Pystyykö identiteettipolitiikkaa käsittelemään lainkaan kriittisen objektiivisesti yliopistossa Suomessa?
Siis esimerkiksi filosofian oppiaineessa fenomenologisen tai kielifilosofisen tutkimuksen menetelmin? Vai tyrmätäänkö kaikki yritykset kulttuurimarksistien ja feministien toimesta?
Kommentit (9)
Hyvä aloitus. Lämpöä ja rakkautta ja jumalan rukouksia ap:lle.
Siltä tuntuu ap tuo negatiivinen ihmiskunnan kåmelin blaa...blaa...blaa... puolustus. Jumalakin on tätä mieltä.
Maapallossa on ihmisiä tällä objektilla jotka voivat käsitellä vasemmalla aivolohkolla koko maapalloa vasemmiston näkemyksestä ja oikealla aivolohkolla koko maapalloa oikeiston näkemyksestä tehokkaammin kuin kuningatar Elizabeth2! De Facto.
Tämä objekti tekee itse tuhoa tulevaisuuteen maapallon orgaanisuudesta varkaiden karmalle tuhoten ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden galaksin sekä universumin ellei media tee yhtä pyyntöä joka on harvinaisen selvä uutinen jo.
Itse olen marxisti ja feministi ja opiskellut myös yliopistossa.
Mitä tarkoittaa kriittisen objektiivisesti? Onko sinusta kritiikki kauheankaan objektiivista?
Mirjana kirjoitti:
Itse olen marxisti ja feministi ja opiskellut myös yliopistossa.
Mitä tarkoittaa kriittisen objektiivisesti? Onko sinusta kritiikki kauheankaan objektiivista?
Ilman kritiikkiä meillä ei olisi ilmaakaan.
Kuvittele jos mikään ei tule mistään eikä mikään ole mitään mitä sinä mirjaana olet mieleltäsi niin miten sinä hengität ilmaa? Ilmaiseksikö ilmaa käytät ilmastohysteriaan? Eikä tätä voida replikoida?
Vierailija kirjoitti:
Ahhahhahahhahahhahahhahhhhhhhaaaaa tirsk tisk tirsk ahhahahhhahhahahahhahahahhahahah
Nyt on joku poiminut käsitteitä ja latelee niittä perättäin lauseeseen tajuamatta tippaakaan mitä ne tarkoittavat.
Psst: feministisessä tutkimuskessa Heideggerin ja Merleu-Pontyn fenomenologia samoin kuin kielifilosofia on ihan kekeskisesti läsnä. Miten se sopii kommenttisi?
Ajattelin kyllä ihan perus Husserlilaista fenomenologista reduktiota (jonka M-P ja Heidegger hylkäsivät). Minua kiinnostaa tässä sukupuolen asema havainnon intentionaalisena rakenteena. Lähinnä mietin mitä tarkoittaisi nähdä maailma sukupuolettomana (tai äärettömän monisukupuolisena).
Ajatus lähti liikkeelle eräältä jenkki fenomenologilta, joka sanoi, että Nykissä kasvaneena ei “näe” tai ajattele kohtaamiensa ihmisten etnisyyttä, ihonväriä jne, mutta aina kyllä noteeraa henkilön sukupuolen.
Minua kiehtoo tämä ajatus: millaista olisi, jos ei koskaan osaisi jälkeenpäin sanoa, mitä sukupuolta tapaamani henkilö edustaa. Ja nyt en tarkoita, etteikö kyseinen henkilö myöhemmin voisi paljastua vaikka naiseksi pukeutuneeksi mieheksi, vaan etten ollenkaan osaisi sanoa, näyttikö tämä mieheltä vai naiselta.
Voiko siis sukupuolen (todellisen tai “oletetun” - mikä minusta on jo ihanan fenomenologinen ilmaus) sulkeistaa ihan kokonaan? Identiteettipolitiikathan rakentuvat juuri jonkun tämäntapaisen idean ympärille (vaikka ne yleensä hakevatkin perustelunsa jostain (post)strukturalistisista merkityksen rakentumisen tms teorioista vedettynä jälkimarksistisen justifikaatioaparaatin läpi).
Vastaavasti kielifilosofian pointti olisi: voinko rakentaa ihan oman kielen, jossa määrittelen asiat juuri niinkuin itse haluan. Mikä olisi tällaisen kielen ja todellisuuden kosketuspinta?
Ahhahhahahhahahhahahhahhhhhhhaaaaa tirsk tisk tirsk ahhahahhhahhahahahhahahahhahahah
Nyt on joku poiminut käsitteitä ja latelee niittä perättäin lauseeseen tajuamatta tippaakaan mitä ne tarkoittavat.
Psst: feministisessä tutkimuskessa Heideggerin ja Merleu-Pontyn fenomenologia samoin kuin kielifilosofia on ihan kekeskisesti läsnä. Miten se sopii kommenttisi?