Yliherkkä eskarilainen
On ollut nuorempanakin herkkä, mm. lopetti syömisen kokonaan useammaksi kuukaudeksi kun alotti päivähoidon aikoinaan. Mutta nyt eskarin alettua homma on ikäänkuin räjähtänyt käsiin; saan istua joka ilta kuuntelemassa tapahtuneen päivän murheita jopa puoli tuntia kerrallaan. Ymmärrän kyllä että tässä iässä moni herkistyy, ja että on tärkeää olla läsnä lapselle kun tämä haluaa jakaa murheitaan.
Asiaa vaikeuttaa sekin, että lapsi tuntuu ymmärtävän väärin muiden tekemiset. Esim. sanoo että minä suuttuisin usein, ja tämä ei todellakaan pidä paikkaansa! Hyvin harvoin olen suuttunut, ihan siksi että ei ole siihen tarvetta. Sekin riittää itkun syyksi, että unohti kertoa aikuiselle jonkun asian hoidossa, kuten tänään.
En oikein enää tiedä, miten lohduttaisin lastani.
Lapsi on hyvin suorituskeskeinen, vaikka häntä ei ole kukaan siihen ajanut, päinvastoin. Pelkää jatkuvasti tehneensä jotain väärin ja tänäänkin tuli iltaruoalla itku, kun "eskari meni huonosti". Kun vähän tongin, sain selville että hamahelmien laittamisessa oli ollut jotain epäselvyyksiä/ongelmia.
Lapsi on pidettyä seuraa, keksii kivoja juttuja ja tulee juttuun etenkin itseään nuorempien kanssa. Mutta tämä herkkyys...niin. Harkitsen, josko varaisin aikaa perheneuvolaan tms., onko kellään kokemusta sellaisesta?
Ap