Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko muistakin, mitä vanhemmaksi tulet, sen pelottavampi maailma/ihmiset ovat?
12.09.2019 |
Ihminen tietysti "viisastuu" vanhetessaan, ainakin kokemukset opettaa.
Pelottavaa huomata, miten on joutunut omaneduntavoittelijoiden uhriksi, raaka maailma, heikot sortuu, röyhkeät ja itsekkäät menestyy!
En uskalla liikkua kaupungilla enää illalla.
Joku mukava uusi tuttavuus paljastuukin ihan muuksi, kuin on ensivaikutelma ollut.
Vai onko minussa joku kakkamagneetti? Olen liian hyväuskoinen ja saanut maksaa siitä kovan hinnan (väkivaltaa, rahan menetystä...)
Nykyään keskityn omaan elämään ja välttelen ihmisiä (uusia). Saan pidettyä ympäristöni turvallisena. Kantapään kautta oppinut, että parempi olla liian epäluuloinen!!
Maailma ja arvot muuttuu liikaa huonompaan suuntaan.
Kommentit (25)
Kyllä pelot kasvaa iän myötä, mutta ne on täysinberejä kuin lapsena ja nuorena. Iän myötä alkaa pelottaa puolison kuolema, lasten pärjääminen itsenäisesti maailmalla, oma työtilanne ja senbuhkakuvat, taloudellinen pärjääminen, ulkopuolinen yllättävä väkivalta. Minulla on nykyisin turvaton olo. Omien vanhempien sairastuminen ja kuoleminen ovat lamaannuttaneet elämännäkemystäni terveydenhuollon suhteen. Koen iän myötä tulevani arvottomammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaisi hakeutua ammattiauttajalla. Nuo sinun pelkosi eivät ole millään tavoin enää normaalin kuuloisia. Onko sinulla joku ahdistuneisuushäiriö?
Juu jotain samaa.. ennen olin menevä ja rohkea. Suorasanainen ja itsevarma. Nyt ahdistaa ajatus jos lähtisin vaikka viihteelle. En uskaltaisi yksin kotiin lähteä baarista ja pelkään että kimppuuni käydään vaikka ihan siellä baarissa. En ole varma osaisinko puolustaa itseäni semmoisessa tilanteessa. Humalaiset ja arvaamattomat ihmiset on pelottavia. Ennen en todellakaan epäillyt itseäni mistään mihin kykenen tai pelännyt tuollaisia asioita. Tykkäsin juhlia ja saada huomiota, tutustua uusiin ihmisiin.
En nykyään tykkää oikein edes liikkua kaupungilla päiväs aikaankaan, en halua nähdä ketään ei kivoja tuttuja, koska en tiedä osaanko olla niin ettei minusta huomaa ahdistusta ja vaivaannusta.
Ja kuolema on suurin pelkoni. Tai joku sairaus/onnettomuus. Mietin päivittäin kuolemaa ja menetystä..
Mutta mulla nää kaikki siis johtuu ahdistuneisuushäiriöstä ja pelkotiloista mitkä tullut reilun vuoden aikana.
En ole hakenut apua vaikka pitäisi. Koetukselle näiden takia joutunut parisuhdekin.
Kuukauden päästä olisi yksi tapahtuma ja ajattelin mennä käymään siellä, tosin päiväs aikaan. Pitää koittaa jotenkin pikku hiljaa haastaa itseä näissä asioissa..
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi hakeutua ammattiauttajalla. Nuo sinun pelkosi eivät ole millään tavoin enää normaalin kuuloisia. Onko sinulla joku ahdistuneisuushäiriö?
Ihan normaalin rajoissa tuo vielä lienee, tietynasteinen epäluuloisuus itse asiassa on tarpeen siinä vaiheessa kun oma arvostelukyky heikkenee niin että on helposti johdateltavissa eikä pysty reagoimaan vuorovaikutustilanteissa riittävän nopeasti.
Ei, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vahvemmaksi tulee mielipide ihmisten idioottimaisuudesta. Valtaosa ihmisten touhuista on avain älytöntä resurssien haaskausta. Ja kuulun itsekin kyllä tähän kategoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin maailman lapsesta joihinkin viime vuosiin asti aivan kamalaa eikä minun psyyke osannut käsitellä sitä.
Nyt kai jokin aikuisuus tapahtunut ja kaikenlaiset asiat sinkoutuneena omaan elämåän, en enää ahdistu sillä tavalla ihmisten kauheuksista. Toki oma vanhuus arvelluttaa, mutta luotan että jotenkin sitä päätyy maatumaan aikanaan.
Ei tunnu. Nuorempana pelkäsin kaikenlaista, nyt 45-vuotiaana ei pelota enää mikään, ei edes oma tai läheisten kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma ja ihmisten ajatus- sekä arvomaailma on mennyt aivan hulluksi.
Täältä sivusta seuraan, enkä edes haluaisi olla mukana.
