Entä jos ei pidä omasta lapsestaan?
Jos kaikki oleminen on yhtä tuskaa ja en haluaisi olla enää hänen seurassaan? Voisiko lapsi ehkä muuttaa isälleen ja käydä luonani kerran kuukaudessa?
Kommentit (14)
Eivätkö luonteenne sovi yhteen vai onko lapsi kuriton?
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en aio hankkia lapsia. Ei ole takeita, että pitäisimme toisistamme.
Paska homma. Yritä saada isälle se.
Ehkei sun kaltaisille niitä suodakkaan. Jos olisit miesystäväni niin näyttäisin ennemmin sulle ovea..
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö luonteenne sovi yhteen vai onko lapsi kuriton?
Molempia. Niin äärimmäisen vaativa lapsi. Hetkeäkään ei voi olla yksinään kun on heti pahanteossa. Yksinään = ilman 100% huomiota.
Ap
Minäkin olen miettinyt että onko sitä huono ihminen jos ei enää jaksa olla tekemisissä (jo aikuisen) lapsensa kanssa?
Jos tämä vain solvaa mitä hirveimmillä sanoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en aio hankkia lapsia. Ei ole takeita, että pitäisimme toisistamme.
Paska homma. Yritä saada isälle se.
Ehkei sun kaltaisille niitä suodakkaan. Jos olisit miesystäväni niin näyttäisin ennemmin sulle ovea..
Miksi oletat, että hän on mies?
Ensin yritetään vaihtaa kaverin kanssa, sitten kauempaa esim. lehti-ilmoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö luonteenne sovi yhteen vai onko lapsi kuriton?
Molempia. Niin äärimmäisen vaativa lapsi. Hetkeäkään ei voi olla yksinään kun on heti pahanteossa. Yksinään = ilman 100% huomiota.
Ap
Kovemmat rangaistukset siitä, jos on jäänyt kiinni pahanteosta. Lapsen pitää pelätä tosissaan sitä rangaistusta, niin se ei uskalla tehdä pahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö luonteenne sovi yhteen vai onko lapsi kuriton?
Molempia. Niin äärimmäisen vaativa lapsi. Hetkeäkään ei voi olla yksinään kun on heti pahanteossa. Yksinään = ilman 100% huomiota.
Ap
Miten hän käyttäytyy tarhassa? Osaako toimia ryhmässä?
Masennus voi aiheuttaa noita tunteita, suosittelen käyttämään ihan itse lääkärissä, varsinkin erityislapsi vaatii paljon ja ei ole mitenkään erikoista, että vanhemmat voivat tarvita tukea myös itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en aio hankkia lapsia. Ei ole takeita, että pitäisimme toisistamme.
Paska homma. Yritä saada isälle se.
Ehkei sun kaltaisille niitä suodakkaan. Jos olisit miesystäväni niin näyttäisin ennemmin sulle ovea..
Ok, kiitos mielipiteestäsi.
Mä salaa sympatisoin sua. Rakastan lastani niinkuin vaan äiti voi rakastaa, mutta loppujen lopuksi en ole koskaan viihtynyt hänen seurassaan. Nyt kun hän on aikuinen, meillä ei ome mitään yhteistä ja kiinnostuksen kohteet ihan erilaisia. Emme oliso kavereita jos emme olisi sukua. Tämä on asia, joka on aiheuttanut mulle aina huonon omantunnon. Yritin kyllä, mutta en onnistunut. Tämä on aiheuttanut hallaa myös sisarelleen, joka taas on ihan toisenlainen, jonka kanssa huumorintaju jne. natsaa just kohdalleen. Niin minä en, koska tunnen huonoa omaatuntoa enkä ole halunnut laittaa toista lastani eriarvoiseen asemaan, olen jollain tavalla jarrutellut tämän sisaruksenkin kohdalla omaa olemistani äitinä. Hankala selittää. Olen eronnut lasteni isästä, enkä halunnut uuden puolisoni kanssa enää yhteistä lasta. Syy, jota en kenellekään ole kertonut, oli se, että tiesin, jos olisin lapsen hankkinut, olisin häntä rakastanut enemmän kuin mitään tai ketään. En vaan voinut tehdä sitä olemassaoleville lapsilleni...
Ihan normaaleja tuntemuksia. Samoin kuin sisarukset tulevat eri tavoin toimeen keskenään ja pitävät toisistaan eri tavoin, vanhemmillakin on usein suosikkeja tai negatiivisia tuntemuksia lapsiaan kohtaan. Ongelma on se, ettei niistä voi ikinä puhua kenellekään, paitsi ehkä terapiassa, koska muuten on vaara, että ne kulkeutuvat lapsen korviin.
Onneksi lapsesta ei tarvitse pitää, jotta häntä voisi rakastaa ja jotta hänestä voisi huolehtia.
Tuon takia en aio hankkia lapsia. Ei ole takeita, että pitäisimme toisistamme.
Paska homma. Yritä saada isälle se.