Äitini mielipuuhaa oli saada nolata lapsensa muiden edessä. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia nolaamalla kasvatamisesta?
Olen vanhemmilleni ainut lapsi ja hyvä niin, ettei tullut enempää kärsijöitä.
Äitini oli suhteellisen normaali ja hyvänlainen äiti siihen saakka, kun isäni kuoli ollessani 6 vuotias. En ollut ihan vielä ehtinyt aloittaa koulunkäyntiä, koska esikoulu ei ollut vielä pakollista.
Äitini muuttua, aina kun paikalle tuli vieraita tai nyt ketä vaan muita ihmisiä, alkoi komentaminen ha piikittely milloín mistäkin tarpoeettomasta asiasta. Kahden kesken oli ihan rauhallinen, mutta heti kun horisontissa oli muita, johan mekastus ja huuto alkoi ja vielä oikein varmisti, että mahdollisimman moni kuuli, kuinka hän kasvattaaa lastaan.
Keskustellessaan muiden kanssa hän tykkäsi suureen ääneen kertoa, mitä pahaa olin tehnyt ja kuinka kauhea lapsi hänellä on, joka ei mitään tottele ja mitään usko.
Opettajille hän vähäteli minua ja joutuessani äitini puheiden vuoksi koulussa kiusatuksi, hän alkoinaljailla lisää, että kuinka heikko ja viallinen olen, kun annan muiden kiusata ja käski kiusaamaan takaisin, ilkeän naurun päästessä perään.
Nykyisin tiedän äitini olinpaikan, mutta en asioi hänen luonaan, enkä aio mennä hautajaisiinkaan, kun se aika tule. Olen perheetön, koska en halua lapsia, suhteita on ollut, toiset kestänyt kauemmin ja toiset vähemmän aikaa. Kaikista ei ole vanhemmiksi
Kommentit (16)
Etenkin lapset kuvittelevat että vanhemmat ovat älykkäitä ja kaikkivoipia, ja olettavat että he haluavat lapsille ja muille hyvää. Valitettavasti näin aikuisena huomaa ettei asia ihan niin ollutkaan: on hyvin paljon rikkinäisiä ihmisiä täällä ympärillä, jotka eivät ole henkisesti kehittyneet lapsuutensa jälkeen.
Itsellä on ikävä muisto kaverin äidistä, joka jollain ihmeellisellä lailla kadehti äitiäni. Tämän hän kosti minulle vähättelemällä aina minua oman lapsensa seurassa, ja haukkumalla ja nauramalla jokaiselle mahdolliselle virheelleni minkä tein. Hän puhutteli minua usein kuin aikuista ja vaati selityksiä esim. sille miksen edellisenä päivänä ollut soittanut hänen lapselleen kun lapsella oli tylsää (vaikka emme olleet sopineet tapaamisesta). Kaiken kaikkiaan tuo äitinsä käytös oli todella ahdistavaa ja kummallista lapsen näkökulmasta.
Tässä.
Äitini vääntäytyi raskaaksi tarkoituksella yhdelle miehelle ja kosti sitten minulle kokemansa vääryydet aina syntymästään saakka.
Äidin halu näyttää, miten hän kasvattaa, joten aika kun oli muita ihmisiä paikalla, koko virhelistanio esiin ja sitä kailotettiin isolla äänellä
Minun äitini hölötti kaikki yksityisasiani ihan ventovieraille, suunnilleen kun tuli bussipysäkillä joku vastaan niin johan alkoi laulaa.
Ja aina piti muistaa olla kiitollinen ja miettiä kaikkia niitä, joilla on heikommin.
Sitten haukkui kun en puhunut enää mitään enkä ainakaan hiiskahtanut omista asioistani enää mitään.
Samoin, että äitini puhui kaikki arkaluontoiset asiat toisille ihmisille
Minä sairastuin leukemiaan ollessani 10v, sekin oli äitini mukaan itseaiheutettua. Sekin vielä menetteli että haukkui minut sukulaisille ja tuttaville, mutta vielä pelottavampaa oli jäädä kahden hänen kanssaan.
Hän on ollut kuolleena jo kauan.
Mun äiti teki tuota samaa ja isä tekee vieläkin. En koskaan ole kuullut ainuttakaan kehua kummankaan suusta ja olen 42-vuotias. Äiti nyt vanhetessaan on muuttunut asiallisemmiksi kun hoksaa varmaan sen että pian tarvitaan joku auttamaan ja hoitamaan.
Äitini luki päiväkirjani ja raivostui lukemastaan.
Samoin hän raivostui, kun opettajani soitti kotiin ja kertoi huolensa siitä, että vaikutan masentuneelta. Olin silloin 11v. Äidin ainoa huoli oli, että mitäs meidän perheestä nyt ajatellaan, kun en osaa käyttäytyä normaalisti. Olimme siis kunnon porvarisperhe ja kaikki piti näyttää hyvältä ulospäin.
Hän kilahti myös, kun minulla alkoi kuukautiset. Onneksi tiesin, että naisilla on tämä edessä, äidiltä ei sanaakaan aiheesta. Äiti oli sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini hölötti kaikki yksityisasiani ihan ventovieraille, suunnilleen kun tuli bussipysäkillä joku vastaan niin johan alkoi laulaa.
Ja aina piti muistaa olla kiitollinen ja miettiä kaikkia niitä, joilla on heikommin.
Sitten haukkui kun en puhunut enää mitään enkä ainakaan hiiskahtanut omista asioistani enää mitään.
Minä olin nuorena jonkin aikaa samassa työpaikassa missä äitini oli ollut aiemmin. Siellä oli muutama nainen jotka olivat olleet äitini työkavereita, ja he tiesivät kaiken minun yksityisasioistani! Äiti oli kertonut heille kaikki minun vaikeatkin ja täysin henkilökohtaiset asiat.
Olin helpottunut kun pääsin muuttamaan isommalle paikkakunnalle ja sain yksityisyyteni takaisin.
Ei minunkaan vanhempani enkeleitä olleet, mutta en koskaan kirjoittaisi heistä mitään törkeyksiä.
Täällä on pitkä ketju, olikohan otsikko 70-luvulla syntyneiden äidit tms. Paljon vastaavaa.
Miksi ei äidit saa kasvattaa lastaan haluamallaan tavala
Tässäpä hyviä esimerkkejä ajasta, jolloin joka naisen oli pakko hankkia lapsia, koska se nyt vaaan oli niin.
Nykyään tämmöiset saavat olla lapsettomia vapaasti. Onneksi.
Mun äiti ja isosisko vaan nolaa mua (40v) porukassa noloilla lapsuuden jutuilla. Joita kaikilla on, mutten koe niitä missään vaiheessa hauskaksi.
Äitisi kuulostaa todella ongelmaiselta ihmiseltä, joka purki jotain omia ongelmiaan ja traumojaan sinuun. Emme tiedä mistä syystä hän käyttäytyi noin, mutta voi olla että hän haki huomiota ja sääliä tuttavapiiriltään puhumalla sinusta kuin olisit ollut todella hankala ja rasittava lapsi; tai ehkä hän vain voi niin huonosti että halusi purkaa kaiken ahdistuksensa sinuun. Voi myös olla että äitisi inhosi itseänsä ja projisoi tunteensa sinuun, niin että sinä olitkin se hävettävä, huono ja tyhmä henkilö, eikä hän itse.