En voi sanoa pelkääväni, mutta pysyn erossa siksi, että en saa mitään iloa ja tyydytystä näistä nykyihmisten jutuista.
Olen täällä palstalla lähinnä siksi, että pysyn kartalla, missä muut menevät.
Terv. erakko vuorilta
Ei. Mitä enemmän kaikennäköistä tekee ja tietää, niin sitä varmemmin uskaltaa vetää erilaisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pelot kasvaa iän myötä, mutta ne on täysinberejä kuin lapsena ja nuorena. Iän myötä alkaa pelottaa puolison kuolema, lasten pärjääminen itsenäisesti maailmalla, oma työtilanne ja senbuhkakuvat, taloudellinen pärjääminen, ulkopuolinen yllättävä väkivalta. Minulla on nykyisin turvaton olo. Omien vanhempien sairastuminen ja kuoleminen ovat lamaannuttaneet elämännäkemystäni terveydenhuollon suhteen. Koen iän myötä tulevani arvottomammaksi.
Kertoisitko, mitä terveydenhuollossa tapahtui?
Minua huolettaa juuri terveydenhuolto läheisteni kohdalla. Kaverini isä on sairaalassa ja kaverini joutui puuttumaan siihen, että häntä ei enää ravittu. Sitten 4 kuukauden päästä kaverini joutui puuttumaan siihen, että täytyy aloitta voimakas Ab-kuuri. Kyseessä selväjärkinen ja kävelevä potilas, joka sairastui yhtäkkiä. Pää on edelleen selvä, kun saa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pelot kasvaa iän myötä, mutta ne on täysinberejä kuin lapsena ja nuorena. Iän myötä alkaa pelottaa puolison kuolema, lasten pärjääminen itsenäisesti maailmalla, oma työtilanne ja senbuhkakuvat, taloudellinen pärjääminen, ulkopuolinen yllättävä väkivalta. Minulla on nykyisin turvaton olo. Omien vanhempien sairastuminen ja kuoleminen ovat lamaannuttaneet elämännäkemystäni terveydenhuollon suhteen. Koen iän myötä tulevani arvottomammaksi.
Kertoisitko, mitä terveydenhuollossa tapahtui?
Minua huolettaa juuri terveydenhuolto läheisteni kohdalla. Kaverini isä on sairaalassa ja kaverini joutui puuttumaan siihen, että häntä ei enää ravittu. Sitten 4 kuukauden päästä kaverini joutui puuttumaan siihen, että täytyy aloitta voimakas Ab-kuuri. Kyseessä selväjärkinen ja kävelevä potilas, joka sairastui yhtäkkiä. Pää on edelleen selvä, kun saa hoitoa.
Uskon tämän. Oma äitini tapettiin tk:n vuodeosastolla lopettamalla ravinto/nesteytys. Suun kautta ei voinut enää ruokaa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä alkaa ymmärtää kuinka pahoja ihmisiä oikeasti on olemassa. Heiltä on viisainta pysyä piilossa. Some on yksi sontaluukkuakin pahempi uhka.
Kyllä mua pelottaa nykyisin enemmän.
Olen tajunnut, että on suuri työ pitää itse puolensa ja jos ei kykene, jää jalkoihin.
Esim lapseni läpäisi lukiseulat eikä uskottu, kun sanoin, että selvä lukivaikeus. Pidettiin häntä vaan tyhmänä. Sanottiin, että "työmiehiäkin tarvitaan"
Sain taistella hänet neuropsykologiseen kuntoutukseen. (netistä luin, että pitää mennä koulupsykologille testiin. Opettaja eikä erityisopettaja ei ohjannut lastani sinne, vaikka vaadin lukihäiriön toteamista moneen kertaan. Oikein jankutin. Luulin, ettei muuta väylää ole. Psykologi ei olisi tullut mieleenikään. No, hän teki laajat testit. Lapsi oli älykäs lukihäiriöinen. En tiennyt myöskään neuropsykologisesta kuntoutuksesta.) Nyt hän on jo lukiossa.
Mietin , millaisissa kurjissa oloissa olen vanhuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pelot kasvaa iän myötä, mutta ne on täysinberejä kuin lapsena ja nuorena. Iän myötä alkaa pelottaa puolison kuolema, lasten pärjääminen itsenäisesti maailmalla, oma työtilanne ja senbuhkakuvat, taloudellinen pärjääminen, ulkopuolinen yllättävä väkivalta. Minulla on nykyisin turvaton olo. Omien vanhempien sairastuminen ja kuoleminen ovat lamaannuttaneet elämännäkemystäni terveydenhuollon suhteen. Koen iän myötä tulevani arvottomammaksi.
Kertoisitko, mitä terveydenhuollossa tapahtui?
