Onko täällä masennuksesta toipuneita? Tai edes semi-toipuneita..

Minkä lääkkeen lopetit?

Olen toipunut mutta tästä leimasta ei pääse ikinä eroon.

Kaikki minun vaivani kuitataan sillä että masennus se vaan oireilee noin.

Voit ottaa pienen murusen lääkettä esim. joka toinen tai kolmas päivä ennen täysin lopettamista. Vähentää oireita. Hitaasti lopettaen säkärit loppuivat ehkä parissa viikossa. En ihan tarkkaan muista monen vuoden taa.

Kuukauden verran ainakin kestää vieroitusoireet. Tai kuukauden mulla kesti pahana, sitten ehkä vielä muutama kk semmoista lievempää oireilua. 

Lopetin Essitalopraamin. Lopetin kyllä vähitellen niin et otin ehkä joka kolmas päivä tai jotain. Nyt n 2 viikkoa kokonaan ilman. Ehkä tosiaan voisin jotain murusia ottaa jos se auttais tähän säkenöintiin. Kiitti.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Lopetin Essitalopraamin. Lopetin kyllä vähitellen niin et otin ehkä joka kolmas päivä tai jotain. Nyt n 2 viikkoa kokonaan ilman. Ehkä tosiaan voisin jotain murusia ottaa jos se auttais tähän säkenöintiin. Kiitti.

-ap

Tuossa on kyllä se riski ettei siitä lääkkestä pääse kokonaan irti ollenkaan, osalla se murusten otto ylläpitää lääkkeenhimoa ja lääkeriippuvuutta. Vähän niin kuin alkoholisti yrittäisi päästä alkoholista, ja järkeilisi että kaljallahan se viinantuska lähtee, mikseipä sitten tölkkiä aina välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin Essitalopraamin. Lopetin kyllä vähitellen niin et otin ehkä joka kolmas päivä tai jotain. Nyt n 2 viikkoa kokonaan ilman. Ehkä tosiaan voisin jotain murusia ottaa jos se auttais tähän säkenöintiin. Kiitti.

-ap

Tuossa on kyllä se riski ettei siitä lääkkestä pääse kokonaan irti ollenkaan, osalla se murusten otto ylläpitää lääkkeenhimoa ja lääkeriippuvuutta. Vähän niin kuin alkoholisti yrittäisi päästä alkoholista, ja järkeilisi että kaljallahan se viinantuska lähtee, mikseipä sitten tölkkiä aina välillä. 

HAHHAH. Et vissiin oo koskaan syönyt masennuslääkkeitä? Vai että oikeen lääkkeenhimoa :))))

Vierailija kirjoitti:

Lopetin Essitalopraamin. Lopetin kyllä vähitellen niin et otin ehkä joka kolmas päivä tai jotain. Nyt n 2 viikkoa kokonaan ilman. Ehkä tosiaan voisin jotain murusia ottaa jos se auttais tähän säkenöintiin. Kiitti.

-ap

Mun pitäisi lopettaa Brintellix. Onko kellään siitä kokemuksia? Olanzapiinin lopetin 1.5kk sitten.

Itse taas harkitsen taas jonkun pillerin aloittamista, kun olen taas kuopassa. Terapiaan ei ole rahaa. Onnea toipumisellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin Essitalopraamin. Lopetin kyllä vähitellen niin et otin ehkä joka kolmas päivä tai jotain. Nyt n 2 viikkoa kokonaan ilman. Ehkä tosiaan voisin jotain murusia ottaa jos se auttais tähän säkenöintiin. Kiitti.

-ap

Tuossa on kyllä se riski ettei siitä lääkkestä pääse kokonaan irti ollenkaan, osalla se murusten otto ylläpitää lääkkeenhimoa ja lääkeriippuvuutta. Vähän niin kuin alkoholisti yrittäisi päästä alkoholista, ja järkeilisi että kaljallahan se viinantuska lähtee, mikseipä sitten tölkkiä aina välillä. 

Et tiedä ollenkaan, mistä puhut.

Essitalopraami ei vie ollenkaan minkäänlaisiin tiloihin, kuten huumaavat lääkkeet tai alkoholi.

Söin vuosia sitten essitalopraamia keskivaikeaan masennukseen. Sain myös sairaanhoitajalta keskusteluapua.

Lienen juurikin semi-toipunut.

