Mitä äitiys on saanut sinut tekemään, jota et olisi ennen lasten saantia uskonut?

Esim. puistossa alan höpöttelemään täysin vieraiden kanssa.

Ennen lapsia en olisi ikinä alkanut niin vain juttelemaan vieraiden kanssa.

Minä VIHAAN siivoamista!!!!!!!!!

tekemään viikon ruokalistat valmiiksi, ja useamman päivän ruuatkin joskus kerralla ja pakata annospaketteihin pakkaseen..

Siis silloin, jos saan käydä yksin ruokakaupassa.



Hääräämään joka sekunti. Jos istun minuutinkin sohvalla, jo vain on tuli hännän alla ja huomaan taas nousevani vaikkapa ripustamaan pyykkiä. Puuhastelu ei ennen kuulunut lainkaan tapoihini.

kaipaan taaperoaikoja, jolloin saatoin kävellä paikasta toiseen. Kun 3-vuotias ei enää istu rattaissa, on pakko turvautua julkisiin ainakin, jos matkaa ylittää kilometrin :(

pienen kultani edessä menettää hermoni!

Lisäksi suojeluvietti on jotain paljon voimakkaampaa kuin olin koskaan kuvitellut, samoin rakkaus.



Enkä olisi uskonut että voisin näin mukisematta imuroida ja siivota näin paljon kuin nyt teen. Joskus jopa nauttia siitä. Aiemmin vihasin siivousta ja pidin huolta siitä että mieheni tekee kotitöistä puolet. Nyt hoidan mukisematta kaikki kotityöt yksin.

heutti.



Olen myös alkanut pelkäämään tauteja, sotia, luonnonmullistuksia jne.

Tarvitsen niin paljon omaa aikaa ja rauhaa, olen sairauteni takia aivan kyvytön lapseni edessä. Vauvan huuto vie voimat, onneksi mies jäi nyt kotiin!

aiemmin en edes huomannut, että päivisin joka toinen helsingin keskustassa kävelijä työntää vaunuja

Vierailija:

Jos joku olisi 10 vuotta sitten tullut väittämään, että Minä joskus suostun maksamaan jostain brätsistä 300 mk, niin olisinpa nauranut itseni tärviölle.

Vierailija:

Siis hävettävä ei ole edes tarpeeksi paha sana. Sitä pitää maata sängyllä kun ventovieraat sorkkii emätintä, ja kyselee milloin tuli paska viimeksi, ja pistää katetria ja yäk yäk. Sitten syntymän jälkeen tissejä tarkastellaan, ja vauva usutetaan utareelle, ja yksi hoitaja näytti kädestä pitäen miten lypsetään maitoa. Sitten mahaa painellaan, ja tökitään, sitä kamalaa taikinamahaa pitää esitellä.. En ikinä olisi uskonut, että se olisi sellaista kauheeta. Mutta sen vain sulkee mielestään pois, ja aattelee, että kohta mä täältä pääsen pois... Traumaattista.

Käytkö terapiassa tms? ehkä kannattais...?

Kesällä hämähäkki käveli pitkin nukkuvan lapsen kasvoja ja minäpä vaan nappasin ötökkää jalasta kiinni ja murhanhimoisena tapoin sen. Tähän saakka olen aina saanut itkupotkuraivarit kun olen vaan nähnytkin hämähäkin!

kauppakeskukseen meikittä, tukka pesemättä ja tuulipuku päällä; istumaan kakilla vessan ovi avoinna...

Olen myös oppinut tekemään arkiruokaa ja pinnani on uskomattoman pitkä! Olen myös kasvanut ja henkisesti tasapainoisempi

Ja kaipaamaan omaa aikaa.



Eli nää liittyy yhteen. Kaipaan illalla omaa aikaa, ja otan sen lasten nukkumaan menon jälkeen. Sitten tulee valvottua liian myöhään, ja aamulla olen väsynyt. Aiemmin en voinut käsittää miksi joku valvoo ehdoin tahdoin myöhään, vaan ennen lapsia kävin aina kymmeneen mennessä nukkumaan.



Niin sitä vaan löytää itsestä ne samat inhimillisyydet mitä muissakin ihmisissä on.

Nyt itse siinä tilanteessa, että pää on hajonnut ja kärkytään lapselle syksyksi hoitopaikkaa...



T. Se huono äiti

En ollut ennen lapsia ikinä pelännyt mitään liikenneonnettomuuksia, kuolemaa, miehen kuolemaa, lasten kuolemaa, maailmanloppua, jne. Kyllä pisti ihmettelemään, kun nuo pelot alkoivat jylläämään päässä. Ja on myös inhottavaa tajuta, että ne pelot tulivat pysyviksi, sillä ainahan huoli lapsista tulee olemaan läsnä ainakin jossain määrin.

kun lapsi on kasvanut niin isoksi, että muuttaa pois kotoa....Haloo! Mun vauva on vasta 3kk joten noita yhteisiä vuosia on vielä todennäkösesti monta edessä.

suurin ihmeellinen muutos varmaan,



ennen en voinut ymmärtää edes ihmisiä jotka nukkuu kaksin esim 140cm sängyssä, nyt kyllä hyvin nukun tuolla about 40cm kaistaleella mikä minulle on jäänyt kun lapsi valtaa paikkani eikä ahdista yhtään vaikka on kuuma kun toinen pyörii kyljessä kiinni ;)

sekä ruokakaupassa " tuulettuminen" ilman lapsia kuulostavat erittäin tutuilta :)