Minua huolettaa juuri terveydenhuolto läheisteni kohdalla. Kaverini isä on sairaalassa ja kaverini joutui puuttumaan siihen, että häntä ei enää ravittu. Sitten 4 kuukauden päästä kaverini joutui puuttumaan siihen, että täytyy aloitta voimakas Ab-kuuri. Kyseessä selväjärkinen ja kävelevä potilas, joka sairastui yhtäkkiä. Pää on edelleen selvä, kun saa hoitoa.
Uskon tämän. Oma äitini tapettiin tk:n vuodeosastolla lopettamalla ravinto/nesteytys. Suun kautta ei voinut enää ruokaa ottaa.
Kauheaa. Harmittaa puolestasi. Miten perusteltiin, että ei saa nesteyttää ja antaa ravintoa?
Kaverini isällä oli hetkellisesti munuaisarvot huonot ja silloin hän oli paremmassa sairaalassa, jossa oli nesteytetty, mutta vähwnnettiin/lopetettiin, ettei tule pöhö. Kun arvot korjaantuivat, nesteitä jatekettiin. Mutta edellisessä sairaalassa oltiin ihan muuten vaan lopettamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi hakeutua ammattiauttajalla. Nuo sinun pelkosi eivät ole millään tavoin enää normaalin kuuloisia. Onko sinulla joku ahdistuneisuushäiriö?
Ihan normaalin rajoissa tuo vielä lienee, tietynasteinen epäluuloisuus itse asiassa on tarpeen siinä vaiheessa kun oma arvostelukyky heikkenee niin että on helposti johdateltavissa eikä pysty reagoimaan vuorovaikutustilanteissa riittävän nopeasti.
Jos ap on 70+, niin joo, sitten on normaalin rajoissa.
Kyllä pelottaa yhä enemmän. Olen tiedostanut, että maailmassa liikkuu psykopaatteja ja narsisteja. He saavat terrorisoida. Heitä ei eroteta.
Esim lapseni koulun rehtori oli (ilmeisesti) narsisti. Hän oliberittäin kamala oppilaille ja opettajille. Vanhempainyhdistys sai selville, että hänet oli siirretty lapseni kouluun toisesta koulusta juuri hänen kamaluutensa vuoksi.
No, vanhempainyhdistys yhdessä opettajiston kanssa sai savustettua tuon opettajan pois. Mutta ei häntä viralta pantu. Hän meni jälleen uuteen kouluun. Tällä kertaa kakkosluokan luokanopettajaksi.
Hänellä oli kaveruussuhde kouluja ja opettajia valvovaan viranomaiseen avissa
Kyllä vanhempana alkaa pelätä enemmän.
Tämän huomaa esim siitä, miten hurjapöisesti monet nuoret ajavat autoilla nuorina. Samoin nuorimmat sotilaat eivät yleensä traumatisoituneet henkisesti niin paljon sodassa kuin vähän vanhemmat sotilaat, jotka osasivat pelätä enemmän.
Mulla ei. Keski-iässä alkaa ymmärtää, että kaikesta annetusta ja hankitusta on luovuttava kuitenkin ennenpitkää, mutta eletyt vuodet on se mitä ei kukaan voi viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi hakeutua ammattiauttajalla. Nuo sinun pelkosi eivät ole millään tavoin enää normaalin kuuloisia. Onko sinulla joku ahdistuneisuushäiriö?
Ihan normaalin rajoissa tuo vielä lienee, tietynasteinen epäluuloisuus itse asiassa on tarpeen siinä vaiheessa kun oma arvostelukyky heikkenee niin että on helposti johdateltavissa eikä pysty reagoimaan vuorovaikutustilanteissa riittävän nopeasti.
Kiva, kun olette kertoneet mielipiteitänne, kiitos!
Yllä lainattu koskettaa minua, olen siis ap.
Nuorena olin helposti johdateltavissa, enkä todellakaan tajunnut, että jotkut ihmiset ovat OIKEASTI PAHOJA!! (esim. sammuneen hyväksikäyttö ym kuvottavaa!!)
Pahimmillaan jotkut ovat kuin raatelijalauma: ei väliä ihmisellä, kunhan heidän tarpeensa täytetään....
Olen joutunut opettelemaan itseni puolustamista ym, nykyään kuitenkin mieluummin välttelen ikäviä tilanteita. En osaa erotella ihmisiä pahoihin, joten välttelen, enkä oikeastaan kaipaa kuin oman perheen ja läheisten seuraa.
Enkä voi edes olla varma, mutta yritän, etten enää polkeudu muiden jalkoihin, se on minulle vaikeaa.
Tietysti joku ihana ystävä olisi mukava... Hänen pitäisi olla aika samanlainen, samanlaiset arvot elämässä.
Päin vastoin. Lapsena ja nuorena näki kauhut kaikkialla ja koulukiusattuna aivan syystä. Mutta kun vihdoin on saanut itsetunnon raavittua joten kuten kasaan, maailma näyttäytyy positiivisena paikkana.