Lopetin essitalopraamin asteittain. En pitänyt lääkkeen vaikutuksesta, mutta se helpotti pahinta tuskaa ja todennäköisesti pelasti minut.

Vuosi kestää kokonaan oireiden loppumiseen. Mitään lääkkeenhimoa ei ole olemassa, se poistuu elimistöstä viimeistään muutamassa vuorokaudessa , jopa kovimmatkin lääkkeet, mutta olet ehdollistettu ottamaan sen pillerin. Pillerin ottamisen tarvetta voi lievittää vaikkapa ottamalla monivitamiini tabletin siihen aikaan kun normaalisti otti lääkkeen.

Uskomatonta, olen toipunut. Pitkään se kyllä otti vuosia takana.

Mitä voin sanoa? Terapiassa juoksin noun 5v ja lopulta kyllästyin puhumaan samoista asioista uudestaan ja uudeastaan. Totesin ettei se auta. Mitä siis vaihtoehdoksi? Olin vaan kun en muuta voinut. Annoin itselleni armon olla koska en kyennyt muuhun. Lakkasin kuormittamasta lähipiiriäni koska siitäkin tuli lisää ongelmia. Sain kuulla olevani erakko. Ihan sama. Pikkuhiljaa löyty asioita joista nautin enkä ole kertonut niistä. Ei jaksa sitä arvostelua kun se on jonkun mielestä taas niin tyhmää.

Olen erakko ja toipunut masennuksesta. Tarkkailen oloani kalenterissa. Jos liian pitkään mieli mustana niin lähden jonkun bändin keikalle tai matkustan junalla Ouluun tai Turkuun tms. Istun katselemassa elämänmenoa ja juon kahvia. Asioita joista nautin. Ei tarvii vähätellä ne on mun juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, olen toipunut. Pitkään se kyllä otti vuosia takana.

Mitä voin sanoa? Terapiassa juoksin noun 5v ja lopulta kyllästyin puhumaan samoista asioista uudestaan ja uudeastaan. Totesin ettei se auta. Mitä siis vaihtoehdoksi? Olin vaan kun en muuta voinut. Annoin itselleni armon olla koska en kyennyt muuhun. Lakkasin kuormittamasta lähipiiriäni koska siitäkin tuli lisää ongelmia. Sain kuulla olevani erakko. Ihan sama. Pikkuhiljaa löyty asioita joista nautin enkä ole kertonut niistä. Ei jaksa sitä arvostelua kun se on jonkun mielestä taas niin tyhmää.

Olen erakko ja toipunut masennuksesta. Tarkkailen oloani kalenterissa. Jos liian pitkään mieli mustana niin lähden jonkun bändin keikalle tai matkustan junalla Ouluun tai Turkuun tms. Istun katselemassa elämänmenoa ja juon kahvia. Asioita joista nautin. Ei tarvii vähätellä ne on mun juttuja.

Ihanaa kuulla että toivuit! Mä oon aika erakko masentuneena, en odota siihen muutosta :). En jaksa ihmisiä.

-ap

Minusta myös masennus on tehnyt erakon. Jaksan vain rajoitetusti asioita ja ihmisiä.

En muuten koskaan käynyt terapiassa. Oon sairastanut yli 10 vuotta ihan itsekseni

-ap

Tajusin olevani introvertti. Olo helpottui kun ei ole pakko olla massassa. Jonkun verran kyllä muttei aina ja kaikenaikaa. Että se on ok.

-13

Voiko masennuksesta toipua ilman terapiaa???

Lopetin lääkkeet ja terapian suunnilleen 3 vuotta sitten. Sairastuin masennukseen 17-vuotiaana, nyt olen 27. Uskon ettei se koskaan mene kokonaan pois... ikävä kyllä. Mä oon oppinu elämään sen kanssa jotenkin. On melko tasaisia aikoja ja jopa hyviä. Ja sitten niitä synkkiä kausia, kuten tämä kulunut kesä. En vaan enää jaksa aloittaa alusta puhumaan niitä samoja juttuja. Yritän nauttia elämästä sen verran kun pystyn. Hyvä musiikki ja harrastukset pelastaa, arki olkoon paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta toipua ilman terapiaa???

Pakkohan se on. 10nettä kertaa kertoo samaa juttuu niin ei vaan pysty kertoo 11. kertaa.