksi ja silloin joudut alttiiksi kiusaamiselle, mustamaalaamiselle ja hyväksikäytölle. Mutta järjestöjen ja ryhmittymien kautta on ok. Minä teen itselleni sopivaa vapaaehtoistyötä josta voin pitää vapaata kun se  tuntuu kuormittavan liikaa. Meillä on tekijöillä hyvä henki ja pidetään huoli toistemme psyykestä. Kaikenmaailman taloyhtiön asukastoimikunnista ym olen kieltäytynyt pyydettäessä koska ne ei ole muuta kuin kyttäys ja juorukerhoja.

Kun tehdään projekteja porukalla, ristiriitoja toisinaan ilmenee. Jokainen ryhmän jäsen voi auttaa hyvän yhteishengen luomisessa mm. hoitamalla osuutensa asiallisesti ja nostamalla kissan pöydälle, jos joku ryhmän jäsen käyttäytyy asiattomasti muita kohtaan.

Itse teen paljon vapaaehtoistyötä voittoa tavoittelemattomissa järjestöissä. Aika usein hommat kaatuvat kaltaisten aktiivisempien niskaan ja muilta ei sitten löydy oma-aloitteisuutta tehdä itse mitään. On toisinaan pirun uuvuttavaa joutua itse paiskimaan hommia ja sitten avunsaannin sijaan kuunnella toisten valitusta siitä, miksei tätä ja tätä ole jo hoidettu tai miksi tuo on tehty noin. Ihme, kun näille valittajille harvemmin juolahtaa mieleen, että he voivat itse ihan vapaasti tulla hoitamaan kyseisen asian haluamallaan tavalla.

Voin tuollaista valitusta kuunnella duunista, josta minulle maksetaan, mutta porukka ei yleensä tunnu käsittävän eroa siihen, että tehdään jotain ilmaiseksi hyvää hyvyyttään ja että he voisivat itse osallistua siihen tekemiseen, kun kerran niin erinomaisesti tietävät, miten asiat pitäisi tehdä. Vähän kuin en osallistuisi taloyhtiön talkoisiin ja napisisin siitä, miten huonosti nurmikko on leikattu ja kukkien hoito laiminlyöty, kun ruikutuksen sijaan voisin itse mennä leikkaamaan sen nurtsin ja hoitamaan kukat.

Huolimatta näistä kapuloista rattaista koen vapaaehtoistyön usein aina loppupeleissä palkitsevana, kun hommat saadaan tehtyä. Varsinkin sitten, kun joku kiittää tai muulla tapaa ilmaisee esimerkiksi viihtyneensä tapahtumasta, jota olen ollut mukana järjestämässä tai tykänneensä projektista, jonka toteutuksessa olin mukana. Tai ylipäätään, kun näen, että hommat pelaa ja jengi viihtyy niin se on yleensä kaiken uurastamisen arvoista. Ja että saa tehdä juttuja mieleisellään tavalla.

Kiitos lukuisista vastauksista. Itselleni on tuottanut ongelmaa löytää sellaista toimintaa, mikä soveltuisi kaltaiselleni työelämässä mukana olevalle. Itselläni on jo vanhat vanhemmat, joten koen ystävä-yms. toiminnat vähän liikaa saman teeman ympärillä pyörivänä. Edeltävän kirjoittajan tavoin oma kokemukseni toiminnasta vailla rahallista palkkiota on se, että hommaa pyörittää muutama aktiivi, jotka todella saavat tehdä aikamoisen viipalen hommista. Valitettava osuus vapaaehtoistöistä on sellaiseen kellonaikaan, jolloin olen itse töissä. Pitää nähtävästi pitää vaan silmät auki, josko jotain sopivaa tulisi kohdalle (ap).

Teen kansallissosialistista vapaaehtoistyötä, tulee kieltämättä hyvä mieli.

mä oon työskennelly vapaaehtosena ystävänä m. terv-potilaille, ja siinä ei ollu muita hengittämässä niskaan vaan ihan itse sain työskennellä. :)